Yö meni ruokaa paistellessa...
Tarkoitus oli illalla kypsentää kananjalat ja kasvikset emännälle ja tehdä pikaisesti pari vuokaa Yrjölän puuroa koiralle.
Kana kypsyi uunissa ja puuro kiehui levyllä. Kun puuro oli valmista, joku hajamielinen käänsi uunin pois päältä ja jätti keittoleyvn neloselle... Ajastin pirahti tunnin päästä merkiksi, että kanat ulos ja kasvikset tilalle. Emäntä ihmetteli uunista tulevaa, kovin vaisua, ei niin herkullista tuoksua...
Tyhjä levy pois päältä, uuni päälle, kanat takaisin lämmittelemään. Jatkoin Yrjölän puuron ainesten silppuamista. Monitoimikone ei suostunut muhentamaan liian suuria porkkanan- ja kukkakaalin palasia eikä possun sydämestä leikattuja kappaleita. Kello kävi puolta yötä, keittiön siisteystaso alkoi laskea, verenpaine nousta. Otin toisen tehosekoittimen avuksi, leikkelin kappaleita pienemmiksi yhä ahtaammaksi käyneen työtason kulmalla ja otin tehosekoittimella kierroksia enemmän kuin ylikuumenemisen vaara sallii.
Kun kanat saatiin ulos uunista, kullanruskean rapea kuori vakuutti, että kypsennys oli onnistunut. Yrjölän puuro tipahteli jo vartin kuluttua liian täysinäisten alumiinivuokien reunan yli uunin pohjalle, ja sai aikaan käryn, joka muistutti lähinnä grillatessa hiiltyneitä lihapaloja...
Viimeisenä eksoottiset kasvikset, joille ei käynyt mitään haaveria. Jos ei sitä lasketa, etteivät mahtuneet ensimmäiseen vuokaan, jonka olin jo voidellut, piti ottaa toinen, isompi...
Aamulla sammutin liesituulettimen, ja houkuttelin väsyneen koiran syömään annoksensa Yrjölän puuroa. Enemmän teki mieli painua pehkuihin, unohtaa tiskipöydällä oleva kaaos.
Voihan itku. Aina joskus voi olla sellainen päivä, että oikeasti lähes tulkoon kaikki tuntuu menevän pieleen. Kaaokseen keittiössä tottuu... valitettavasti mutta ehkä joskus voi antaa itselleen luvan hengähtää ja olla välittämättä sotkusta. Terveisin sohvan vallannut Ossi ja M-L
VastaaPoistaHeh, huvittavaa onkin, kuinka pienestä kokkauksesta saan koko keittiön sekaisin. Yritin edes huuhtoa lihaisia/verisiä Yrjölän puuron astioita yöllä, tiskaamiseen ei ollut puhtia. Kiva kyllä oli aamulla laittaa pakkaseen jäähtyneitä sapuskoja, ainakin se puoli talousasioista on muutamaksi päiväksi kunnossa ;)
VastaaPoistaKylläpä hymyilytti (sorisori)! =) Tiedän vaan niin hyvin kun homma alkaa kumuloitua just tuohon malliin ja miten sitä sitten katselee kaaosta keittiössä ja miettii, että "ihanko oikeasti mun muka pitää siivotakin tämä?!"
VastaaPoistaMaistuiko puuro Artulle? Mä en ole vielä tehnytkään sitä Alfielle, pitäis varmaan aktivoitua. Onneks on koira joka syö ihan kaiken minkä eteen lappaa. Tällä hetkellä suurta herkkua on porkkanasose :)
Affella on ihan Piltti-ruuat, porkkanasosetta ;D)))
VastaaPoistaOmat yrjölän puurot on Artun herkkua, jos kasvikset ei maistu seasta liikaa. Niihinkin on tottunut vähitellen. Laiskana (kotitalouskatastrofina) ihmisenä ehkä syöttäisin koiralle kuivamuonaa, jos ei sen iho ja korvat olisi alkaneet jo pentuna reagoida johonkin. Syy voi olla muukin kuin teollinen ruoka, mutta ainakin oireet pahenee aina, kun yritän hivuttaa niitä kuivia pipanoita koiran kuppia kohti.
Onhan siinä hiukan sellaista säilöntä-urakka-meininkiä, kun yrittää viikonkin satsin saada pakkaseen. Kaikki saavit ja ämpärit vaan esille, ja sotkemaan puuroja :)
Hyvä ruoka, parempi mieli?
VastaaPoistaOlet oikeassa, Olli ;)
VastaaPoistaJa tosissaan on aina kauhean tyytyväinen olo, kun on saanut Artulle sapuskaa pakastimeen. Helppo ottaa ja tarjota, ja näyttää maistuvan maiskutuksesta päätellen.
Keittiön kaaos on muisto vain enää.