Tyttö kävi kylässä

Koirat on mahtavia persoonia. Jokainen erilainen, oman luonteensa ja sukupuolensa perusteella Yksilö.

Saimi tuli kylään, hiukan niin kun tutustumaan taas paikkoihin viikonlopun yökyläilyä ajatellen. Juoksu verotti paljon tapaamisia Artun kanssa. Saimi tarvitsee joskus tottumista uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Ajattelin että pitkän tauon jälkeen pehmeä lasku viikonloppuvisiittiin on kotona viihtyvälle koiratytölle mukavampi.

Jos inhimillistäen kuvaa koiria tänä iltana, Arttu oli kuin teinipoika, jonka kaveri tuli kylään. Se tohotti edes takaisin, kantoi Saimille nähtäväksi luuta ja palloa ja joskus melkein ei mitään, kunhan heilui koko ajan tytön edessä siihen malliin, että odotin sen heittävän lippiksen ja repun eteisen nurkkaan, avaavan suunsa ja sanovan "mennääks pelaamaan pleikkarilla, kato täs on mun uus lennokki, otaksää kokista mää ainaki otan..."

Saimi sipsutteli sirona kuin tyttö, joka on tullut kylään ;) Se tuli keittiöön, jossa yritin raivata toissa yön jälkiä (ks. aiempi postaus...). Uteliaana, mutta tyttömäisesti se kurkisteli vähän joka paikkaan, näsähti Artulle turhasta pepun haistelusta ja nappasi nokka pystyssä luun itselleen. Kun istahdin, se tuli kiehnäämään kuin kissa, ja istui syliin kuten pikkutytöt tekee, nätisti ja hiljaa :)

Jossain vaiheessa Arttu katosi. Etsin joka huoneen, kylppärin, saunan, pöyhin sängystä peitot... Lattian rajasta se löytyi, nojatuolin alta mököttämästä. Ihmettelin, eikö enää leikit kaverin kanssa kiinnosta. Sitten huomasin, että koirille antamani puruluut oli molemmat Saimilla. Toinen tiukasti rintakehän alla, toinen suussa purtavana. Leiki siinä sitten...