Hyvin sydämellistä ystävänpäivää kaikille Artun blogikamuille, lukeville ja kommentoiville :)
•••••••
Ongelma:
Kuinka saadaan 2km lenkki riittämään energiselle koiralle, kun kaulahuivi unohtui kotiin ja lenkittäjän nenä jäätyy?
Ratkaisu:
Päästetään koira irti ja lämmitetään nenää lapasella. Kutsutaan koiraa vähän väliä luokse (juoksemalla itse toppavaatteissa koomisesti takaperin luokse kutsuminen onnistuu mäyräkoirankin kanssa) ja villitään se taas juoksemaan eteenpäin. Matka nelinkertaistuu ihan huomaamatta. Koiran matka.
•••••••
Ongelma:
Vapaana pinkova koira katoaa näköpiiristä, eikä lopulta enää tule kutsusta, koska se on menettänyt näköyhteyden hullunkurisesti pomppivaan, mielenkiinnon herättämistä tavoittelevaan emäntäänsä.
Ratkaisu:
Seisotaan pakkasessa niin kauan, että koira tulee. Tai ihminen jäätyy.
•••••••
Ongelma:
Koira on takertunut emäntään viikon verran, ja ensimmäinen omatoiminen puuha (eri huoneessa jopa tehtynä) on koiran petinsä hajottaminen vanuatomeiksi.
Ratkaisu:
Tähän pätee sama kuin moneen muuhunkin. Rauhoitu, rentoudu ja rupea tekemään jotain muuta kunnes unohdat mitä koira tekee.
•••••••
Ongelma:
Emännän hermot kiristänyt koira sai iltalenkin jälkeen kuulla kunniansa, siltä evättiin pääsy vaatehuoneen petille ja komennettiin olohuoneesen nukkumaan ja hätistettiin sängyn vierestä notkumasta.
Koira nukahti olohuoneeseen. Haikea ulvonta täytti asunnon...
Ratkaisu:
Palaa edelliseen ratkaisuun. Ja muista se ensi kerralla, kun pinnasi käryää jo, mutta ei ole vielä ilmiliekissä...
Sitä paitsi, ole ylpeä, että kovanaamainen mäyräkoira onkin herkkä mies ;)
Hyvää ystävänpäivää!Arttu ottaa ilon irti elämästä :-D
VastaaPoistaIloista Ystävänpäivää, niin Artulle kuin emännälle!
VastaaPoistaToivottavasti nenäsi ei kokonaan jäätynyt. Me mäykyt nyt vaan ollaan niin erinomaisia venkuloita :)
Olen herkkätunteinen mäyräkoira ja uskon, että niin on Arttukin. Meillä kuitenkin joskus iskee pikku villitys päälle, kokeillaan kaikkea kivaa ja luvatonta, mutta ollaan kuitenkin pohjimmiltaan ihan kilttejä.
VastaaPoista:D
VastaaPoistaHihiihiii...
VastaaPoistaMukavaa myöhäistä ystävänpäivää - tai yötä;)
PIIIIIIIIIIIIIIIIIIITKÄÄÄ ja iloista ystävänpäivänjälkeistä päivää. Onnittelut Arttu, olet onnistunut siinä mihin pyritkin!
VastaaPoistaHuomiota! Huomiota!
Pakkanen ei tunnu olevan vastustajasi;)) hyvä.
Me systerin kanssa ollan jo niin hellanpankonYstäviä, ettei ulkolenkit paljoa paina. Kurkistus ovenraosta ja nuuskaisu hyyyytävää pakkasilmaa saa peruutusvaihteen päälle. Kylki takan (minä) ja kyökin puuhellaa(sisko)vasten vie takuulla voiton. Ai et siin on lämmintä. Pikapissat pihan lumikinokseen ja äkkiä sisälle.
Viikonloppuna mökkireissulla lenkki sujui ihan hyvin kolmella jalalla. Äiskä nauroi maha kippurassa kun pistin menemään oikea takajalka ilmassa. Huom! vauhti ei hyytynyt yhtään.Ihmettelivät vain mihin je jalka tipahti. Oli nääs niin pirnalee jäässä vaikka kuinka yritin kulkea kynsillä. Sais jo riittää nää kylmät.
Systeri on saizulla. Sil on silmätulehdus, on kaiketi törmännyt johonkin kun on sokea. Nyt tippakuurin jälkeen voi jo paremmin.lekurikin ihmetteli ihan hirveesti, että kylläpä menee lujaa sokeaksi koiraksi.Mimmi näet ei ole hidastanut vauhtiaan lähes ollenkaan sokeutumisesta huolimatta. Se pistää menemään täysillä. Raput se ottaa varovaisesti mutta sit mennää taas yheksääkymppiä.
Vanuatomit on tuttua meillekin.Ja tietty se vetskari on vedettävä heti irti niistä vauvanpeitoista. Tuntuvat niin inhoilta.
Iloisia lenkkejä teille nuorille.
Kusti, Roosa ja emäntä
Hassua. Avasin blogisi eilen pariinkiin otteeseen mutta ei se vaan päivittynyt meidän päätteelle. No myöhästynyttä kaveripäivää:)
VastaaPoistaArttukin se on sitten keksinyt että ne koiran vaahtokumisängyt voi panna ihan tuhannen päreiksi. Ossi tuhosi kolme ennenkuin me luovutettiin ja lakattiin ostamasta niitä. Nykyään kudon Ossille kangaspuilla metrin matonpätkän ja kun se on kaluttu niin se saa uuden jne.
Pakkaskestävyys on kyllä eri laatua meidän koirilla. Kun täällä oli eilen sellainen 17 astetta niin Ossia sai oikeasti kiskoa hihnassa kun se ei olisi halunnut siinä kylmässä kävellä metrin metriä. Tosin olin ilkimys enkä laittanut villapaitaa päälle kun tiesin että niin selviämme nopeammin. Itseänikin laiskotti. Sitten sanoin Ossille maagiset sanat että se pääsee sisälle heti kun kakit on tehty. No kaikki voivat arvata että siihen toimitukseen ei sitten kauaa aikaa tuhlattu. Etelän poika ei ole enää niin karaistunut:) Vai olisiko iän mukanaan tuomaa mukavuudenhalua? Terveisin sohva-Ossi ja M-L
Nyt on kyllä ollut ruokottoman kylmä, eikä helpotusta näy tilanteessa. Hrrrrr...kohta lenkille, pelkkä ajatuskin hyydyttää veren suonissa. Myöhäsyntyistä ystispäivää teille kumpaisellekin; sekä emännälle että koiralle ;) Terv. me molemmat =)
VastaaPoistaHahaa hauska julkaisu!
VastaaPoista