Nyt se on täällä. Ruuhka töissä ja armoton kilpajuoksu ajan kanssa. Koiran hoitopaikkojen järjestely ja/tai töiden kantaminen kotiin illaksi. Kaiken kruunaa tämä hellittämätön pakkanen, joka hidastaa ja hankaloittaa lisää ihan pieniä arkisia asioita. Kaupassa piipahtamista, pissalenkkejä koiran kanssa, aamulla töihin menoa... Autoa säälien olen kävellyt monta päivää töihin. Kaikki muut asiat tässä ovat tulleet paremmin huomioiduksi kuin koira...
Tänään yllätin Artun iltapäivällä kesken pitkien päiväunien :) Tulin kotiin ja ilahduin siitä, että eteisen matto ei olekaan vielä yhdeltä iltapäivällä kasassa! Koira ei siis pode tuskaa yksinolosta ennen kuin päivän pituus ylittää jotain 6 tuntia.
Pienen lenkin jälkeen nappasin Artulle eväät ja palasin koiran kanssa töihin. Ilo oli molemminpuolinen, Arttu sai hirveästi rapsutuksia ja helliä höpötyksiä, ihmiset varmaan rentouttavan tunteen pienen koiran vilpittömästä ja häpeilemättömästä hellyydentarpeesta, jota se ei todellakaan peittele, jos rapsuttavia käsiä ilmaantuu.
Pidimme pienen palaverin seuraavan kuukauden töistä. Hauskaa oli se, että jotkut istuivat lattialle, että ylettyivät pitämään koiraa välissään ja rapsuttelemaan sitä kahdelta puolen yhtä aikaa :) Palaverin keskeytti välillä jonkun ihastunut henkäys, kun Arttu keimaili saamansa huomion keskellä. Lopuksi Arttu väsyi liian hidastempoiseen keskusteluun ja nappasi kangasriepunsa, ja alkoi ravistaa sitä oikealla tappomeiningillä murinan säestyksellä. Ilmiselvää teatteria :)
Toimistolla olosta Arttu saa yleensä pian tarpeekseen. Se hakee minua, katselee olkansa yli ovelle ja yrittää viestittää, että riittää jo. Pieni piipahdus ulkona auttaa, ja saan lisäaikaa pari tuntia. Mutta riemu on rajaton, kun päästään taas kotiovesta sisään. Kaikki luut ja pallot saa kyytiä, joskus se kuljettaa useampaa kapinetta samalla kertaa villisti laukaten huoneesta toiseen. Pitkän työpäivän uuvuttamana se nukkuu nyt syvää unta sohvalla peittonsa alla. Liikuttava pieni työmies ;)
PS: vain puoli tuntia myöhemmin koira heräsi ja tuli lelunsa kanssa sänkyni viereen. Riiputin kättä lattialla, ja vierittelimme lelua toisillemme hetken aikaa... Yhä liikuttavampaa, työmies on palkkansakin ansainnut, vaikka pienen leikkihetken muodossa.
Ihanaa vaihtelua Artulle! Pitäisikö minunkin kokeilla; olen jäämässä parin kuukauden opintovapaalle, mutta joudun piipahtamaan muutaman kerran töissä. Taidanpa ottaa Ollin mukaan! Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaVoi, miten hellyyttävä PS-kirjoitus. Niin vähällä niin hyvä mieli!
Voi, kunpa minäkin voisin ottaa Brutuksen mukaan töihin, mutta sairaalassa se ei ehkä ole sallittua ;) Ihanaa kuitenkin kun Arttu pääsee mukaasi. Varmasti se piristää koiran mieltä kuin yksin olo kotona nukkuen ja yksin leikkien.
VastaaPoistaOn koiria jotka voidaan ottaa töihin ja koiria joita ei voida ottaa töihin. Arttu kuuluu varmaan ensin mainittuun lajiin. Ossi jälkimmäiseen. Sitten on tietysti koiria jotka esimerkiksi kokonsa puolesta eivät sovi työpaikoille ja työpaikkoja joille ei todellakaan voi ottaa koiraa mukaansa. Mieheni on joutunut ihan muutaman kerran ottamaan Ossin mukaansa töihin - nyt en muista syytä. Ja Ossi oli kyllä ihastuttanut ihimisiä suuresti mutta myös aiheuttanut hämminkiä karkaamisellaan väärään kerrokseen:) Artulle oli varmaan ihanaa vaihtelua päästä rapsuteltavaksi. Tosin kun itse olen kotona lähes päivät pitkät niin olen todennut että Ossi nukkuu suurimman osan päivästä. Kaipa se nukkuisi vielä enemmän jos se olisi yksin. Ainakin tästä teen sen johtopäätöksen että suurimman osan ajasta yksinollessaan koirat nukkuvat... Terveiset Artulle Ossilta:) M-L
VastaaPoistaVoi Arthur, pieni työmies :) Liikuttava ja hellyttävä juttu :) Ovat ne...niin...nuo mäykyt <3
VastaaPoistaIhana kertomus ja ihana pikku-työmies :)
VastaaPoistaVoi kun itsekin voisi joskus viedä koiran töihin, niin huono omatunto välillä tulee, kun koira joutuu olemaan kotona kauan yksinään.
Kiitos...
VastaaPoistaOnneksi työpaikalla kaikki ainakin sietävät koiran läsnäolon. Mukaan ottaminen on yksi hätävara, jos ei ole hoitopaikkaa tai työpäivä venyy kohtuuttomaksi. Nyt tosin emäntä sai/osti/firma osti ihanan uuden läppärin, jolla voi tehdä töitä kotona :) Se oli paras hankinta sohvan jälkeen!
Mutta on päiviä, jolloin laitan ihan tyytyväisenä kodin oven perässäni kiinni, ja lähden pois kotoa "tuulettumaan", kun koirakin jää nykyään nukkumaan, oikein kaivautuu pisun ja aamupalan jälkeen syvälle peittoihinsa. Vaihtelu virkistää, eikä koiraa sovi opettaakaan, että ihan kaikki asiat toistuu joka päivä samanlaisina. Siitä seuraa kierre rutiineja, joiden katkaiseminen käy kokopäivätyöstä...
Arttu-kuomaseni, eikös vaan olekin kiva olla huomion keskipisteenä... Ja eihän sille mitään voi, että kun yksi mäykky astuu huoneeseen, niin kaikki lakoavat polvilleen. Ihastuksesta varmaan, kun me ollaan niin veikeitä :)
VastaaPoista