Olen kotona

Olen palannut kotiin. Emäntäni myös. Tarvitsen palvelusväkeä joka päivä.

Olen ollut sellaisessa paikassa, jossa oli paljon tätejä, joku setäkin, ja kaikki halusivat rapsutella minua. En mennyt ihan kaikkien luo, oli muuta nuuskuteltavaa. Siellä paikassa haisi koiralta, kuulemma jotain kaverikoiria ovat kuljettaneet paikalle joskus. Minä kyllä korvasin ne kaikki pelkällä olemuksellani, jota kutsuttiin vankaksi... en ymmärrä mitä tekemistä sillä on lihaksikkaan ja vastustamattoman kanssa. Korjaan heti mahdollisen väärinkäsityksen, että painoni on rotuni ihannemitoissa, tasan 9 kg.

Sain kirppikseltä pehmoleluja, joita kannoin puutarhassakin mukana. Räyhäsin töyhtöhyypiölle pellolla, hämmensin emännän tassuttelemalla lenkillä ihan mallikelpoisesti. Selitys: ei ollut mitään nuuskuteltavaa, siellä päin ei tuntunut liikkuvan koiria ollenkaan! Siis se oli sitten jo toinen paikka, jossa kävimme reissulla. Kaupungissa oli erilaista, haistelin joka kohdan tarkkaan, ja haapotin hihnassa ehtiäkseni kaikkien tolppien juureen.

Olen kaasuttanut emännän hengiltä. Maitohappobakteerit unohtui kotiin, ja sain vissiin hiukan vatsanväänteitä. Emäntä pääsi nukkumaan mulle laitettuun makkariin, ja oli kai henki meinannu salpaantua yöllä. Olis laittanu pään peiton alle, kuten minäkin nukkuessani.

Yhtenä päivänä satoi niin kovasti, että jouduin suihkuun lenkin jälkeen. En tienny että suihkuja on joka paikassa. Olen ensi kerralla tarkkana, enkä mene ulos autosta, jos talossa on sellainen huone, jossa ihmiset heittää nahkansa nurkkaan ja seisoo veden alla.


Kuvassa olin siellä matkalla jonkun ison puskan juuressa. Emännästä se oli hauska näky, joten asettelin itseni toivotulla tavalla.

PS: emännän hivenen rasittunut kommentti: Lomasta puhutaan, mutta toinen meistä oli työpuhelimessa koko matkan ja hyvän osan päivästäkin. Että se siitä. Ensi kerralla suljen puhelimen, vaikka mikä uhkaisi sortua, kun "korvaamaton" ihminen yrittää olla poissa pari päivää...