sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Aktivointilaatikko


Pahvilaatikko voi pelastaa pienen koiran päivän - hetkeksi :) Ainakin jos laatikossa on savupalvin tuoksu...


...ja sen sisällä on kuivattuja kananpalasia!


Oho, jouduin jotenkin tälle puolelle laatikkoa!


Nyt on herkut syöty, haluaisin jo pois täältä...


...voitko auttaa, joku tässä nyt pistää hanttiin...

PS: Kapeavyötäröinen Arttu oli ihan kummissaan, kun ei päässyt ulos laatikosta, mutta yritin pysyä asialinjalla, ja NOSTIN koiran pois laatikosta ;D))))) Tytöillä on niin paljon helpompaa leikkiä laatikoissakin!

9 kommenttia:

  1. Hieno laatikkoleikki. Ja varsinkin ne herkut, lurps. Äippä antoi mulle näköjään liian pienen pahvilaatikon, sinne ei mahu sisälle.

    Arttu, mä jäin kiinni portaisiin. Teki kipeetä. Ei oo helppoo olla länkkäri pistoolikotelon kanssa.

    VastaaPoista
  2. Auch, kamalan vaaralliset portaat teillä! Mut jatketaan silti länkkärimeininkiä, ja pyydä oikein kunnon laatikoita äipältä. Toinen kiva leikki on mennä rullatun varapatjan sisälle tunneliin... ei kerrota yövieraille ;))

    VastaaPoista
  3. Juu-u, on helpompaa noilla tyttökoirilla kun niillä ei ole ylimääräisiä ulokkeita, jotka saattavat saada mäyräkoirapojan kiipeliin ;) Laatikkoleikit on mukavia, patjat myös ja kaikki sellaiset esineet/tavarat joissa on jotakin luolameininkiä mukana. Esim. ihmisten sänkyyn on kiva mennä myllertämään peittojen ja lakanoiden väliin. Ihmiset eivät osaa riittävästi arvostaa näitä itsekeksittyjä leikkejä, tosin. Outoa.

    VastaaPoista
  4. Ikävintä, mitä kotiväki vaatii tekemään, on istuminen kylmässä tai märässä maassa. Siinä ottaa aina pistooli ikävästi kiinni maahan. Ja mulla on niin herkät vehkeet.

    Vaan sun kotiväki on hommannut mahtavan aktivointilaatikon. Pyydän hankkimaan mulle samanlaisen.

    VastaaPoista
  5. Voi ei. Ja Arttu jäi miehuuspistoolistaan kiinni. Täytyykin seuraavan kerran muistaa, että vanha pahvilaatikkokin voi aktivoida vaikka luolaleikkiin... Minä olin melkein kolme päivää nettipimennossa kun ukkonen murhasi meidän vanhan modeemin. Aika monta vuotta se kestikin. Jaksaisikohan modeemia alkaa irrotella silloin kun ukkosia luvataan? Ei ehkä olisi maailman tyhmin idea.... Terveiset Kirkkonummelta M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  6. Mahtava laatikkoleikki kerrassaan! Hajut ja makupalat vielä päälle!

    En oo tullutkaan ajatelleeks, että teillä pojilla on semmoinen "pistooli ongelma"..

    Ps. Mai, oon ihastellut sun kortteja viime päivinä vanhoistakin postauksista, yksi sana - WAU!

    VastaaPoista
  7. Maria: Artulla on niin outo ihminen, että ei tykkää ollenkaan koirankarvoista petivaatteissa... sitäkin enemmän niitä on Artun sohvalla, jossa myllätään peittojen ja pallojen kanssa ennen nukahtamista :)

    Olli: Uijui, menköön ihmiset itse ilman kledjuja märkään maahan! Vinkki kotiväellesi; ruokakaupan takavarastosta löytyy vaikka minkälaisia ja -hajuisia laatikoita :)

    M-L: Harmin paikka, jos modeemi oli oma. Silloin kun kuuluu liittymään, puhelinyhtiö tuo varmaan uuden tilalle, jos jotain sattuu. Näin ainakin ymmärsin työpaikalla. Kotona ei modeemia olekaan.

    annamari: Joka pojan on opittava kantamaan omat panoksensa ;D)))
    PS: kiitti...

    VastaaPoista
  8. Paras kuva on tuo, kun Arttu katselee laatikon sisäpuolelta ulos. Ihania kuvia jälleen.

    VastaaPoista
  9. maiju: Koirat vaan on niin - parhaita ;)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)