Vuodenvaihde on kohtaamisten aikaa. Perheet, suvut ja ystävät viettävät sitä yhdessä, lemmikit otetaan mukaan ulkoiluun, matkoille, herkutteluun ja lepäilyyn, aika tuntuu pysähtyvän ja niin sen toivoisi tekevänkin, edes hiukan pidemmäksi tuokioksi. Näihin pieniin hetkiin, jotka ovat murto-osa elämästä. Mutta ne ovat myös voimavara, jonka avulla tasaisena jatkuva arki ei tunnu niin raskaalta.
Kohtaaminen edeltää eroa, yhdessäolo erilleen joutumista. Kauneinkaan hetki ei kestä ikuisesti. Sen muisto tekee joskus niin kipeää jälkikäteen, että melkein kaduttaa, kun on tullut oltua mukana. Mikä tekee kauniista kipeän, ihanasta surullisen, unohtumattomasta taakan? Luopumisen tuska. Irti päästämisen kipu. Voimavarasta tulee hetkeksi heikko kohtamme, haavoittuvan sydämen murtaja.
Vielä ei ole aika, mutta ihan pienen hetken kuluttua hyvästelemme ystävämme, lempeän ja viisaan koiravanhuksen. Ellei tapahdu ihmettä, se hetki tulee aivan liian pian. Kipu on jo alkanut, suru hiipii vieraaksi. Tulkoon hetkeksi, mutta emme huoli asumaan. Haluamme kaiken jälkeen palata kauniisiin muistoihin, yhdessä elettyihin hetkiin, kesän leikkeihin ja ystävyyteesi, jota sinulla olisi ollut annettavana vielä enemmän kuin meillä koskaan oli aikaa ottaa vastaan.
Rakas ystävä, olen pahoillani, koska tiedän jäähyväisistä ennen sinua. Vielä enemmän olen surullinen ajasta, jota emme viettäneet yhdessä, vaikka vielä olisi ollut mahdollista. Elämä kuljettaa, aika kuluu, sinä olet sydämessäni aina.
Voi Mai, kurkkua kuristaa ja kyyneleet puskevat väkisin pintaan. Kirjoitat jälleen sanoinkuvailemattoman koskettavasti. ((halaus))
VastaaPoistaTäytyy tunnustaa, että en tiedä kuka Ronja on, mutta sen huomaan, että hän merkitsee (myös) sinulle valtavasti. Voimia sinulle ja teille kaikille raskaalle matkalle, jonka olette jo aloittaneet. Tiedätkin varmaan, että viimeisen vuoden aikana meillä ollaan opeteltu luopumista - onnistuen siinä välillä paremmin ja välillä huonommin. Minua ihan selkäpiitä kylmää sanasi siitä, että onko luopumisen tuska ehkä niin suuri, että olisi ollut parempi olla tuntematta. Riipaisevan hyvä kysymys.
Olet mielessäni ja lähetän lämpöisiä ajatuksia. Toivon kanssanne myös ihmettä, joskus niitä tapahtuu.♥
Kiitos annamari <3
VastaaPoistaRonjaan voit tutustua ainakin yhden postauksen verran tuolta alempaa "aihepiireistä". Ainakin tammi-helmikuussa 2010 on yksi postaus, jossa Ronja on juhlimassa Artun yksivuotispäiviä.
Artun ensimmäinen ja paras koirakaveri, ollut pentuna myös nuoren emäntänsä avuksi minun hoivissani, liian suuri pentu nukkui vieressäni lattialla liian pienessä pyykkikorissa :) enempää ei juuri nyt ole sanottavana.
Löysin ihanat kuvat Ronjasta ja Artusta synttärijuhlien tuoksinnassa. ♥ ((halaus))
VastaaPoistaJos olisi tuntematta, niin jäisi pois myös ne kaikki ihanat ja kauniit muistot. Ikävä tosiasia on, että lemmikkiemme elämä on lyhyt verrattuna omaamme. Silti luulen, että ne kauniit muistot painavat enemmän vaakakupissa. Nämä ovat muuten kysymyksiä joita harvemmin pohditaan silloin kun sitä lemmikkiä ja perheenjäsentä ollaan hankkimassa. Mutta emmehän mekään ole täällä ikuisesti... Lemmikkimme eivät kuitenkaan sitä todennäköisesti tiedä tai ainakin niiden aikakäsitys on erilainen kuin meidän.Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaVoi miten surullisen kaunis ja haikea postaus...nämä ovat niin monitahoisia asioita; osittain sitä tuntee surua niiden vuoksi jotka rakkaan lemmikin ovat menettämässä ja sitten taas toistaalta tulee mieleen, että itselläkin on se päivä jossakin vaiheessa edessä...ja se tuntuu sydämessä raskaana ja sakeana painona.
VastaaPoistaTuo on niin totta mitä mietit, että olisiko parempi ollut olla tuntematta, koska luopumisen tuska on niin suuri...monesti tuntuu siltä, että jo kohtaamisessa on ero jossakin lähellä, ihan kulman takana. Mutta onneksi muistot ovat olemassa ja ne jäävät, sitten kun toisen on aika mennä pois.
Lämpimiä ajatuksia <3
Kiintyessään ja rakastaessaan laittaa aina itsensä alttiiksi surulle ja menetykselle. Näin käy, vaikka lemmikki ei olisikaan ikioma. Ystävienkin lemmikit ovat joskus kuin omia, perheenjäseniä. Niiden kiintymys ja jälleennäkemisen ilo on ollut aina vilpitöntä.
VastaaPoistaSakea paino... miten osuvaa.
Aika kuluu itseltämme huomaamatta tavattoman nopeasti. Siinä mielessä lemmikkien aikakäsitys on niille lahja ja helpotus. Toisaalta eläimet vaistoavat sairauden ja kuoleman ihmisiäkin herkemmin. Keskellä joulun aikaa surullisia ajatuksia, mutta kyllä kaiken joukossa on myös iloa ja kiitollisuutta. Ja jatkoajalla toistaiseksi elävää koirakaveria katsoo varmasti ihan eri silmin kuin ennen. Vaikka se ei enää silmillään pystykään katseeseen vastaamaan - paitsi hännänheilutuksella <3