Ensimmäinen joulu koirien seurassa on ollut rentouttava ja rauhallinen:
-huolimatta aattoillan protesteista (pienempi hermostui herkkuluiden vaihtumisesta, mutta onneksi emännän pyjamanlahje oli viitisen senttiä arvioitua kauempana...),
-välittämättä joululahjapossun omistuskiistoista (sen merkiksi pienempi kasteli Artun fleece-peiton, jossa tekstinä "The Boss"... vai ei koirat osaa lukea)
-pelästymättä ympärillämme kaatuneista metsistä (liki 30 puuta muutaman sadan metrin sisällä, muutama omalla rivitaloalueellamme, useampi poikittain kävelytiellä),
-tuntematta liiallista orpoutta Artun lähdettyä reissuun jo joulupäivänä ilostuttamaan koiratonta tuttavaa
-hätäilemättä muutaman tunnin sähkökatkosta, toiset muualla päin Suomea ovat vieläkin kylmissään...
Jatkamme Bassen kanssa talvilomaa, jonka aikana teemme pienen reissun ja menemme taloudenhoitaja-viihdyttäjä-yhdistelmänä ennen uutta vuotta jakamaan iloa muuallekin. Seuraava etappi onkin sitten uusi vuosi, sekin Bassen kanssa ensimmäinen ja samalla kahden vietettävä. Juhlijoita emme ole kumpikaan, joten lisäämme radioon volyymiä, jos paukutus pelottaa ja keksimme sisäleikkejä :)
On kiva palata arkeenkin, kun tiedossa on taas uusi mielenkiintoinen vuosi, paitsi näiden omien karvanassujen, myös teidän persoonallisten ja ihanien blogiystävien ja lemmikkienne kanssa, kiitos teistä :)
Blogiasi on kiva lukea, kun tunnut löytävän elämästä paljon positiivista :) Tämänkin tekstin käänsit niin päin, että mistä kokemuksista selvittiin lopulta iloisesti, kun esimerkiksi sähkökatkostakin olisi ollut aiheellista jopa hieman valittaa ;)
VastaaPoistaMeillä koirat saivatkin aika monta joululahjaa, useammalta taholta, mutta aina se kaverin lahja tuntui olevan parempi ja niitä vaihdeltiinkin useaan otteeseen :D
Uutta vuotta kohden mennään vauhdilla ja tuuli on antanut tänään meilläpäin lisää vauhtia. Joulu on riisuttu pois ja Olli aloitti arjen maha vetelällä. Ilmeisesti on sitten tullut annetuksi jouluherkkuja liikaa (kinkkua ja kalaa).
VastaaPoistaMukavaa loppuvuotta teille ja sen jälkeen vielä parempaa uutta vuotta!
Basse, on sul kuitenkin pikkasen ikävä Arttua, myönnä pois. Mut on tietysti upeeta olla mamman kaa kahestaankin. Saa kaiken huomion ja ei tarvii herkkuja jakaa ;D
VastaaPoistaKomppaan Sunania ihan täysillä! Hänpä se osasi oivaltavasti pukea sanoiksi blogisi syvimmän olemuksen. Kiitos siis sekä Sunan että etenkin Mai! Blogisi on päivien piristys! ♥
VastaaPoistaLoistavaa Uutta Vuotta Sinulle ja Pojille! ♥♥♥
Nyt sitten tiedämme, että koiratkin osaavat lukea, ainakin jotkut ;D)
VastaaPoistaMeidänkin suunnalla kaatui eilisessä myrskyssä paljon puita. Sähköt oli poikki monta tuntia, mutta tulivat kuitenkin iltapäivällä. Toivottavasti he, joilta sähköt on mennyt pidemmäksi aikaa, saavat sen pian takaisin.
Sunan: Kiitos kauniista sanoistasi :) Täytyy sanoa, että koirien metkujen seuraaminen auttaa unohtamaan monta harmitusta. Tosin Bassen protestipissa alkoi olla jo lähellä mun katkeamispistettä...
VastaaPoistaOn mukavaa, että joskus blogissa voi jakaa murheet, joskus taas voi haastaa itsensä keksimään harmaasta päivästä edes muutaman valopilkun :) Mut kyllä teidän kaikkien kommentit on ehdottomasti tässä blogijutustelussa parasta :)
Olli: Teillä on tosissaan vauhdikkat puhurit, pysykää silti maan kamaralla, pitkäkorvaisimmatkin :) Jouluherkut - huokaus - niiden vuoksi voi hiukan kärsiä vatsannipistystäkin. Pikaista massun paranemista silti!
Myrsky: Totta kai on Arttua ikävä, kun mamma ei lähde takaa-ajoon eikä sitä viitti (uskalla) purra niskasta. Mamma sanoo, etten osaa syödä puruluitakaan yksin ollessani, työnnän vaan kuonolla maata niiden päälle tai vaadin leikkimään niillä. Mutta saan nukkua mamman makkarissa, omassa kevythäkissäni työpöydän alla :)
annamari: Kunpa näkisin itsekin asian noin, mutta minäpä piristynkin muiden blogeista ;) Päivän piristys on, kun löytää blogilistalta uusia juttuja muiden koirakotien elämästä. Isojen kiitosten paikka siis myös toisin päin, kiitokset minulta sinulle ja kaikille blogiystäville.
Ellieli: Onpa onni, että mäyrikset ovat pysytelleet poissa kaatuvien puiden alta! Kaatuneitakin aluksi ihmeteltiin, mutta kun rohkeasti vaan pissaa jättiläiskuusen ruhon päälle, pienikin koira kasvaa isoksi :)
Parasta mahdollista vuoden viimeistä viikkoa kaikille <3
Kiva kuulla, että teillä oli mukavan rentouttava joulun aika. Hyvää talviloman jatkoa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2012 sekä sinulle että mäyris-herroille!
VastaaPoistaPimun ja Typyn emäntä
Artun ja Bassen elosta on aina niin mukava lukea. Sitäpaitsi eikös se ole niin, että ne pienet onnenhippuset ovat siellä arjen keskellä? Kaatuvia puita on kyllä syytä varoa.Meiltä ei mennyt kuin kaksi mutta lähiympäristöstä sitäkin useampi. Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa. Toivottavasti Arttu ei tunne itseään "hylätyksi".M-L ja Ossi
VastaaPoistaPimun ja Typyn emäntä: Kiitos :) Teidän beagle-söpöille myös kivaa alkavaa vuotta kanssanne.
VastaaPoistaM-L: Arvatenkin Arttu tulee kotiin väsyneenä reissusta, haluaa nukkua ensimmäisen vuorokauden - mutta Basse on täynnä tylsyyttä ja virtaa :) Ei olla päästy vielä lähtemään reissuun, joten B alkaa olla aika ryytynyt.
Se on totta, ettei kannata odottaa suuria ilon aiheita, jos ei osaa nähdä pieniä ripoteltuna päivien sekaan. Niistä koostuu elämä.
Mukavia päiviä kohti uutta vuotta :)