Olen vissiin aika komea koira, kun minusta on ennenkin tehty taideteoksia. Nyt olen taas päässyt taiteilijan malliks. Hurjan mielelläni olen mallina, koska siitä saa hyvää palkkaa! Mun palkalla mä ja Basse ollaan mässäilty kovasti ja palkkakaapissa on vielä paljon palkkaa jäljellä. Tilikirja on mamman takataskussa vissiin, koska saan aina vaan pienen määrän kerralla. Ihan ku ihmiset käy pankkiautomaatilla ja ottaa pari seteliä. Meillekin maistuu Bassen kanssa aina pari siivua kuivattua kanaa :) Ja parit luut joulukalenterista jälkkäriks.
Ai niin, mamman käski laittaa tähän loppuun vielä linkin mun kuvaan:
www.hauhau.fi
No kyllä kannattaa olla taiteilijan mallina, kun noin hyvää palkkaa saa. Meilläpäin sanotaan että useampi on päivä kuin makkara. Eli se tarkoittaa, että riittää useammaksi päiväksi herkkuja kun ei kaikkia hotki heti.
VastaaPoistaKaikki tarinat olivat kivoja, en osaa sanoa mikä oli äippäsi tekemä. Veikkaan silti sitä, missä oli mäyriäisen kuva, eli lakanajuttu. Voipi olla että meni veikkaus pieleen...
Oot hyvä veikkaamaan :) Meilläkään ei saa joka päivä makkaraa, eikä muutakaan palkkaa. Joskus me hermostutaan odottamiseen ja pistetään kaikki paikat huiskin haiskin. No, mitä siitä seuraa? Toruja! Ilman palkkaa...
VastaaPoistaKiltti siis kannattaa olla.
Terkkuja sinne, täällä on kivasti lunta tassujen alla :)
Onnee ihan laka.. eiku roppa kaupalla! Hiano kuva ja erittäin hiano juttu. Teillä on multitalenttia perheessä.
VastaaPoistaRuokapalkka se on paras palkka!
VastaaPoistaMeilläkin säännöstellään ruokaa; ensin sitä ostetaan 10 kg kerralla ja päivässä annetaan vain kaksi mitallista.
Nettimyrsky: Kiitos :) Joskus meilläkin on tuotantovaihde, teidän äipällä lähes aina.
VastaaPoistaOlli: Huh, aika paljon ruokaa. Vararavinto on kyllä parempi säkissä kuin syöjän uumalla ;))
Hauskoja tarinoita. Onneksi teidän lakanaan kietoutuminen päättyi ihan onnellisesti:) Tuo kinkkutarina toi mieleeni meidän toisen saksan paimenkoiran joka kanssa repäisi kinkun pöydältä ja tuhosi sen. Ei kyllä jaksanut kokonaan syödä seitsemän kilon kinkkua.Onneksi ei ollut vieraita tulossa ja kerkisimme paistaa aaton vastaisena yönä vielä uuden kinkun. Aina tulee ylläreitä näiden koirien kanssa:) Terveiset täältä lumettomalta Kirkkonummelta.M-L ja tassuvaiva-Ossi
VastaaPoistaJälkeen päin nuo koirien järjestämät härdellit on hauskoja juttuja, mutta tapahtumahetkellä ei niinkään. Onneksi mäykyt ei yllä pöydälle. Eikä meillä olla tuolin kauttakaan opittu kulkemaan, kun pidän aina tuolit pöydän alle työnnettynä.
VastaaPoistaAi, teillä ei olekaan lunta? Minä ostin jo uuden välineen lumitöitäkin varten :) Lumikola on liian raskas, lapion varsi liian lyhyt, mutta lumentyönnin olikin hyvä työkalu.
Pusuja Ossin tassuun, pian varmaan helpottaa.
Onnea! ;) Vähän mietinkin, että oli tutunkuuloinen tarina kun reilu viikko takaperin näitä facebookin kautta lueskelin! :)
VastaaPoistaKiitos ;)
VastaaPoistaMelkoisia kaatoja teidän tytöillä, onnea vaan sinnekin!
Kyllä kelpaa poseerata taiteilijalle, olet sen verran komea tapaus! Mukavaa joulun odotusta sulle ja Basselle!
VastaaPoistaAuts ;) Kiitos Pimu, Typy ja näppäimistöä naputtava emäntä!
VastaaPoistaOttakaa tekin kaikki iloiset asiat joulun tulosta irti, toivotaan vähän luntakin, jos sitä tulis edes hiukan...
Mää kävin lukemassa kommenttisi Alfien blogissa. Mä olen yksinäinen pieni koira, ilman leikkikaveria, nyyh. Äippään on tosi iskeny tauti, jota se kutsuu pentukuumeeksi...
VastaaPoistaHeh-hee, tuon taudin me tunnemme :) Onnea vaan sen kehittymiselle, jäämme odottamaan erittäin mielenkiinnolla uutta ruttusukkaa.
VastaaPoista