maanantai 23. tammikuuta 2012

Tassuista

Joskus tuntuu siltä, että koirat sopeutuvat enemmän ihmisten oikkuihin kuin päinvastoin. Siinä on sulattamista, että koirakaveri napataan emännän syliin selälleen, esille otetaan suriseva hiomakone jonka kolosiin kynneyt työnnetäänvuoron perää. Haju on karmaiseva, kun hiomakivi käryttää kynttä.

Pienemmän koirayksilön kauhua nostattaa käryn ja katkun lisäksi vanhemman koiran takajalkojen teatraalinen tärinä sekä emäntään kohdistettu manipulointituijotus. Intensiteetillä saisi kivenkin heltymään, jos energia olisi käytettävissä toisin. Emäntä ei sula, ennen se kivi.

Kaikkien kynsien hiomisen jälkeen sylitellään, pusutellaan ja täristään vielä hetki. Emäntä kehuu reippaasti ja käskee olemaan rauhassa, kunnes poistumislupa annetaan. Emännän omaksi huonoksi tuuriksi koira on juuri selällään, kun sitä käsketään hyppäämään alas sylistä. Mäyräkoiran pitkä ja jäntevä keho ponnistaa selkävoimilla itsensä oikeaan asentoon, ja sen takaraivon kova luu pamahtaa liikkeen jatkona emännän alahuuleen...

Pienempi koirapainos ei osaa olla varuillaan, kun kuonokoppa sujahtaa sen päähän ja kynsisakset ilmestyvät kuvaan. Sitä ei oteta syliin, ei käännetä selälleen eikä käsketä kylkimakuulle. Emäntä konttaa lattialla ja yrittää löytää pienet, mustat kynnet tuuheiden tassukarvojen joukosta.

Kokonsa verran kiukkua ja vastahakoisuutta sisältävä terrieri-mäyrä-mix ottaa mukaan äänitehosteet. Isompi koira tulee jo huolestuneena viereen, työntää nenänsä pieneen kiinni, tuijottaa emäntää ja yrittää viestittää kaikin tavoin, että lopettakaa kumpikin! Siitä lisää voimaantuneena pieni korottaa ääntä kuonokopassaan, ihmisen hermot alkavat olla jo äärimmillään.

Kun isompi on hätistetty pois, pienemmän kuono käännetty eri suuntaan näköyhteyden estämiseksi, ja ihminen on koonnut itsensä, kynsien leikkaaminen alkaa sujua. Takatassut ovat helpommat, koira ilmeisesti luulee, ettei hallitse selkänsä takana tapahtuvia asioita. Onhan se muutenkin harjaantuneempi käyttämään etukäpäliä, kaivamiseen, pallotteluun, ihmisten komenteluun...

Varhainen epäluulon siemen on kylvetty. Vaikka kynnet leikannut käsi piilottaa sakset ja kuonokopan, heittää palloa, kutsuu leikkiin ja hakee herkkua kaapista, osallistuminen on laimeaa ja palloon haku jää puolitiehen.

Ihmisille ei yleensä riitä mikään. Juuri kun koirat aikovat rentoutua ja armeliaasti unohtaa tapahtuneen, ihmisellä on herkkukaapilta tullessa mukana jotain ylimääräistä. Tassuvoide ei sovi ruokkivaan käteen, jota ei saa purra, tuumii pienempi ja piiloutuu uudelleen nojatuolin alla. Sieltä se pälyilee latteaksi maastoutuneena, pikisilmät seuraavat tarkasti ihmisen touhuja, mustien ripsien yläpuolella kulmakarvatupsut elävät ylös ja alas, poukkoilevat sydämenlyöntien ja hämmentyneiden ajatusten epätahtiin.

Ihmisen on vaikea tulkita, kasvattaako isomman koiran käytös pienen pippurin tyrmistystä vai tottelevaisuutta. Vanhempi koira on näet kasvanut ilman vertaistukea, ihmisen armoilla, omaa lapsellisuuttaan uskoen, että kaikki mitä käsketään, kuuluu toteuttaa. Niinpä se menee yhdestä sanasta lattialla istuvan ihmisen viereen kylkimakuulle, antaa rasvata tassun toisensa jälkeen, vaikka harmistus ja egon latistus paistaa sen vastahakoisesta ilmeestä. Pienempi tulee ja nuolaisee sen tassua.

Kun rasvattu koira jätetään ilman vapautusta, se makaa kyljellään myös sen ajan, kun pienemmän tassut rasvataan taas ihmiselle hyvin hankalassa asennossa. Yhteinen "vapaa" saa liikettä kahdeksaan tassuun, 42 lyhennettyyn kynteen ja kahteen päänuppiin, joissa raksuttaa, onko tulossa ehkä vielä jotain kamalampaa.

Herkut tullaan hakemaan lähietäisyydeltä, mutta sen jälkeen kumpikin katsoo viisaimmaksi vetäytyä joksikin aikaa eri huoneeseen. Sieltä ne tulevat vuoron perää tarkistamaan tilanteen. Ja kun ne huomaavat emännän tekevän samaa kuin joka ikinen ilta, istuvan kirjoittamassa, pienemmpi painautuu kirjoittajan jalkoihin lattialle ja nukahtaa. Isompi menee eteiseen kuljetushäkkiinsä, urahtaa ja nukahtaa.

8 kommenttia:

  1. Että, mä oon koittanut kommentoida monta kertaa, mutta nyt vaikuttaa hyvältä, kun tää kommenttiloora aukes heti kertaheitolla, eikä sivua aukaistessakaan tullut mitään toimintoherjaa.

    Upea kuvaus koirien kynsienleikkuusta ja tassuvahauksesta. Hih, tuo kuullosti hauskalta kikalta, että toisen saa rasvattua, kun toinen makaa vieressä. Joskus tarvitaan oveluutta koirankäsittelyyn ;) Pientä murjotusta taisi aluksi olla tilanteen jälkeen?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi24.1.12

    Hauska kuvaus, kiva lukea sujuvaa ja kuvailevaa tekstiä. Mulla on sen verran kova itsesensuuri, että aina ei oikein irtoa :)

    VastaaPoista
  3. Ellieli:
    Kurjia nämä kommenttihäiriöt, niitä on viime aikoina ollut monella!
    Juu, tassut pyyhitään käsittelyn jälkeen mielenosoituksellisesti mattoon, takajaloilla potkitaan ja sitten mytätään loputkin matot hullunjuoksulla ympäri kotia... On ne koirat ihania ;)

    Kaunis Nelli:
    Liian kova itsekritiikki tappaa luovuuden. Anna palaa vaan :)

    VastaaPoista
  4. Onkos tuo hiomakone hyvä kynsien lyhentämiseen?
    Viimeksi isäntä leikkasi yhdestä kynnestä vähän liian reilusti ja verta tuli vielä seuraavanakin päivänä. Koira ei ollut moksiskaan.

    Tassuvahaus sujuu aina hyvin, koira alistuu kohtaloonsa, mutta "vapauden" koittaessa alkaa pyöriminen ja kuonon ja selän hinkkaaminen alustaan. Menee haju nokkaan!

    VastaaPoista
  5. Hupaisa kuvaus.Tuli taasikkeen mieleen, että onneksi on vain neljä niitä tassuja.Minäkin ostin sellaisen kynsienhiomakoneen, mutta se oli alun alkujaan toimimaton. Ehkä parempi niin.. Kynnet meillä leikataan varovarovaisesti satunnaisesti herkkupalojen kanssa. Tassurasvausta ei harrasteta.Sitä jotain äklön hajuista seerumia ruiskutetaan varpaiden väleihin satunnaisesti.Terveiset Ossilasta M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  6. Olli: Hiomakoneella lyhenee vähän kerrallaan. Se on sikäli hyvä mulle, kun Artun paksujen kynsitalttojen kanssa pelottaa aina, että leikkaan liikaa. Ja koira lisää kummankin pelkoa säpsähtelemällä ilman syytä. Nyt hion muutaman päivän välein niin kauan, että kynnet saadaan sopivampaan mittaan. Kokemusta on siis vasta vähän :) Ehkä se on parempi kynsien silottamiseen, sillä saa leikatun kynnen päänkin tosi sileäksi. Mutta me arkajalat viilataan nyt jonkin aikaa ja kerrotaan sitten tulokset.
    Hih, kamalia noi hajut koiran mielestä. Paitsi jos tulee mieleen syödä kakkaa tai tutkia kalanraato...

    VastaaPoista
  7. M-L: Oliko siinä koneessa hiomapaperi vai -kivi? Mäykyn mahtikynnet kaipaa kyllä hiomakiven, uskoisin, koska paperi kuluu heti.
    Miksei koiran kynsiä voi jalostaa hitaammin kasvaviksi, kun joka toinen tuskailee sen homman kanssa. Artun kynnet kasvaa kaiken lisäks kovaa vauhtia, joka viikko pitäis leikellä. Ensin ne kasvaa pituutta hurjasti, ja vasta viimeksi tulee kynteen se "koukku" päähän. Silloin ollaan minusta jo ihan liian pitkällä. Jos taas leikkaan ennen kuin koukku muodostuu, kynnen sisältä näkyy ydin.. APUA.

    VastaaPoista
  8. Siinä koneessa taisi olla hiomapaperia mutta kuten totesin se kone ei oikeasta patterista huolimatta inahtanutkaan.Olin sitten hukannut kuitinkin joten ei ollut palauttamista vaikka oli täysin käyttämätön kone.No se nyt ei ollut kuin kahdenkympin tappio.Ei vie onneksi konkurssiin. Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)