Kateutta ja herkuttelua

Taustaa

Tässä blogissa mainittiin jossain vaiheessa sohva varmasti yhtä usein kuin koira. Se oli aikana ennen Bassea, jolloin ratkoimme Artun kanssa takertumis-johtajuus-herkkyys-kovuus -problematiikkaa. Yritimme häätää koiran yksinäisyyttä ja emännän väsymystä, sohvalla. Jatkamme ratkomista varmaan Sir Arthurin toivon mukaan korkeaan ikään asti, mutta sohva on tullut vain jäädäkseen tai mennäkseen. Tällä hetkellä näyttää, että kukaan ei itke sohvan perään, jos se löytää uuden kodin. Se olisi sille järjestyksessä viides. Toivottavasti sillä ei ole traumoja.


Kateutta

Viime viikolla otin esille Artun vanhan pedin, joka ei ollut kelvannut enää nukkumapaikaksi. Aloin kyllästyä sohvan palvomiseen ja siihen, että kahdet ruskeat silmät anoivat minun liittyvän sohvaperunoiden joukkoon joka ilta. Asetin pedin - pehmeälaitaisen ja muutenkin mukavan - sohvan eteen lattialle. Ajattelematta olevani niin fiksu kuin olin. Peti on optimaalisella paikalla, josta on näkyvyys kaikkialle huoneessa. Ja mikä parasta, siitä on lyhyt matka - sohvalle.

Arttu painui heti tutun nukkumapaikkansa pohjalle, selälleen koivet pystyssä. Basse teki saman aina kun tuli tilaisuus, mutta sillä oli koiran pään kokoinen pallo selän alla lisäefektiä antamassa. Kieppumisnäytökset kestivät iltaisin kohtuullisen kauan...

Vähitellen alkoi muodostua kiistaa siitä, kumpi saa olla pehmopedissä. Asettelin entisen suosikin, vankkurin mahdollisimman lähelle toista petiä. Mutta vankkuri ammottaa tyhjyyttä - sen sijaan pedissä on nykyisin ruuhkaa! AB ei ole nukkunut 7 kuukauden yhteiselonsa aikana edes sohvalla kylki kyljessä, mutta nyt petiin ahtautuu kaksi koiraa, toisiaan mulkoillen. Sitten käännetään selkä tunkeutujalle, vetäydytään mahdollisimman reunaan - ja kuorsataan kilpaa ;))

Joskus siskonpeti ei toimi ilman ulkopuolista apua. Heräsin yhtenä yönä siihen, että Arttu ramppaili ympäri taloa, kitisi ja vinkui, tuli makkarin ovelle ja kolisti koiraporttia. Luulin tietenkin, että tarjoamani vaihtelu muonituksessa on sekoittanut pakkia, ja kömmin aivan pöpperössä takaovelle. Koira kävi melko haluttoman oloisesti ulkona. Kun tämä toistui ja tulin jo melko ärtyneenä katsomaan, mitä olohuoneessa inistään, Arttu ei halunnutkaan ulos. Pedillä makoili Basse, levittäytyen koko pienuudessaan niin laajalle alueelle, että hienotunteinen Arttu ei rohjennut runnoa itseään sekaan. Kuin ahdinkonsa suuruutta todistaen Arttu meni pedin luo, vilkuili minua olkansa yli ja tökkäsi Bassea aika reippaasti kylkeen. Minulla sytytti, mikä on tämän yön ongelma ja melkein näin puhekuplan: "Aja toi kakara pois, mulla on UNI!"


Röyhkeyttä

Tuosta Artun kylkeen tökkimisestä tuli mieleen toinen hassu juttu. Kun otan koirien ruokakupit esille, Arttu saa aina hepulin. Basse parkkeeraa itsensä nopeasti joko herkkukaapin oven eteen tai ruokapaikkansa pikkumatolle. Nykyään olen huomannut, että keittiö-olohuoneen kiitorataa laukkaava Arttu tekee jotain hämäystä Basselle. Mutta se on salakavala, ei koskaan minun nähden, ja asia onkin mennyt minulta ohi. Tiistaina oli vieraita illalla koirien ruoka-aikaan, ja yksi heistä hihkaisi "Arttu näykkäs Bassea pepusta ohi mennessään!" Toden totta... hienotunteinen ja älykäs, fiksu ja kavala, mielistelevä ja manipuloiva... se on mäyräkoiran luonne. Eikä Basse mene rikki. Joskus se kiljaisee ja tulee mamman jalkoihin turvaan. Silloin tiedän heristää Artulle sormea ja määrätä jäähyn koko porukalle. Sitä paitsi, siinä missä Basse palvoo ruokaa, jota Arttu siltä kadehtii, Arttu saa tuntea pienemmän julmuuden nukkumaanmennessä. Jos Basse haluaisi vielä leikkiä, se on sangen kovakourainen repiessään Artulta peittoa päältä, petiä alta ja näyskiessään isompaa leikkikaveriksi...


Herkuttelua

Ilmeisesti vahingosta viisastuneena Arttu on tänä iltana vetäytynyt hyvissä ajoin pedilleen, tunkenut pään fleece-peiton alle Suomen kylmässä kesässä ja vetelee hirsiä. Minä ja Basse ollaan herkuteltu :) Söimme mansikoita ja hunajamelonia. Kyllä ne yhden nukkumapaikan voittaa, puhumattakaan siitä huvista, minkä Bassen hedelmien massuttelu tuottaa minulle. Kuvitelkaa vaikka, ensin se ottaa tarjotun mansikanpalan kädestä kuin maailman hauraimman lasiesineen. Sitten se alkaa massutuksen, joka nostattaa kuonoa aina vähän ylemmäs, parta keikkuu ja suupielet nousevat koholle ilmeisesti pienen hapokkuuden myötä. Mutta jättiläismansikasta meni monta palaa B:n massuun. Ja hunajamelonia päälle. Nyt on hyvä mennä nukkumaan, viikonloppu on edessä.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille, nauttikaa kesästä aina kun aurinko pilkahtaa!