keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kilvan korvatarkastukseen!

Arttu on tottunut monenlaisiin hygieniatoimenpiteisiin, eikä vastustele suuremmin mitään. Olen myös itse oppinut jotain noista rutiinijuttujen hoitamisesta. Jos ne stressaavat ja nostattavat koirassa vähäistäkin vastustusta, kannattaa toimia ensin ja puhua sitten vasta. Tarkoitan, että ylimääräiset lepertelyt ennen korvien putsausta, koiran käskyttäminen kynsien leikkuuseen yms. stressaavat sekä koiraa että hoitajaa. Kannattaakin käyttää tilanteet hyödyksi, kuten tänään tein.

Basse on herkkähipiäinen draamakunkku. Alkutaipaleella pelkäsin useammankin kerran saavani kunnon puraisun, koska koiran uhittelu ja (uuden) omistajan hiiltyminen eivät ole hyvä yhdistelmä. Ilmeisesti olen hankkinut jonkin asteen luottamuksen junioriinkin, koska asiat sujuvat jo pääosin ilman hampaita.

Artun inhokit hoitotoimenpiteissä pahimmasta päästä ovat suihku ja kynsien leikkuu. Onneksi sille on pennusta asti ollut selvää, että ihmistä ei purra. Suurin vastalause on ollut kynsisaksien pureminen, suihkussa taas pitkin seiniä myyryily ;) Mutta on päiviä, jolloin osaan hoitaa asiat rennosti, ripeästi ja kyselemättä. Silloin suihkuun tullaan, siellä ollaan ja päästään aikanaan kuivattelemaan hullunrallia ympäri kotia. Kynnet hiotaan koneella lyhyiksi, ja kun en itse jännitä leikkaavani hermoon, koirakin on rennompi. Arttuhan on nöyrä (vaikkakin itsepäinen), jotenkin aina ennalta-aavistettava ja käsittelyn puolesta helppo koira. Se haluaa esimerkiksi olla inhotussa kynsien hoidossa selällään jalkojeni päällä, johon se on pennusta asti tottunut. Jos yritän ottaa vain tassun käteen, koira painuu selälleen, vaikka en käske.

Basse on totutellut urheasti uusiin asioihin. Ei riittänyt, että emäntä ja koti vaihtuivat, kaupunki muuttui maaseuduksi, lapsiperhe jäi taakse, uusi koirakaveri piti sulattaa, kukaan ei puhunutkaan enää ruotsia ja kaikki uudet äänet ja maisematkin pelottivat. Onko ihme, jos ensimmäisinä viikkoina teki mieli näyttää hammasta ja nostaa jalkaa...

Minulla ei ole paljoakaan tietoa Bassen pentuajasta. Se oli vasta hiukan yli vuoden meille tullessaan.  Jotain sille oli kuitenkin sattunut, koska syliin nostaminen oli sille kauhistus. Sain ohjeeksi nostaa kuten pientä vauvaa. Hätä ei lue lakia, ja kerran jouduin sieppaamaan sen viime hetkellä portaissa ennen kuin se ehtisi livahtaa itsestään aukeavista liukuovista ulos tielle... Se tapahtui niin nopeasti, että ensimmäisen kerran koira ei inahtanutkaan, vaikka kannoin sen sitten vielä kainalossani yläkertaan - ote muistutti enemmänkin rasavillin kaksivuotiaan kantamista lantiolla kuin vauvan varovaista pitelemistä :)

Nostamista olen harjoittanut erilaisissa tilanteissa, aluksi vain etutassujen irrottamista maasta, sitten asennon korjaamista sylissä istuessa. Nyt nostaminen sujuu jo melko hyvin, ilman kiljumista ja hampaita, vaikka se selvästi aiheuttaa Basselle pientä paniikkia. Ainakin, jos sillä on aikaa huomata ja ennakoida, että aion nostaa sitä.

Turkin harjaaminen oli aluksi haasteellista. Silityksetkin toivottiin selvästi rajoitettavan päähän ja kaulaan. En tiedä, onko ahkera "lääppiminen" tehnyt tehtävänsä, vai kateus toisen koiran saamaa huomiota kohtaan, mutta nyt on päästy jo masurapsutuksiin asti.

Niin, se tilanteiden hyödyksi käyttäminen. Basse rapsutteli korvaansa, jota kutitti varmaan kovasti, pienestä ähinästä päätellen. Koira oli sopivasti sohvalla eikä aavistanut mitään, kun menin herkkukaapille ja otin muutaman pumpulipuikon. Tulin istumaan sen viereen ja putsasin ensimmäisen korvan ennen kuin koira ehti edes harkita lattialle hyppäämistä. Sieltähän sitä olisi ollut turha maanitella toimenpidettä varten sohvalle, vaikka se muuten rakastaakin sylissä lepäilyä. Tuolin alta esiin kiskominen menisi sitten jo ärhentelyksi. Nyt oli pientä vastustelua vain siinä, kun jouduin nostamaan koiraa muutaman sentin ilmaan, että sain sen käännettyä toisen korvan putsausta varten toisin päin.

Entä Arttu? Korvien putsaus ei ole sille mikään kauhistus. Joskus se jopa hyppää sohvalle ja menee kyljelleen, kun tulen pumpulipuikkojen kanssa, jos käsken. Toisinaan se koettelee, kiertelee ja kaartelee, jää sohvan äärimmäiseen laitaan makaamaan eikä käännä päätänsä sopivaan asentoon millään... Mutta nyt se odotti malttamattomana vuoroaan! Kun kehuin ja vapautin Bassen, Arttu hyppäsi sohvalle, painoi päänsä mun polville ja meni kyljelleen makaamaan. Ja katsoi minua anovasti silmiin :) Kaikkea se kateus teettää.

Korvien puhdistuksen jälkeen Arttu jätti tällä kertaa sohvan kuopimisen ja nenän niistämisen väliin ja marssi suoraan herkkukaapille. Kanankaula per koira, ja ensi kerralla voi olla vieläkin helpompi korvienpuhdistuspäivä :)

13 kommenttia:

  1. Olipas hauska kuvaus. Bassen kanssa joutuu selkeästi tekemään paljon työtä. Mutta nythän se on saanut hyvän kodin :)

    Vaikka Nelli on aina kantapäilläni niin kyllä se singahtaa toiseen suuntaan kun otan kynsileikkurit käteen - siitä huolimatta että se on sujunut hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirien kanssa on aina vähän niin ja näin. Toisessa asiassa Arttu on helppo, toisessa taas Basse. Töitä joutuu tekemään molempien kanssa. Väsymys ja laiskuus ovat hetkiä, jolloin koirat "iskevät heikkoon kohtaan" eli "hyppivät nenille". Eivät pahuuttaan, mutta vähän vaan pompottaakseen :)

      Eikö ole hassua tuo singahtelu, vaikka koira muuten olisi kuinka mamman helmoissa :) Onneksi teillä kumminkin sujuu itse leikkuu hyvin.

      Poista
  2. Eihän Ollikaan tykkää toimenpiteistä, mutta aina alistuu nöyrästi kaikkeen, mihin pitääkin. Suihkuun tulee matelemalla, mutta hoitotoimenpiteitä varten menee valmiiksi kyljelleen, kun käsky käy. Nopeastihan tilanteet menee ohi ja sitten koira on kuin sähköjänis, hyppii ja pomppii ympäri huushollia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälihepulit on hauskoja :) Ja minkälaista luottamusta se osoittaa koiralta, että ottaa kylkiasennon, vaikka ei asiasta kovasti tykkää. Vai pitääkö aina vähän esittää olevansa itsenäinen mäyräkoira, joka ei kaikkeen suostu :)

      Poista
    2. SIis... JÄLKIHEPULIT :)

      Poista
  3. Voi että, kun ihana kuvaus hoitotoimenpiteistä. Kaikki tuo mihin Basse on uutena tulokkaana saanut tottua. Onneksi on Arttu näyttämässä mallia. Pahaa-aavistamattomuus kannattaa kyllä käyttääkin hyödyksi. Elli tykkää korvienputsauksesta ja antautuu kynsienleikkuuseen, vaikkei siitä nyt niin pidäkään. Se just kun pienestä pitäen totuttaa niihin, niin kestävät niitä hoitotoimenpiteitä sitten myöhemmin paremmin. Kateus voi kyllä joskus olla hyödyksikin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Artun kanssa olen tajunnut, kuinka paljon auttaa asiaa, että on tuntenut koiran pennusta asti. Basse on ehkä ikuinen mysteeri, koska en tiedä, mistä sen hangoittelut johtuu. Ovatko luonnetta vai kokemuksesta syntyneitä. Sen vuoksi niihin on vaikeampi suhtautua, hankala keksiä oikeita tapoja kitkeä turhaa kouhotusta pois, menettämättä koiran hauskaa ja itsetietoista asennetta :)

      Elli on Nainen, totta maar kauneutta hoidetaan, vaikka se ei olis hirmu kivaa.

      Poista
  4. Hupsista heijaa, pitkän matkan olette tulleet Bassen kanssa alkuasetelmista, siitä hatunnosto ja peukutus! Ei ole nimittäin itsestään selvää, että koiraan asettuneet virhemallit saada prosessoitua auki ja koira 'ohjelmoitua' uusiksi. Edellisten omistajien virheet näkyvät n. pari vuotta koirassa...että sikäli, huima edistys näinkin lyhyessä ajassa :)

    Meillä tykätään korvien putsauksesta, eikä kynsienleikkuuta vastaankaan ole mitään sinällään. Heikompi asti = Alphonse vähän yrittää joskus ettei muka tarvisisi leikata, että ihan ovat lyhyet nysät nuo kynnet jo, mutta eipä tuo mikään monivalintakysymys ole, joten aina siltä napsaistaan edes näön vuoksi vähän, vaikka hoksaisikin, että ne kynnet ovat todellakin ihan tarpeeksi lyhyet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on siis vielä aikaa ja otollista maaperää, pitää keskittyä seuraavaksi niihin kynsiin! Eihän tämä vetele, että yksi pojankoltiainen kulkee multaisin kynnenalusin ja niistää nenänsä hihaan... ;D))

      Luovutin kynsien leikkuun muille, koska halusin kasvattaa Bassen luottamusta itseeni. Epäonnistuneet yritykset olisivat tuhonneet paljon orastavaa, koska edelleen: uusi koira ja hermoileva uusi emäntä ovat huono yhdistelmä.

      Nyt vaan mietin, että kun joudun käyttämään kuonokoppaa, hidastaako/pysäyttääkö se edistyksen, kun koppa estää muutenkin puremisen ja viestittää, että nyt tapahtuu taas jotain tyhmää...

      AA-pojat ovat ihania :) Ettei muka tarvitsis leikata... kyllä ne emäntänsä tuntevat, asiat tehdään ajallaan ja sillä sipuli :)

      Poista
  5. Ihana juttu ja nuo aikaisemmatkin kuvaukset koirien touhuista:) Olen kyllä käynyt lukemassa, mutta minulla ei ole vaan ollu "mitään sanottavaa". Ihan saamaton olen ollu muutenkin, mikään ei huvita:(
    Aurinkoista ja punkitonta juhannusta Artulle ja Basselle, ja Sinulle myös:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi, kunpa saisit iloa ja inspiraatiota kesästä. Ei sillä, että aina on pakko mitään sanoa, joskus on kiva käydä lukemassa muiden sanoja :) Eikä aina tarvi olla tehokas. Anna itsellesi nyt oikein leppoisa juhannus, ota Tiitu kainaloon ja sovitte, että tänään ei tehdä yhtään mitään, mikä ei huvita :)

      Hyvää juhannusta ja lämpimiä ajatuksia Sinulle ja Tiitulle!

      Poista
  6. En usko, että käyttämällä kuonokoppaa jotenkin hidastaisit teidän välisen suhteen edistymistä. Jos se kuonokoppa on tarpeen kynsienleikkuussa esimerkiksi hetkellisesti niin minä laittaisin sen. Ossillakin laitetaan yleensä kuonokoppa eläinlääkärissä ja se hyväksyy sen täysin. Lisäksi joskus laitan itsekin sille hetkeksi kuonokopan, jos tulee ihan outoja ihmisiä. Viiden minuutin jälkeen sen kuonokopan voi ottaa pois.

    Mistä sitä tietää mitä Basselle tosiaan on voinut sattua ensimmäisen elinvuoden aikana. Ei Ossikaan enää ikinä hyppää syliin. Se hyppäsi kerran ohitse ja yksi kerta riitti.

    Jos Bassella on sellainen tosi löysä niskanahka niin sitähän voisi yrittää nostaa sellaisella isolla niskaotteella. Aikaisemmin kun Ossi oli alle kymmenkiloinen sitä pystyi nostamaan oikein hyvin sellaisella "isolla" niskaotteella, kun se ei koe sitä mitenkään rangaistuksena. Yhden meidän tutun koiria nostetaan siten mutta ne ovatkin varmaan molemmat alle kymmenkiloisia karkkareita. Se on hauskan näköistä kun ne koirat ovat niin tottuneet siihen nostamiseen, eikä sitä niskaotetta ole myöskään koskaan käytetty minään rankaisukeinona. Iloista juhannusta sinulle ja AB:lle toivottelee M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuonokoppa voi toimia sanattomana viestinä, että nyt koiran on alistuttava, ilman voimakeinoja, ilman komentamista. Minulle se on niin vieras kapine. Pyrskähdin nauramaan, kun kerran Bassen kynsienleikkuureissulla vein Artun samalla manikyyriin, ja leikkaaja kysyi, laitetaanko Artulle kuonokoppa ;)) Mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.

      Meillä tuo niskaote taitaa olla jo väritetty... Mulla on tapana tarrata siihen kiinni, ja kiepauttaa ainakin Arttu kyljelleen, jos ei rähinä muille koirille tai pihan ohi kulkeville muuten tokene. Pitää miettiä, ja kokeilla.

      Olisi tosi tärkeää saada vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia koiran entisen omistajan kanssa. Mutta kun ei.

      Joka tapauksessa koirat ovat ihania, kuten tiedät omasta kokemuksesta :)

      Oikein mukavaa juhannusta teillekin sinne, Ossille leikkisät terkut AB:lta.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)