Kilvan korvatarkastukseen!

Arttu on tottunut monenlaisiin hygieniatoimenpiteisiin, eikä vastustele suuremmin mitään. Olen myös itse oppinut jotain noista rutiinijuttujen hoitamisesta. Jos ne stressaavat ja nostattavat koirassa vähäistäkin vastustusta, kannattaa toimia ensin ja puhua sitten vasta. Tarkoitan, että ylimääräiset lepertelyt ennen korvien putsausta, koiran käskyttäminen kynsien leikkuuseen yms. stressaavat sekä koiraa että hoitajaa. Kannattaakin käyttää tilanteet hyödyksi, kuten tänään tein.

Basse on herkkähipiäinen draamakunkku. Alkutaipaleella pelkäsin useammankin kerran saavani kunnon puraisun, koska koiran uhittelu ja (uuden) omistajan hiiltyminen eivät ole hyvä yhdistelmä. Ilmeisesti olen hankkinut jonkin asteen luottamuksen junioriinkin, koska asiat sujuvat jo pääosin ilman hampaita.

Artun inhokit hoitotoimenpiteissä pahimmasta päästä ovat suihku ja kynsien leikkuu. Onneksi sille on pennusta asti ollut selvää, että ihmistä ei purra. Suurin vastalause on ollut kynsisaksien pureminen, suihkussa taas pitkin seiniä myyryily ;) Mutta on päiviä, jolloin osaan hoitaa asiat rennosti, ripeästi ja kyselemättä. Silloin suihkuun tullaan, siellä ollaan ja päästään aikanaan kuivattelemaan hullunrallia ympäri kotia. Kynnet hiotaan koneella lyhyiksi, ja kun en itse jännitä leikkaavani hermoon, koirakin on rennompi. Arttuhan on nöyrä (vaikkakin itsepäinen), jotenkin aina ennalta-aavistettava ja käsittelyn puolesta helppo koira. Se haluaa esimerkiksi olla inhotussa kynsien hoidossa selällään jalkojeni päällä, johon se on pennusta asti tottunut. Jos yritän ottaa vain tassun käteen, koira painuu selälleen, vaikka en käske.

Basse on totutellut urheasti uusiin asioihin. Ei riittänyt, että emäntä ja koti vaihtuivat, kaupunki muuttui maaseuduksi, lapsiperhe jäi taakse, uusi koirakaveri piti sulattaa, kukaan ei puhunutkaan enää ruotsia ja kaikki uudet äänet ja maisematkin pelottivat. Onko ihme, jos ensimmäisinä viikkoina teki mieli näyttää hammasta ja nostaa jalkaa...

Minulla ei ole paljoakaan tietoa Bassen pentuajasta. Se oli vasta hiukan yli vuoden meille tullessaan.  Jotain sille oli kuitenkin sattunut, koska syliin nostaminen oli sille kauhistus. Sain ohjeeksi nostaa kuten pientä vauvaa. Hätä ei lue lakia, ja kerran jouduin sieppaamaan sen viime hetkellä portaissa ennen kuin se ehtisi livahtaa itsestään aukeavista liukuovista ulos tielle... Se tapahtui niin nopeasti, että ensimmäisen kerran koira ei inahtanutkaan, vaikka kannoin sen sitten vielä kainalossani yläkertaan - ote muistutti enemmänkin rasavillin kaksivuotiaan kantamista lantiolla kuin vauvan varovaista pitelemistä :)

Nostamista olen harjoittanut erilaisissa tilanteissa, aluksi vain etutassujen irrottamista maasta, sitten asennon korjaamista sylissä istuessa. Nyt nostaminen sujuu jo melko hyvin, ilman kiljumista ja hampaita, vaikka se selvästi aiheuttaa Basselle pientä paniikkia. Ainakin, jos sillä on aikaa huomata ja ennakoida, että aion nostaa sitä.

Turkin harjaaminen oli aluksi haasteellista. Silityksetkin toivottiin selvästi rajoitettavan päähän ja kaulaan. En tiedä, onko ahkera "lääppiminen" tehnyt tehtävänsä, vai kateus toisen koiran saamaa huomiota kohtaan, mutta nyt on päästy jo masurapsutuksiin asti.

Niin, se tilanteiden hyödyksi käyttäminen. Basse rapsutteli korvaansa, jota kutitti varmaan kovasti, pienestä ähinästä päätellen. Koira oli sopivasti sohvalla eikä aavistanut mitään, kun menin herkkukaapille ja otin muutaman pumpulipuikon. Tulin istumaan sen viereen ja putsasin ensimmäisen korvan ennen kuin koira ehti edes harkita lattialle hyppäämistä. Sieltähän sitä olisi ollut turha maanitella toimenpidettä varten sohvalle, vaikka se muuten rakastaakin sylissä lepäilyä. Tuolin alta esiin kiskominen menisi sitten jo ärhentelyksi. Nyt oli pientä vastustelua vain siinä, kun jouduin nostamaan koiraa muutaman sentin ilmaan, että sain sen käännettyä toisen korvan putsausta varten toisin päin.

Entä Arttu? Korvien putsaus ei ole sille mikään kauhistus. Joskus se jopa hyppää sohvalle ja menee kyljelleen, kun tulen pumpulipuikkojen kanssa, jos käsken. Toisinaan se koettelee, kiertelee ja kaartelee, jää sohvan äärimmäiseen laitaan makaamaan eikä käännä päätänsä sopivaan asentoon millään... Mutta nyt se odotti malttamattomana vuoroaan! Kun kehuin ja vapautin Bassen, Arttu hyppäsi sohvalle, painoi päänsä mun polville ja meni kyljelleen makaamaan. Ja katsoi minua anovasti silmiin :) Kaikkea se kateus teettää.

Korvien puhdistuksen jälkeen Arttu jätti tällä kertaa sohvan kuopimisen ja nenän niistämisen väliin ja marssi suoraan herkkukaapille. Kanankaula per koira, ja ensi kerralla voi olla vieläkin helpompi korvienpuhdistuspäivä :)