keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Tahtojen taistelu


Arttu Sydänkirsu :)
"En ole tämän tarinan päähenkilö, onneksi!"


Olen tehnyt sen. Ensimmäisen kerran onnistuneesti yksin ja ilman katastrofia. Olen ehjä, koiralla on varpaat tallella ja olemme yhä ylimmät ystävät :)

Kerroin vähän aikaa sitten koirien hoitotoimenpiteistä ja Bassen kynsien leikkaamisesta. Se on hankalaa ja vaatii tekijältä malttia ja varmoja otteita. Lirkuttelun ja maanittelun voi unohtaa, samoin tietysti käskyt ja kovat otteet.

Tänään oli siis kynsienhoitopäivä. Otin Artun ensin kynsitrimmerin käsittelyyn, ja se meni oikein hienosti. Basse tuli viereemme sohvalle istumaan, nuuhki epäluuloisena Artun ilmassa sojottavia takakinttuja ja kärähtänyttä tuoksua. Trimmerin hiomakivi pyörii vinhasti ja pieni palaneen käry on väistämätön, vaikka hion vain vähän aikaa yhtä kynttä kerrallaan, kuumenemisen vuoksi.

Bassen kynsien hoito vaatii otollista mielentilaa. Tänään tuntui siltä, että nyt on oikea hetki yrittää, tämän rauhallisemmaksi tuskin tulen... Taistelin vielä hetken laiskuutta ja tekosyitä vastaan, mutta hain sitten kuonokopan ja pussillisen kuivattuja kananpaloja.

Basse ei ole blondi - vaikka se siltä joskus näyttää. Se puntaroi kananpalojen ja kuonokopan välillä ja kävi hakemassa herkun. Sain sen houkuteltua toisella makupalalla takaisin, ja sitten käytin taas tilaisuutta hyväkseni ja pujotin kuonokopan päähän. Koiralle :)

Tahtojen taistelu oli ensin melkoinen, mutta suurin syy oli minussa. Kuvittelin trimmaavani Bassen kynnet samoin kuin Artunkin. Sitten ymmärsin sen paniikista, mistä on kyse. Basse pelkää kaikkia kovaäänisiä koneita (imuri, tehosekoitin...) ja siinä minä yritän sovittaa hirveästi surisevaa laitetta sen herkkiin kynsiin! Basse yritti purra trimmeriä ja piti ahdistunutta mölinää kuonokopassaan. Sammutin trimmerin, otin koiran kainaloon hirveästä pyristelystä huolimatta ja kävin hakemassa kynsisakset. Muistin aina pysähtyä hetkeksi odottamaan, että Basse rauhoittui ja jatkoin sitten vasta tilannetta eteenpäin. Ote koirasta, rauhoittuminen, pitävä ote ja tassu käteen, rauhoittuminen...

"En mä sitä trimmeriä pelänny... mut en tykkää ja se siitä!"

Pikku hiljaa etenimme ja sain etutassuista kynnet leikattua. Käänsin koiran nenän toiseen suuntaan, että sain takajalat eteeni. Taivutin tassuja taaksepäin ja kynsien leikkaaminen olikin paljon helpompaa, kun koira oli "selin".

Vaikeinta oli estää seisaallaan olevaa koiraa karkaamasta, pitää leikattavaa tassua kädessä, ottaa kynsi esille tassukarvojen seasta, avata kynsisakset (jotka menevät ärsyttävästi lukkoon koko ajan!), kääntää leikkuuta rajoittava läppä syrjään, että näin kynnen ja nipsaista siitä riittävästi kerralla. Kaikkea yhtä aikaa!

Viimeksi Bassen kynsien kanssa tunaroidessani koira pakeni muutaman kynnen leikkaamisen jälkeen sohvan alle pälyilemään. Tällä kertaa ehdin palkita sen kananpaloilla runsaasti ennen edes aiottua pakenemista. Leikitin koiria kananpalojen kanssa, heitin niitä koirien pedille ja tarjosin korkealta ilmasta innostaen hyppäämään kohti herkkua. Sitten menin ERI paikkaan istumaan, puhuin puhelimessa ja ihan kohta Basse oli jo jalkojeni juurella nuuhkimassa nilkkaani ja meni pitkälleen lepäämään jalan viereen. Luottamus on kasvanut. Kynsien leikkuu on eri asia kuin emäntä, joka puhuu puhelimessa eikä suunnittele tekevänsä mitään pahaa.

16 kommenttia:

  1. Huh huh, toi sun, Basse, kynsienleikkaus kuulosti vähän samanlaiselta taistelulta kuin meillä, siis mulla, oli alussa.

    Mut äippä ja iskä vaan turskisti piti mua kainalossaan ja nips ja naps. Nykysin meen sohvalle selälleni ja annan leikata kaikki kynteni kerralla. Kyllä se siitä... Mut en usko, että mäkään antasin huruutella kynsiäni semmosella vekottimella, josta lähtee ääntä. Hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selälleen, no way! Arttu on sellanen huru-ukko, antaa tehdä mitään vaan...
      Tsemppiä sulle, Myrsky, oot päästäny sun ihmiset jo aika helpolla. Mä vielä koettelen...

      Terkuin, B

      Poista
  2. Huh huh, menihän se hyvin lopulta, onnea. Kustilla on vähän sama juttu. pelkkä kynsileikkurin näkeminen saa aikaan pakoreaktion. Muutaman kerran on menty liian pitkälle... verta ja iso auts. Mutta pikkuhiljaa sitä taas lepytään ja niks naks tilanne on valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnittelut on paikallaan :) Itseluottamus kasvoi ja voin lakata kuskaamasta Bassea manikyyriin. Kunpa tietäis, mistä Bassen käytös johtuu. Onneksi se on nuori ja asiat voidaan pikku hiljaa muuttaa. Mutta niks naks, miten saisi itselleen aina sen tyynen mielentilan ;)

      Kustille pusuja ;)

      Poista
  3. Meillä meinas aikoinaan kynsienleikkuusta muodostua katastrofi. Eläinlääkäri ekoissa rokotuksissa sanoi suoraan, että iso osa asiakkaista on tipsuja, joiden kynnet hoidetaan eläinlääkärissä kun omistaja ei operaatioon pysty :P Niinpä tsekattiin siinä samalla, miten Jalo reagoi... Huusi kuin tapettava sika. Ell:n paras ohje: pidät tiukasti kiinni, et luovuta rimpuilusta ja kiljumisesta, pois pääsee vasta kun rauhoittuu. Näillä mentiin ja nythän koira pötköttelee puoliunessa kynsihuollon ajan :)

    Saksillakin on muuten eroja, aiemmat (http://www.lemmikille.com/images/275601.jpg) aiheuttivat suurta epäluuloisuutta pitkään, nykyiset (http://www.zabavan.net/kynsisakset.jpg) on vissiin kivemmat, koska niiden kanssa homma sujuu vielä helpommin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin sakset pitää olla tosi terävät, ettei tarvi nirhata kynttä ja jännittää, lipsuuko ote. Jos vähänkään epäilee saksien tylstyneen, kannattaa sijoittaa uusiin.

      Bassen kynnet leikattiin yhdessä lemmikkiliikkeessä, ja sain myös hyviä vinkkejä, kun seurasin varmojen ihmisten toimintaa. Yritän pitää mielessä tuon kiinni pitämisen ja rauhoittumisen joka kerta :)

      Poista
  4. Tutulta kuullostaa täälläkin. Kun Ronja tuli taloon, se huusi suoraa huutoa kun kaivoin eka kerran kynsisakset esiin. Ei oltu edes tehty vielä mitään. Me harjoiteltiin kaksi viikkoa joka päivä, ilman että leikkasin oikeasti. Koputtelin vaan kynsiä ja sitten namia suuhun. Kahden viikon päästä leikkaaminenkin sujui ilman hysteeristä rimpuilua, ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.

    Tämän koputteluneuvon luin jostain koiraoppaasta, kun en ollut tämmöiseen aiemmin törmännyt, että joskus niistäkin saa ihan oivia vinkkejä tositilanteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arttu rääkyi myös pentuna kynsien leikkuuta kuin pieni, hätääntynyt lapsi... Mutta se ei uhannut koskaan ihmisen käsiä hampailla. Siinä mielessä Basse on hankalampi tapaus. Tuon koputteluneuvon minäkin luin silloin Artun alkuvaiheissa. Voin kuvitella, jos alkaisin Bassen kynsiä koputtelemaan... se kihahtais kuin terrieri ja ottais jalat alleen. Tuntuu, että sen kanssa on vaan toimittava ja annettava ajan tehdä tehtävänsä.

      Eilisestä kynsien leikkuusta tais jäädä kuitenkin jotain hampaan koloon :) Punnitsin tänään koirat ja Basse raivosi kuin pieni sika (jolla on terävät hampaat!) kun nostin sitä syliini lattialta. Kaikki on hyvin, kun sen saa käsivarsilleen, mutta nosto ja lasku ovat pahoja.

      Poista
  5. Hieno homma, että leikkuut meni noin putkeen! :) Tuo on kyllä harmillista, jos pelottaa kovat, mekaaniset äänet, mutta onneksi kynnet voi tosiaan leikata ilmankin ääntä :)

    Mä olen taas miettinyt tuota hiomakonetta (kuulostaapa massiiviselta masiinalta tuo 'hiomakone' :) Aslanin kynsiin, kun sillä on tosi paksut kynnet ja niitä kun leikkelee noilla saksilla niin saa jo vähän tehdä töitäkin, että saa kynnet katkaistua. Kuvottavasti kynnet vähän taipuvat saksien terien alla, mikä aiheuttaa mussa puistatuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Aslan sietää surinoita, voisit pyytää kokeilla jossakin liikkeessä hiomakonetta. Ainakin täällä tarjottiin kokeiltavaksi (kaupassa siis) laitetta, kun epäilin, sietääkö Arttu sitä. Luulenpa, että sen kokeilun jälkeen lähdet "hiomakone" kassissa kaupasta :) Juuri ne paksut mäykynkynnet muakin hirvitti aina ja otin selvää mikä olis hyvä vaihtoehto saksille.

      Mutta älä erehdy ostamaan sellaista konetta, missä käytetään vain hiomapapereita. Kunnon hiomakivi on mäykyn kynsille tarpeen.

      Toinen juttu vois olla, että ostaisit terävämmät sakset. Samassa liikkeessä (jossa siis koirien kynsiä leikeltiin jokin aika sitten) minut vakuutettiin siitäkin, enkä katunut sitäkään ostosta. Terävillä saksilla ei edes huomaa, kun kynsi napsahtaa poikki.

      Hassua muuten, kun se kauppias väitti, että kun on tarpeeksi terävät sakset, voi leikata kuinka lyhyeksi tahansa. Heh, no seuraavaksi se leikkasi Artun kynnen liian lyhyeksi ja totta kai koira ulvahti. Että se siitä teoriasta, kauppias ei vaan itse huomannut kömmähdystään :)

      Poista
  6. No heinoa, että se sitten lopultakin onnistui, ja luotto pelaa yhä. Onnittelut siitä. Varmaan Bassen kohdalla saa unohtaa sen kynsitrimmerin ja tyytyä kynsisaksiin. Onhan se tietenkin hankala kaivaa sitä kynttä sieltä karvojen seasta esiin ja sovittaa sskset vielä kynteen niin, ettei klipsase vahingossa liikaa. Mut pääasia, et saa leikattua.
    Mä kans muuten heivaan sen läpän aina sivuun, se on turhan häiritsevä ja samoin se lukko. Muuten mulla ts. Ellillä on hyvät sakset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassukarvojen leikkely olisikin seuraava projekti Bassen kanssa...
      Bassen kynnet on niin pienet Arttuun verrattuna (siis en vertaa kynsiä Arttuun... Heh-hee ;) että saksilla ne saa oikein hyvin leikattua, kunhan yhteistyö pelaa.

      Se läppä on kamala! Ja niin hyvin kumminkin kiinnitetty, että ei mitään mahdollisuutta saada sitä pois. Mieluummin näen mistä leikkaan kuin luotan johonkin rajoittimeen summissa!

      Poista
  7. No Basse nyt sitten vaan sattuu olemaan Basse eikä tykkää kynsienleikkuusta. Meillä kynsienleikkaus yleensä toimii niin, että lukitsen Ossin kainaloon ja leikkaan yhden tassun. Sitten palkitsen. Jos tuntuu siltä, että paniikkihärökohtaus saattaisi iskeä Ossiin, niin leikkaan vain yhden tassun kynnet ja jätän suosiolla loput tassut muille päiville. Näin jää molemmille parempi mieli.

    Ostin kanssa sellaisen pyörivän viilalaitteen, mutta sepä ei suostunut ikinä toimimaan. Ja tietysti olin hukannut kuitin, joten sekin jäi kokeilematta. Luulen, että se pyörivä laite olisi saattanut aiheuttaa paniikin. Ossi inhoaa kaikkia surinaääniä. Imuri on ihan järkytys. Ilmeisesti nähnyt sitä elmänsä aikana aivan liian harvoin. Kesti myös monta vuotta, ennenkuin Ossi lakkasi haukkumasta tälläiselle tehosekoittajalle:) Kaikki voimakkaat surinat ovat inhokkeja. Ulkona esimerkiksi helikopteri on tälläinen ja matalalla lentävä pienkone. Terveisiä teillepäin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Ossin pelastus, että se hiomahärveli ei toiminut. Arttu on ollut aina oikea kovahermo äänien suhteen. Pikkupentuna se nukkui toimistolla mun työhuoneessa ja parin metrin päässä työmiehet veteli poralla kiviseinään ruuvin reikiä...

      Tässä asiassa on ollut kiva saada paljon vertaistukea. On tosi inhottavaa jahdata pelokasta ja purevaa koiraa sohvan alta, jonne se on ehtinyt livahtaa, koska periksi ei saisi antaa kertaakaan. Muuten jää koiralle väärä voiton maku. On eri asia, jos lopettaa yhden tassun jälkeen, silloin on kumminkin tehty sitä mitä pitikin, pidetään vaan pieni tuumaustauko seuraavaan päivään :) Basse vihaa leikkaamista niin, että palkitseminen on aivan turhaa. Kuonokopalla mennään toistaiseksi.

      Terkkuja sinne :)

      Poista
  8. Anonyymi28.6.12

    No huh huh, mikä sirkus kynsien leikkuusta. Emännälle toivon kärsivällisyyttä Bassen kouluttamisessa. Tuli mieleen että telkkarissa on paljon ongelmakoirakoulutusta mutta ei näitä hoitojuttuja ollenkaan. Kouluttajien vinkit voisivat olla mielenkiintoisia.

    Tietämättäni olen kai tehnyt oikein - koira kainaloon ja jos rimpuilee niin tiukasti kiinni. Kun rauhoittuu niin heti tulee namia ja sitten napsaistaan lyhyeksi pari kynttä ja jälleen palkitaan. Nykyään Nelli kyllä rauhoittuu sylissä nopeasti.

    Siitä rajoittimesta kynsisaksissa - olen samaa mieltä, ei siitä ole mitään iloa. Pienen koiran pienet kynnet on kaikki verillä jos sitä käyttää "leikkuumittana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, pitäis saada hoito-ohjeita ja käytännön esimerkkejä hankalista hoitotoimenpiteistä! Eikä auta, jos kynsien leikkauksissa käytetään mallina lauhkeaa koiraa, joka makaa kyljellään maassa puoliunessa.

      Aika tekee tehtävänsä, jos Nellikin on alkanut rauhoittua paremmin, kun olet ollut vaan johdonmukainen ja pitänyt pintasi.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)