keskiviikko 22. elokuuta 2012

Uimarit

Jäsenet raukeina, mahdollisesti lihakset vähän kipeinä, mutta silmin nähden tyytyväiset koirat malttavat olla tänä aamuna rapsuteltavina, köllötellä sohvalla, käpristyä vielä hetkeksi syliin mutkalle torkkumaan.

Ihmeitä tapahtuu, ja vaikka minua kirveleekin se, etten ole saanut sitä itse aikaan, olen iloinen koirien puolesta. Niiden fysiikalle, kokemusmaailmalle ja mielelle teki hyvää retki ystävien mökille. Enkä arvannut, mitä koirat siellä tulisivat tekemään!

Basse pitää vedestä. Kun tulimme kuumasta autosta ulos mökkirannassa, Basse tepasteli ensimmäiseksi vähän kahlailemaan :) Oli ihan selvää, että se vilvoitteli.

Meillä oli mukana Elliltä saatu skorpioni, joka on lakannut vinkumasta ja menettänyt muutaman raajansa. Se on silti ollut yksi mieluisimmista leluista, ja sen kanssa kiinnostus noutamiseen säilyy mahdollisimman kauan. Skorpioni kelluu reikäisenäkin vielä vähän aikaa, ja Basse haki sitä vedestä - Arttu kuivalta maalta :)

Vein Artun valjaissa ja hihnassa uimaankin. Palkitsin sitä monta kertaa herkkupaloilla, mutta veto kohti rantaa oli mahdoton aina kun jalat ylti pohjaa ;) Kun päästin Artun vapaaksi, se ei tullut vähään aikaan lähellekään rantavettä. Tämä kannattaa muistaa, kun päästään tonne tekstin loppupuolelle...

---

Jossakin vaiheessa saimme seuraksi kaksi tyttökoiraa, joista toisella oli selvästikin juoksut... Harmi, koska muuten olisi rannalla nähty varmaan iloista kirmailua. Nyt siellä juoksi 3 koiraa heitettyjen lelujen perässä veteen. Arttu seisoi/istui/vinkui/itki pitkässä liinassa... sydäntä särki sen vuoksi ja yritin leikittää sitä aina, kun se herkesi tuijottamasta ihanaa koiratyttöä. Taas kerran mietin, olisiko koiralle itselleenkin helpompaa, jos sen veisi leikattavaksi.

---

Ilta jatkui tyttökoirien lähdettyä kotiinsa taas lelun noutamisen merkeissä. Ja silloin tuli se ratkaiseva askel. Nimittäin Artun askel. Siis veteen! Vapaaehtoisesti!! Monta kertaa!!!

Vaihtoehtoja riittää: tyttökoiran hajut sekoittivat Arthurin lopullisesti, tai se kyllästyi katsomaan vierestä, kun Basselle heitellään sen lempileluja veteen, tai sitten heittäjänä ollut, iloinen nuori nainen sai koirat innostumaan. Vai ottiko se niin koville katsella vierestä muiden leikkejä, yksin hihnaan sidottuna...

En ollut itse ihan rannassa, kun Arttu ensimmäisen kerran polskutteli veteen enkä uskaltanut mennä kokeilemaan, loppuuko uiminen siihen, kun tulen lähemmäksi. Se olisi ollut itselleni liian kova kolaus. Todennäköisesti se ei halua antaa minulle periksi, koska olen sitä joka kesä maanitellut ja lievästi pakottanutkin veteen. Kuten tälläkin reissulla.

Syistä ja keinoista välittämättä, lopputulos on mainio! Lihastreeni oli tehokasta ja koirilla oli hauskaa :) Ne sinkoilivat veteen hakemaan lelua kerta toisensa jälkeen, Arttu etunenässä! Oli riemullista nähdä, kun se mennä loiskutti ja lähti uimaan aina, kun ei muuten yltänyt leluun. Meidän maakrapu, joka suihkuun tullessaankin miettiin pitkään, miten kiertäisi vesipisarat lattialla :D))

16 kommenttia:

  1. Vesipetoja teillä näemmä;;)Hauska mökkivierailu varmaan.
    Meillä vietettiin eilen Kustin 14-vuotissynttäreitä possunkärsän kera. Huh mikä kauhistus. Poika tosi piti siitä.

    Mukavaa viikkoa!
    Kaisa ja Kusti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kustille myöhästyneet onnittelut, rapsutuksia ja pusutuksia herran kuonolle ;)

      Vihdoinkin vesipetoja, monikossa, tätä on odotettu!

      Poista
  2. Tämä antaa toivoa, että jospa meidänkin mäyräkoira oppisi vielä uimaan. Emännän kanssa ei kannata kyllä enää harjoitella, mutta ehkä joku muu innostaisi tai sitten pitää olla tosihyvät makkarat mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa on, mutta sen keksimiseen, mikä mäyriksen saa tekemään haluttuja asioita, voi mennä vuosia, kuten meillä. Enkä muuten vieläkään keksinyt syytä. Ehkä Arttu vaan "unohti" hetkeksi vesikammonsa... Mielentila päälle, mielentila pois, niinhän mäyris muutenkin toimii :)

      Poista
  3. Mahtavaa! Ihan kuin kirjoitit, uiminen tekee todella hyvää lihaksille. Juuri tässä mietin, että pitäisikö varata uintiaika Koirauimalasta - nyt on vedet ilmeisesti sen verran viileämpiä että Nelli ei halua mennä veteen.

    Ehkä se lelu sen teki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirauimala, olisipa meilläkin sellainen...
      Ehdottomasti Nelli uimalaan, vaaleanpunaisen pyyhkeen kanssa :)

      Poista
  4. Vau, hienoa Basse, näytit Artulle mainiosti vesipedon mallia. Hyvä Arttu, onnittelut että viimein uskaltauduit veteen ihan itse. Eihän se nyt niin kamalaa ollut, eihän?

    Tosi hienoa kun aiemmin vettä vastustanut tai ainakin vältellyt koira menee oma-alotteisesti uimaan. Kyllä siinä varmaan mamman sydän sykähti ilosta. Saattoi siinä kyllä Artun kohdalla olla kyse siitä kuuluisasta mustasukkaisuudesta, kaverille heitetään lelua, mä saan olla yksin, niin yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma juttu, että se mustasukkaisuus ei tässä kohdassa toimi mun läsnä ollessa...

      Oli muuten ihan outoa nähdä Arttu rannalla vettä tippuvana ;)

      Poista
  5. Myriksistä snorklaajiksi:) Mainiota. JOtenkin tuntuu, että mäyristen suhtautuminen veteen, siis uimismielessä, on kaksijakoista. Toiset tykkäävät ja toiset inhoavat.

    Kovin inokkaita uimareita, rodusta riippumatta, kannattaa kyllä uittaa liinassa. Ainkain siihen asti, että voi olla melko varma, ettei se koira lähde ylittämään jotain järvenselkää. Siinä voisi tulla kiire hakea venettä jostain. uupuu ne voimat koiraltakin jossain vaiheessa. Oikein paljon terveisiä AB:lle toivottelevat M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitänyt Arttua joskus rannalla liinassa vain sen takia, että olen saanut sen kahlaamaan mukanani veteen, pois kuivalta maalta :)
      Jätämme kuitenkin pitkän matkan ja kilpauinnin muille roduille, meille riittää tassupohja ja satunnainen polskuttelu.

      Terkkuja Ossi-Boylle!

      Poista
  6. Uiminen on todella hyvää liikuntaa sekä meille kaksijalkaisille ja myös koirakavereillemme. Teillähän on perheessä nyt varsinaisia vesipetoja, hauskaa! Meidän Typyhän rakastaa uimista mutta Pimu ei ole koskaan liiemmälti siitä touhusta välittänyt vaikka taitava uimari sekin on.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen maakrapu olen itse, joten turha asettaa liian suuria odotuksia koirillekaan ;) Mutta kyllä on kiva lyhyen kesän aikana saada joskus muutakin liikuntaa kuin sitä yhtä ja samaa lenkkeilyä.
      Hauska seurata, kun teidänkin beagle-tytöt on niin erilaisia persoonallisuuksia. Se koirista tekeekin niin "inhimillisiä", kun jokaisella on oma luonteensa. Niin kuin ei eläimillä voisi olla oma luonne... heh, en sitä tarkoita ;)

      Poista
  7. Uiminen olisi niin hyvää liikuntaa ja toisi mukavaa vaihtelua elämään! Vielä kun saisi tämän meidän nirppanokan menemään vesirajaa pidemmälle ;) Välillä tosin pelkään Dodon puolesta, sillä sen tapa "hengittää" veden alla, ei ehkä ole se kaikista fiksuin.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Doris tekee samaa veden alla kuin Arttu syödessä, ymmärrän pelkosi ;/ Miksi ruoka ja juomakin pitää kiskoa väärään kurkkuun...

      Poista
  8. Olipa mahtava reissu teillä! :) Ja erityisen hienoa, että Arttukin innostui lähtemään uimaan :) Ihan sama kuvio on teillä kuin meilläkin: nuorempi menee veteen, vanhempi ei mielellään :) Suihkukäytöskin kuulostaa just samalta :)

    Aslan juo myös innokkaasti vettä ja pissailee siihen ;) Lisäksi extrahuvitusta tuo se, että se tykkää seisoa niin matalassa vedessä, että tassut ottavat pohjaan ja sitten se päästää takajalat vedenvaraan leijumaan ja kääntyy ihastuneesti katsomaan sitä, että etutassut on pohjassa ja takajalat heiluu vedessä hännän kanssa :D

    VastaaPoista
  9. Aslan, voi mikä uimahuvitus, itselleen ja muille :))

    Jos täällä käpyjen valtakunnassa olis koirauimala, kävisin siellä Artun kanssa treenaamassa ympäri vuoden.

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)