sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Onnea Arttu 28.1.

"Onko tässä vihdoin kyse ruuasta vai hämättiinkö minut
poseeraamaan niillä parilla vaivaisella herkkupalalla..."

Siitä on kohta 4 vuotta, kun löysin Artun sisaruksineen netistä. Olin juuri perustanut blogin askarteluja, kortteja, käden taitojen karttumista varten. Löysin paljon upeita askartelu- ja sisustusblogeja ja mukavia blogikamuja.

Samoista blogeista löytyi Arttu. "Ruskea mäyräkoira keltaisin merkein, hiukan pahnanpohjimmainen..." sanoi kasvattaja. Pennut olivat tulossa luovutusikään, ja muutaman päivän päästä lähdin hakemaan Arttua, joka silloin vielä oli Armas.

Kotimatka oli pitkä, auto savutti, huhtikuun alun ilta pimeni, pieni koira ei suostunut olemaan hetkeäkään pahvilaatikossa ja punnersi kovaäänisesti protestoiden itsensä syliini. Olin lähtenyt hakumatkaan ilman kuljetuskoppaa... Mutta Arttu ei antanut periksi ja matkusti kuljettajan vasemman käsivarren päällä, täydessä unessa.

Pysähdyin  kylmäasemalle tankkaamaan ja jostain ilmestyi mies. Hymyilevänä ja reippaana hän kysyi, tarvitsimmeko apua! Kerroin, että matkustamme ensimmäistä kertaa yhdessä, koira ja minä. Ja apu kyllä kelpasi, koska oli hankalaa pitää pentua sylissä ja tankata samaan aikaan. Niinpä mies tankkasi autoni! Ja hävisi taas jonnekin, puolen yön aikaan, pimeällä kylmäasemalla...

Nyt istun hämärässä keittiössä, kuuntelen radiosta iltayön ohjelmia, 4-vuotias mäyräkoira lepää omalla tuolillaan vieressäni, kuuntelee, katselee, haluaa välillä halia. Sen "vaativa" luonne on ehkä iän myötä loiventunut, mutta ei kadonnut. Minun vaativa luonteeni on koiran myötä pehmennyt, olen oppinut ottamaan rennommin, elän enemmän, suoritan vähemmän.

Rakkaat onnittelut Artulle, tässä ja nyt. Emme muistele tänään menneitä, siellä on "menty metsäänkin", emmekä puhu tulevasta, koska emme tiedä matkamme pituutta. Istumme tässä ja olemme yhdessä, koirani ja minä.

"Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa, nainen.
Vie minut ulos, että saan juosta kuin koira!"

" Äläs nyt Sydänkirsu, suklaapala. SukuLakun suklaisempi puolikas... "

18 kommenttia:

  1. Onnea Artulle halausten, rapsutusten ja muiskujen kera:) Kyllä olet komea!

    VastaaPoista
  2. Kumpaahan pitäisi onnitella Arttua, vai sinua Mai. Varmaan molempia. Ihanaa, että löytyy vielä tuollaisia auttajiakin, keskellä yötä. Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  3. Komeat kuvat komeasta kaverista ja senpä vuoksi komeat onnittelut!

    VastaaPoista
  4. Oikein paljon onnea komealle Artulle!

    VastaaPoista
  5. Onneksi olkoon Artulle ja emännälle :)

    VastaaPoista
  6. Onnittelut Artulle ja emännälle. Kauniita sanoja <3

    VastaaPoista
  7. Ihana Arttu, ihana tarina. Sylintäydeltä onnea sulle Arttu Armas! Ja onnea emännälle kans, kun on tuollaisen komistuksen löytänyt!

    VastaaPoista
  8. Oikein paljon onnea, Arttu! Oot komee.

    VastaaPoista
  9. Paljon Onnea komialle Artulle! <3

    Tosi ihanasti kerrot Artun ja Sinun yhteisestä taipaleesta, kiitos tästä!

    VastaaPoista
  10. Kiitos halauksista, rapsutuksista, onnitteluista ja muiskauksista, komistus kiittää ja emäntä kuittaa :)

    VastaaPoista
  11. Ihanaa syntymäpäivää ja paljon onnea (pikkusen myöhässä kylläkin) Arttu!

    VastaaPoista
  12. Kusti ja Kaisa onnittelee Arttu-blogikaveria merkkipäivän johdosta♥. Sinusssa sitä vielä on nuorta dynaamista voimaa ja intoa, nauti täysin siemauksin juoksusta ja lenkkelilystä.
    Bassellle kans terkkuja.

    VastaaPoista
  13. Myöhästyneet mutta sitäkin lämpöisemmät onnittelut ihanalle Artulle! Olipa kaunis blogikirjoitus teidän yhteiselon alkamisesta.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista
  14. Arttu kiittää ja nuolaisee nenänpäähän kaikkia onnittelijoita :) Vetreämmäksi tästä ei enää tulla eikä nuorennuta, mutta otetaan päivä kerrallaan, kun kaikki on ihan hyvin.

    VastaaPoista
  15. Myöhässä taas, mutta paljon onnitteluja suloiselle koiraherralle! <3 Ihana olet! :)

    Pusut nenulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riskaabelia pusutella tätä sankaria, voi osat kääntyäkin toisin päin ;)
      Arttu kiittää.

      Poista
  16. Voih, onnea Artulle, näin hieman myöshässä mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eikä ole myöhäistä, nelivuotiaana täällä elellään taas pitkän aikaa ;)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)