torstai 18. huhtikuuta 2013

Kissa vai koira? Haluaisin molemmat!!

Sekalaisen blogini aihepiiriin tehdään tämän postauksen myötä koirien kannalta suurin mahdollinen särö ;) Herätellään samalla vaikkapa keskustelua siitä, ovatko kaikki "tuntemani" bloggaajat vannoutuneita kissa- tai koiraihmisiä, vai onko eläinrakkaus kaiken kattavaa, jyrsijöistä hevosiin :)
Miten kissanpentu sopeutuu koiriin ja päinvastoin? Luultavasti paremmin kuin koiranpentu ja talossa jo oleva vanhempi kissa?

Meillä oli lapsuudessani kissoja. Totuin niihin, ja otin itsellenikin kaksi kissaa aikuisena. Molemmat sairastuivat vakavasti ja ovat jo menneet menojaan. Toiselle tuli aivokasvain, toiselle joku maksasairaus.

Tänä keväänä olen ollut todella pitkästä aikaa kissakuumeen kourissa. Luen kissablogeja, vertailen eri kissarotuja ja sydän hakkaa, jos joku kertoo tietävänsä kissapentueen jossakin. Niitä en voi mennä katsomaan, koska sen jälkeen tulisin kotiin pieni kynsivä karvapallo kainalossa, olisin kissa-äitiyslomalla kuukauden ja sen jälkeen jo itkisin täällä kynsittyjä sohvia ja tapetteja...

(Kuvia klikkaamalla joudut Suomen Rotukissayhdistyksen sivuille, josta kaikki tämän postauksen kuvat  ja kissarotujen tekstit on lainattu.)


Abessinialaisen turkki on lyhyt, sileä ja erittäin helppohoitoinen. Abessinialainen on hyvin itsenäinen. Se on utelias ja oppivainen ja osallistuu kaikkiin kodin puuhiin. Abessinialaisen ääni on pehmeä ja miellyttävä kuten sen koko olemus. Aby on rakastettava, lempeä ja omistajaansa rajattomasti kiintyvä kissa, joka osoittaa rakkauttaan avoimesti monin viehättävin keinoin.



Bengalin vartalo on pitkä, tassut suuret ja pyöreät. Turkki on lyhyt tai keskipitkä, paksu, epätavallisen pehmeä koskettaa ja kiiltelevä.Hyväksyttyjä värejä on kahdeksan kappaletta, kuvioina tabby ja täplikäs. Silmien väri vaihtelee turkin värin mukaan. Bengali on vilkas, leikkisä, seurallinen, mutta itsenäinen.

Burma. Kun vain annat burman tulla luoksesi, kaikki muu järjestyy itsestään. Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Pian tunnet olevasi palvottu, jos vain osaat ottaa sanomia vastaan. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä. Burmasi antaa sinulle viehkeytensä, koko hellyytensä ja toimintatarmonsa. Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa.

Brittiläinen on tasapainoinen ja rauhallinen kissa, jonka silmässä saattaa silti joskus näkyä ilkikurinen pilke. Brittiläinen voi olla puhelias, muttei äänekäs. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa, ja sille on vain eduksi, jos perheessä on muita lemmikkejä.



Luonteeltaan cornish rex on seurallinen, utelias ja ihmisystävällinen. Se tulee hyvin toimeen muiden eläinten kanssa. Rexin olemus on hellämielinen ja pehmeä.

Korat ei ole luonteeltaan mikään jokamiehen kissa. Se on älykäs, utelias ja joka solullaan kaikkeen mahdolliseen osallistuva kissa. Se ei ole hidassoutuisen ja hissukseen liikkuvan kissanomistajan unelmien täyttymys. Sen massunalus on täynnä tassuja silloin kun on meno päällä ja leikki alkaa. Korat on vilkas ja itsevarma veitikka, joka tulee hyvin toimeen muiden kissojen ja koirien kanssa. Kunhan se saa olla numero yksi!

Ocicat on suurehko kissarotu. Uroksen paino on 6-8 kg ja naaraan 3,5-5 kg. Kissa on lihaksikas ja jäntevä. Turkki on lyhyt ja sileä, tyypillistä on täpläkuvioitus. Hyväksyttyjä värejä on 12 (ruskea, suklaa, kaneli, sininen, lila, beige ja näistä hopeamuunnokset). Ocicat on seurallinen, leikkisä, valpas ja uskollinen. Kissa seuraa omistajansa askareissa tiiviisti mukana ja oppii pieniä asioita, kuten lelujen noutamista. Ocicat on terve rotu, sillä ei tiedetä olevan perinnöllisiä ongelmia.




Venäjänsininen on erittäin viehättävä sekä ulkonaisilta ominaisuuksiltaan että luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti jäntevä ja voimakas. Se liikkuu joustavasti ja notkeasti, ja kissa muistuttaakin pientä harmaata pantteria. Luonteeltaan kissa on älykäs ja seurallinen. Se osallistuu mielellään kodin puuhiin, mutta ehtii kuitenkin viettää kehruutuokioita isännän tai emännän sylissä.



Sfinxin luonnetta kuvataan kissan, koiran, apinan ja lapsen risteytykseksi ja se pitää täysin paikkansa! Sfinx on hyvin seurallinen, utelias ja vilkas kissa ja osallistuu mielellään kotiaskareisiin, mieluiten olkapäälläsi kieppuen. Sfinxit tulevat hyvin toimeen muiden eläinten kanssa, jos vain toinen osapuoli on suvaitsevainen. Vaikka sfinx on karvaton, se tarvitsee ihonhoitoa. Kissa pestään säännöllisesti, koska sen iholta erittyvä rasva ei imeydy turkkiin. Pesu onnistuu nopeasti ja helposti, kun pennut totutetaan pienestä pitäen veteen.


Runotorstai? Olisiko se tässä:

Kissaa ei mikään
puheenaihe kiinnosta
niin kuin se itse.
- Risto Rasa -

Tasapuolisuuden vuoksi uusintana tämä runo, joka on blogissani joskus jo ollutkin:

Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä
huoneisiin.
 Risto Rasa -

30 kommenttia:

  1. En ole kissaihminen, mutta en niitä mitenkään inhoakaan. Lapsuudessani en tutustunut kissoihin ollenkaan ja sitten kun jouduin tutustumaan muutamaan, niin olivat ilkeitä ja salakavalia. Tyttäreni halusi lapsena kissan ja saikin ja hän on edelleenkin sekä koira- että kissaihminen. Jälkikasvustostani huusholleista löytyy tänä päivänä peräti 5 kattia, joista yksi on häjy "selkäänpuukottaja" ja muut ihkuja ihania.
    Sen verran tiedän, että parhaiten kaikki sujuu, jos koirat ovat jo huushollissa ja kissanpentu tulee siihen lisäksi. Minä kiinnittäisin kovasti huomiotani kissanpennun henkilökohtaisiin luonteenpiirteisiin, ettei tule hankittua häijyä kissaa.
    Piti tähänkin minun nyt sitten kommentoida, vaikka en kissoista paljon tiedä enkä kuuna päivänä itselleni sellaista hankkisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi oli hyvä, koska jos saisin tilaisuuden ottaa kissan, olisi tärkeää kiinnittää pennun luonteeseen huomiota. Kun kotona oli aina niitä tavallisia maatiaiskissoja, jotka oli otettu tuttavan pentueesta, värin mukaan, en ollut tarkemmin ajatellutkaan, että toki yksilöillä on luonne-eroja, aivan kuten koirilla. Ja että kissa sopeutuisi koirien kanssa, luonteeseen pitää kiinnittää vielä enemmän huomiota. Hyvä ajatus ja neuvo.

      Muuten, toinen omista kissoistani oli löydetty halkopinon alta. Se oli joutunut aivan liian aikaisin eroon emostaan ja olikin koko ikänsä hyvin erilainen kuin ns. "hyvästä perheestä", täysiaikaisena ja syliteltynä pentuna saamani toinen kissa.

      Poista
  2. Sulla on tosiaan kissakuume :) Meidän huushollissa on ollut sekalainen seurakunta eläimiä, kissat, koirat, kanat, vuohi, lampaita, gerbiilejä, joten en voi sanoa olevani vain kissa- tai koiraihminen. Ite oon kiinnostunut eri eläinlajien käyttäytymisestä ja tavoista ja en ehkä siksi ole "leimautunut" vain yhteen lajiin, mutta toki voimakkaasti kissoihin ja yhteen mäyräkoiraan:)
    Onko sulla rotukissakuume vai ihan kissakuume vaan? Melkein sanosin, että tuo bengali on kuin monta maatiaista samassa pakkauksessa :) ja jos ite tahtoisin vanhana kiikkustuolissa istuskella jonkun rotukissan kansssa, niin ottaisin burman. Mutta kissojahan ne kaikki ovat, myös omat maatiaisrontit omine merkillisine tapoineen. Jään seuraamaan miten sulla tässä taistossa käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissakuume, oman tahtoni taisto, villitsijä ja hillitsijä samassa päänupissa :)

      Minä tykkään myös erilaisista eläimistä, tosin pystyn myös selkeästi sanomaan, mistä en tykkää, ainakaan omassa kodissani. Mutta se on sivuseikka. Vuohi sykähdyttää, koska lapsena minulla oli etuoikeus leikkiä pienen kilin kanssa :) Siihen aikaan ja siellä kaukana maalla, jossa asuimme, naapurista löytyi lehmää, hevosta ja vuohta, kissoista ja koirista puhumattakaan. Minä tietysti päätä pahkaa joka haisevaan navettaan :D)

      Rotukissoista kiinnostuin, kun huomasin, että niillä on mielenkiintoisia luonteenpiirteitä. Samoin esteettisyyden tarve täyttyi, kun katselin noita persoonallisten, ihananväristen rotukissojen kuvia. Pidän kissoista (paitsi niistä salakavalan ilkeistä), mutta rotukissa kiehtoo nyt eniten. Mutta mikä rotu...

      Poista
  3. Minä ainakin olen jokasortin eläinrakas, kaikki eläimet käy mulle! :) Vaikka kotiin en luultavasti muita kuin koiria tule ottamaan. Vahemmat ottivat juuri pari kuukautta sitten kotiin maine coon -kissan ja ennestään heillä oli kaksi westietä kotona. Kissa tottui koiriin tosi nopsaan, ja koiratkin melko nopeasti. Tosin minun toinen koirani ei ole kissaan vieläkään tottunut, mutta johtunee siitä että näkee sitä vain kerran pari viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan.

    Vuosia sitten silloin kuin meille tuli ensimmäinen westie (asuin viielä porukoilla), niin meillä oli silloin ennestään kissa. Kissa ei paljonkaan näistä uusista koirista välittänyt, lähinnä väisteli niitä ja pysyi loitolla. Mutta koskaan ei mitään ongelmaa ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin blogistasi huomatakin vanhempiesi ottaman kissan. Olet siis yksi kipinän sytyttäjä tässä roihussa ;))

      Suurin jarru asiassa taitaa olla vuokra-asunto, johon sain suurella vaivalla aikanaan ylipuhuttua yhden mäyräkoiran. Sitten tuli toinen, josta en uskaltanut hiiskua ennen kuin vuoden päästä ;) Vuokraisäntä oli kyllä pistänyt asian merkille...

      Vaikka minulla on ollut kissoja, tilanne olisi nyt ihan eri, kun ei ole omaa pihaa ja suurta metsää vieressä. Kissaa ei voisi päästää vapaana ulos, ja sisäkissan pitäminen onkin minulle täysi mysteeri. Tarvitseeko se liikuntaa ulkona vai onko parempi, ettei se pääse ulkoilman makuun, kun ei saa siellä kissojen tapaan olla vapaasti. Se surettaisi minua kovasti.

      Poista
  4. Täällä ilmoittautuu "kaikkien eläinten kaveri"-Eve! Onneksi on V hieman hidastamassa vauhtia, muuten meiltä löytyisi varmaan kaiken maailman elukat :D Toistaiseksi saa koira ja kaviolliset eläimet riittää.. Mutta johan tässä on haaveiltu toisesta koirasta, sokerioravista.. Oikeastaan kaikki kävis! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaan olisi tilaa ja aikaa kaikille, eläintarha olisi melkoinen :)
      Sokeriorava? Pitää etsiä Googlesta, minkälainen se on. Tosin, jyrsivät lemmikit eivät kovasti vetoa minuun...
      Jatketaan haaveilemista, se ei maksa mitään :)

      Poista
  5. Minäkin olen lähes kaikkien eläinten ystävä. Hiiret ja rotat suljen pois karvaisista kavereista enkä ole lainkaan ihastunut käärmeistä ja muista matelijoista. Melkein kaikki muut eläimet menevät lemmikkeinä.

    Yhdellä kaverillani oli samanaikaisesti kolme kissaa ja kaksi koiraa ja hyvin kaikki tulivat toimeen. Suoraan sanottuna niin sanotuista ulkokissoista en kauheasti pidä. Ihmiset eivät todella tajua miten paljon yksi kissa tuhoaa esimerkiksi pikkulintujen poikasia keväällä. Se on mahdoton määrä ja kissa sitäpaitsi tappaa myös "huvikseen", ei siksi että sillä olisi nälkä. No paasaus sikseen.

    Käsittääkseni koirat ja kissat tulevat toimeen ihan hyvin, totuttelun jälkeen. Mäyräkoirien kanssa olisin totutteluvaiheessa ekstravarovainen. Ihan mikä tahansa voi laukaista sen metsästysvietin ja sitten voi tapahtua ikäviä. En tietenkään väitä, että kaikki mäyrikset olisivat tälläisiä. Ei Ossikaan ole ainuttakaan kissaa tappanut ja se suhtautui hyvin ystävällisesti vanhan naapurimme kissoihin, silloin kun sattui niitä tapaamaan kävelylenkillä. Näiden kissojen kotona oli kanssa koira ja kissat suhtautuivat täysin pelottomasti Ossiin ja tulivat puskemaan sitä ja kehräämään ja nuolemaan:)

    Minun suosikkini noista ihan ulkonäön perusteella on venäjänsininen. jotenkin se väri on hieno.

    Yksi juttu mikä kannattaa ottaa huomioon kissaa harkitessa koirien seuraan, että vaikka ne tottuvat toisiinsa, ne saattavat kuitenkin stressaantua toistensa seurasta - tai sitten eivät. Sekin on varmaan ihan täysin luonnekysymys, terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita ajatuksia, tuota metsästysvaihdetta olen itsekin ajatellut. Ja sitä, että jos ottaisin kissan, haluaisin ehdottomasti sellaisen, joka on tottunut jo siellä emon kodissa koiriin. Se auttaa jo puolet asiasta, kun ei tarvi opettaa kuin toinen osapuoli uuteen eläinlajiin.

      Korat-rotu kuullostaa aivan (mäyrä)koiralta. Niitä ei tarvita useampia taloudessamme...

      Sfinx näyttää ja kuullostaa mielenkiintoiselta. "Koira, kissa ja apina..."

      Toivottavasti AB-kaksikko ei pysty tartuttamaan kissoihin tuota "napanuora"-taipumustaan, josta ollaan Doriksen blogissa vaihdettu juuri ajatuksia. Kissa on itsenäinen, mutta ehkä minussa on joku ominaisuus, joka saa kaikki takertumaan ja muuttumaan "kädettömiksi" ;/

      Terkut kissanpuskemalle Ossille <3

      Poista
    2. Mutta tuo sfinx on kaaaarvaton, ei apua:) Sorry vaan, mutta minun mielestä kissoilla ja koirilla pitää olla karvapeite. Meidän yhdellä tutulla on sellainen nahkakoira (kiinan harjakoira) ja se aiheuttaa aina aluksi minussa sellaisia pieniä väristyksiä. Sitten Aslaniin taas tottuu..

      Poista
    3. :) Kaikkeen tottuu, ja säämiskäkissa olisi aika veikeä :)

      Poista
  6. Täällä taitaa sitten olla enempi koiraihminen. On meilläkin lapsuudessani ollut kissoja ja tykkäsin niistä. Tykkäys on sittemmin saanut aikamoisen kolauksen, kun ensin naapurin leikkaamaton kollikissa pissi narulla roikkuviin pyykkeihini. Ei kiva! Eikä muuten ollut kivaa sekään, että joskus oli katti lirutellut auton nokkapellillä ilmanvaihtokanavan päälle. Haju oli järkyttävä, ekat pari viikkoa autolla liikkuessa meinasin pyörtyä, sitten se alkoi vähitellen haihtua, tai sitten siihen tottui. Silti se kesti ikuisuuden, ennenkuin haju oli lopullisesti poissa. Oliskohan ollut kesäaika ja ikkunoita olis pystynyt pitämään auki, edes vähän? ;)

    Ei toi nyt silti tarkoita, että mikään kissavihaajakaan olisin, mutta tuskin meille kissaa ikinä tulee. Vaikka vannomatta paras ;) Senverran sanoisin, että kuka sitten ikinä ottaakaan kissan, kannattaaisi harkita leikkauttamista, jos sillä ei ole aikomusta teettää pentuja. Leikkaamattomat liruttelee ihmisten pyykkeihin ja auton konepellille ;D

    Sen verran vielä täytyy sanoa, että oot kivannäkösiä kissankuvia löytänyt. Jos itse ottaisin kissan, se olis varmaan joku pörröisen karvainen, esim. Pyhä Birma. Tai mikäs se oli, Ragdoll, vai mikä, sellainen lötköpötkö? Sitä voisin harkita.
    (Hups, anteeks, taisi tulla pitkä kommentti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas sulla kurjat kokemukset kissoista. Omat kissani leikkautin heti, kun ikä salli. Sitä ennen ehti olla yksi keväinen viikonloppu, jonka kaksi nuorta kollia vietti taloni vintinrapussa, koska mouruna ja nahinointi oli sitä luokkaa, että en kestänyt sitä huoneissa. Uloskaan ei voinut päästää, kun aika eläinlääkärille oli varattu maanantaiksi. En tiedä, mihin olisivat lirutelleet, mutta tappelujen ja karkaamisten vuoksi jo halusin hoitaa asian mahdollisimman ajoissa kuntoon. Niin, ja niiden villipentujen, joita ei kaivata vahinkoina luontoon.

      Muistaakseni kissasta lähtee aika reippaasti karvaa. Siksi etsinkin noita lyhyempikarvaisia (jopa karvaton Sfinx). Tunnustan, että olen joskus huomannut itselläni allergiaa kissojen kanssa. En muistaakseni omista kissoistani kärsinyt, mutta kylässä kissaperheessä, jossa imuroitiin vielä harvemmin ;)

      Pitkät kommentit ovat aivan ok :) Silloin kun huvittaa kirjoitella ja on kommentoitavaa.

      Poista
  7. Onpas mielenkiintoinen postaus! :)))

    Itse olen sekä "eläinihminen" että vannoutunut koirafani. Nuorempana ajattelin, että en oikein ole kissaihminen. Enkä edelleenkään ole siinä suhteessa, että tuskin ottaisin kissaa omaan kotiin. Sittemmin olen kuitenkin tutustunut ystävien ja tuttujen kissoihin ja rakastunut moneen täysin.

    Etenkin yhden entisen työkaverin kissat olivat ihan huippuja. Toinen oli pyhä birma, laiska ja koiramainen, ja toinen maailman pienin ja söpöin, mustavalkoinen maatiasikissa. Sanoin häntä pieneksi lehmäkissaksi hänen värityksensä mukaan ja, koska emäntänsä on todellinen lehmäfani. Pieni lehmäkissa menehtyi myöhemmin maksasyöpään, sniif.. :´(

    Tuttavapariskunnalla on kaksi koratia, joista toisella on teetetty myös useat pennut. Kaunis rotu, samoin kuin venäjänsininen, joita yhdellä ystävälläni oli jossain vaiheessa kolme. He olivat hyvin arkoja ja heistä tapasin oikeastaan koskaan vain yhden, joka saattoi useamman tunnin vierailun lopuksi tulla saunasta olohuoneeseen näytille. ;)

    Noista rotukuvauksista minuun iski heti tuo burma, kuulostaa ihan uskomattomalta rodulta. Ja tuollainen pantteri-kuvioinen bengali on kyllä vaikuttavan näköinen.

    Jos siellä ollaan kissakuumeen kourissa, niin täällä taas ikikuumeillaan koiranpennuista. Hitsi. ;D Tsemppiä meille! :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bengali vetosi minuun myös pehmeän ja eksoottisen turkin vuoksi sekä itsenäisyydellään :) Näiden napanuorakoirien sekaan olisi kiva saada yksi "ylpeä kissa", joka "kulkee omia polkujaan", mutta käy aina välillä hakemassa hellyyttä.

      Mielenkiintoista, että olet tutustunut noin moneen kissarotuun. Minä olen "tuntenut" ihan maatiaiskissoja, ja vasta totuttelen ajatukseen, että paitsi kissasta voisi maksaa sen hankkiessaan... se voisi olla helpommin ennakoitavissa luonteensa ja värinsä puolesta kuin ne tavalliset kisut on olleet.

      Minusta kissa on ylväs, ihana notkeudessaan, ja sen kehräämistä ei kai voita mikään <3 En pistä pahakseni edes ajatusta hiekkalaatikosta. Ainakaan ei tarvitse mennä ulos aina, kun hätä yllättää...

      Ehkä tämä on taas joku minun "vaiheeni", joka menee ohi, kuten asuntokuumekin useana keväänä. Kun jaksaa vaan tarpeeksi kauan potea.
      Viimeksi isommasta koirakuumeesta meille ilmaantui Basse. Pelottavaa, mihin tämä voi johtaa ;D

      Tsemppiä tosiaan sinnekin, omakotitaloon on niin paljon helpompi kantaa pentu, minun on onneksi pakko miettiä kolmannenkin kerran. Hitsi. En haluaisi miettiä ;D

      Poista
    2. Täytyy vielä tulla sanomaan tuosta bengalista kun olen niitä työkseni hoitanut, että se on vahvaluonteinen kissa, ihastuttava kyllä, mutta haluaa KAIKEN huomion ja jos perheessä on muita eläimiä, niin taitavat kyllä toiseks jäädä. On erittäin energinen, utelias ja toimelias, ei siis mikään makoilija. Aika monet ulkoiluttavat valjaissa, jos ei ole ulkotarhaa. Vaatii siis sellaista äksöniä. (mäyrikset + bengali, hmmm)
      Burmat mitä oon tavannu on olleet sellaisia lupukoita ihmisiä kohtaan, mutta eivät välttämättä välitä muista kissoista (koirista en tiiä). Nämä mitä tunnen, kulkevat omistajansa olkapäällä istuen :)
      Ragdollit ovat kuin koiria, seurallisia. Siamilaiset myöskin seurallisia, kissamaisempia. Pyhät birmat aika rauhallisia. No tässä muutama luonnehdinta joistakin roduista, minkä kans oon ollut tekemisissä. Turkinhoitohan on tietysti sit vielä lisänä.
      Ja olen itsekkin kuullut tapauksista, joissa kissa on lähtenyt juoksemaan ja koiriin on iskenyt saalistusvietti ja kissa on päässyt hengestään. Mutta yksittäistapauksiahan nää on, yleensä tulevat hyvin juttuun. Nyt täytyy lähtee asioille, moikka!

      Poista
    3. Kiitos informaatiosta :) Tiedänkin, kenen puoleen käännyn, jos kissan hankinta tulee oikeasti ajankohtaiseksi!

      Minunkin maatiaiskissani istuskeli olkapäilläni, kun tein puutarhatöitä :) Ja sylissä se olisi vaikka asunut, jos en olisi välillä ravistanut sitä pois kimpustani.

      Mutta kuten Nellille kommentoinkin tänään, duunikuviot tuli taas uudelleen kehiin ja sekoittavat tätä elämän yhtälöä. Odotan siis ainakin tämän kevään loppuun asti, miten työasioissa oikeasti käy ja mietin sitten vasta kissojen ja koirien hankkimista, kun tiedän varmuudella edes missä asun seuraavat pari vuotta :)

      Poista
  8. Mummolassa Etelä-Savossa oli aina kissoja ja on siellä serkkupojan ja enon huushollissa niitä edelleen. Itse en kissaa ottaisi mutta on ne ihan jees. Meidän isokorvat eivät valitettavasti tykkää kissoista pätkääkään, erityisesti Pimulle jäi pentuna traumoja mummon kissasta, joka ajoi Pimua takaa pitkin peltoa.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja kokemus Pimulle, mutta kieltämättä minua hihityttää, kun ajattelen tilannetta, jossa beaglenpentu edellä, kissa perässä... ;D)
      En kyllä ihmettele, ettei Pimu tykkää kissoista, sietääkin karttaa tuollaisia jahtaajia. Kissat ovat arvaamattomia, siksi tuntuukin hassulta, että niitä otettiin meillekin suin päin, vaikka ensimmäisen koirani hankkimisesta nousi suuri ihmetys ja arvuuttelu, miten paljon koira sitoo elämää, tuhoaa paikkoja jne. Heh, eipä tuhonnut mitään :)

      Poista
  9. Pidän aika monesta eläimestä - olisi nastaa asua sellaisessa paikassa missä voisi pitää muutaman kanan :)

    Mutta kissoista minulla on tosi vähän kokemusta ja olenpa joskus väittänyt että en ikinä sellaista halua. Kaverilla on kissa joka on tosi arka (ja tosi nätti valkoinen pallero). Jos menen viikonlopuksi kylään näen sen vilaukselta ehkä kaksi kertaa. Kun on tottunut sylikoiraan niin olisihan se kiva että kissa olisi sosiaalinen...

    Duunikaverilla on kaksi koiraa ja kolme kissaa ja kaikki ovat hyvässä sovussa keskenään. Kissoista kaksi on ragdollia ja yksi tavallinen maatiaiskissa.

    Ja sitten jälleen - mistä saa hoitajan. Koirani voin viedä pojalle hoitoon mutta hän on kissoille allerginen.

    Kissaroduista en tiedä mitään mutta seuraan yhtä kissablogia ;) http://maukuja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat jakaa mielipiteitä joskus aika jyrkästikin. Tuttavani on koirahullu - kirjaimellisesti, sillä hän rapsuttelee kaikki vastaantulevat koirat, josta olen hänelle yrittänyt puhua järkeä - mutta ei selvästi sulata kissoja.

      Jos tosiaan voisi asua sellaisessa paikassa, missä olisi eläimille tilaa ja itsellä aikaa hoitaa niitä, kuka tietää, mitä kaikkia minunkin tiluksiltani löytyisi :) Ehkä jopa poni. Kanat kuullostavat ihan mielenkiintoisilta myös. Ainakin äänimaisema omalla pihalla olisi viehättävä ja nostalginen.

      Kissakin voi olla sosiaalinen, mutta kyllä minua viehättää paljon sen kyky itsenäisyyteen, joka mun koirilla on jäänyt kehittymättä ;/ Mulla ei ole ollut arkoja kissoja, joten kuullostaa kurjalta, että kissa piileskelee viikonlopun ajan.

      Haaveissani tietysti kuvittelin, että kissahan on helppo ottaa mukaan, se ei hauku ja metelöi kuten koirat... Mutta tosiaan, kissoille allergisia löytyy paljonkin, eikä se kissan vessan kuskaaminenkaan ole niin helppoa.

      Tänään tuli taas pieni toivonkipinä uudesta duunista... sittenkin... joten nämä kissahaaveet on varmaan haudattava hetimmiten. Mutta ei kokonaan, sillä koskaan ei tiedä, mistä itsensä seuraavaksi löytää ja silloin voi olla oikea aika kissallekin. Tuon mahdollisen duunin myötä kaksi koiraakin on liikaa - mutta niistä en tietenkään luovu!

      Poista
  10. Minä olen koirafani varsinkin oman:)!! Kyllä minä kissoistakin tykkään. Mutta koira vie voiton. Jyrsijöitä en ottais ilmaiseksikaan tupaani. Niitä kun tahtoo tulla tuolta luonnosta, mä inhoan niitä samoin käärmeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että kun on tottunut koiriin, kissat tuntuvat jotenkin vierailta, kun niiden kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosiin. Yhtaikaa niitä pitäisi saada hoitaa, että voisi valita tarkemmin puolensa ;)

      Jyrsijöistä ja matelijoista olen prikulleen samaa mieltä sun kanssa :/

      Poista
  11. Minä olen sataprosenttisesti koiraihminen. Mutta jos asuisin isossa talossa maalla, ottaisin kissoja hiirten pyydystäjiksi. Eihän se ole maalaistalo eikä mikään, jossa ei kissoja ole. Ottaisin myös kanin. Ja possun. Ja lehmän. Ja.... Eipä mennäkään tähän suuntaan, muuten iskee hirveä maallemuuttokuume eikä siihen ole mitään mahdollisuutta. Tyydyn siis mäyräkoiraan ja kaupunkikotiin - toistaiseksi, sillä haaveillahan aina saa ja pitääkin!
    Iloista viikonloppua ja kissaunia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirkusta on kyllä niin moneksi, että se pitää suurimmat haaveet kurissa :)
      Maalaistalohaave on ihana, pari kertaa ollut hirmu lähellä toteutua, mutta nyt kärvistellään välimuodossa, maalaiskaupungissa ja rivitalossa, odotellen mitä elämä tuo ja mitkä haaveet toteutuu :)

      Suloista viikonloppua teillekin!

      Poista
  12. Palvelijattarelta ei tarvitse kysyä kissa vai koira. Se sanoo oitis, että ehdottomasti molemmat, jos tilat ja tilanteet sallii. Sillä oli ennen minua persialaiskissa, joka eli 17 vuotta. Sitten Palvelijatar piti paussin lemmikkielämästä, mutta heti kun eläkeikä alkoi lähestyä Se tiesi haluavansa koiran, joka pitäisi sen liikkeessä ja kurissa. Siksi MINÄ tulin taloon ottamaan ohjat käsiini. Ennen sitä persialaista sillä oli villakoira, myös 17 vuotta. Taidan pistää paremmaksi ja elää vähintään 18vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Palvelijattaresi kanssa ehdottomasti samaa mieltä; jos vain tilat ja tilanteet sallii. Nyt asia on vähän niin ja näin.

      Meidän koirapojat on myös sellaisia liikkumisen ja kurinalaisuuden vahtijoita, jo ennen emännän eläkeikää :) Saa emäntä kiittää olemassaolevasta terveydestään AB:n vaikutusta ja aherrusta asian hyväksi.

      Kannatan Párek suunnitelmaasi, voitat yhden villakoiran varmasti ja tuolla teidän terveysliikunnallanne pistelet - 20 vuotta!

      Poista
  13. Täällä myös yksi kissakuumeinen koiranomistaja ilmottautuu - minulla oli ennen koiria kissa, joka eli kanssani 10v. ja päätti sitten jäädä asumaan isäni luokse, jossa se eli 17-vuotiaaksi asti.

    Sylvi-neiti, kuten häntä kutsuttiin, oli aika pahansisuinen maatiainen, ja varsinkin jos kylään tuli ihmisiä jotka eivät kissoita tykänneet, Sylvi teki hyvin nopeasti selväksi mitä se ajatteli moisista tyypeistä....nyt minulla on ollut myös kissakuume erityisesti meidän jäätyä Maurin kanssa kahden, ja olen myös tutkinut kissarotuja aika "kuumeisena" :-) Abessinialainen, somali, venäjänsininen, pyhä birma ja ragdoll on meikäkäisen listoilla kärkisijoilla, tosin kaksi viimeistä mietitytää niiden pitkän karvan vuoksi - lisää hoidettavaa pk-mäykyn turkin lisäksi.

    Paljon terkkuja pojille, kaikesta tästä kissatuuletuksesta huolimatta :-)

    t. Laura ja Mauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet on viisaita, ne vaistoaa kyllä sen, kuka ei tykkää. Ihan hyvä ja kadehdittava taito, minusta :)

      Pitäiskö meidän tehdä sopimus, että lasketaan ainakin kolmeen - tai kymmeneen - ennen kuin tehdään mitään hätiköityö ;) Vai voiko kisu olla hätiköity, kun se tulee puskemaan ja kehrää... Samoilla linjoilla rotujen suhteen, mutta Sohvin kommentista sain lisää hyvää tietoa roduista. Nuo rotukissayhdistyksenkin kuvaukset tahtoo nostaa pelkästään positiiviset piirteet esille, kuten muutkin mainokset.

      Blogissa on hyvä tuulettaa, muuten alkaa koiran paikka tulla turhan suureksi :)

      Terkut, halit ja paranemisen pikaisuudet Maurille ja mattelle <3

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)