maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vointia on monenlaista

Jo neljäs päivä kuluu hissukseen. Outo päänsärky, jäseniä kolottaa ja tuolistakin nouseminen käy kankeasti. Vaiva ei ole ihan uusi, mutta pitkän tauon jälkeen yllätti taas. Fibrosta puhutaan paljon, mutta itseäni en osaa diagnosoida. Kummallinen särky hiiviskelee paikasta toiseen, käsiä ja jalkoja ylös ja alas.

Enkä tosiaan tullut valittamaan, perimmäinen tarkoitushan oli tässäkin postauksessa kertoa, miten koirat tähän reagoivat :) Olen päivittäin hoippunut yhden pidemmän lenkin aamu- ja iltanuuskuttelujen lisäksi. Eilen päivälenkki väsytti Bassen niin kovasti, että loppumatkasta se jäi seisomaan keskelle tietä ja kieli roikkui polvissa asti ;D) Hiukan painonpudotuksen varaa silläkin, ja aina se on ollut huonompi lenkkeilijä kuin Arttu, jonka väsyminen on harvinaista. Keväinen sää houkutteli minua pidemmälle, kun koirat olivat rauhallisia ja sain kulkea omaan tahtiini. (Tietysti, kun saan tämän sanottua, jollekin lenkkeilevälle nartulle pamahtaa juoksut, ja taas mennään meilläkin fleksit soiden ja kiskomisesta kiukutellen...)

Lenkin ja ruuan jälkeen koirilla ei ole ollut mitään sitä vastaan, että levätään. Basse retkottaa usein sohvalla minun mahan päällä, Arttu kerii itsensä jalkoja vasten rullalle. Kun siirryn ahtaasta sohvasta makkariin, kaksi pientä nenää ilmestyy kohta sängynlaidalle ihmettelemään, miksi ihminen on päivällä sängyssä! Jonkin ajan päästä ne teputtavat takaisin, ja Arttu ilmoittaa, mitä mieltä he ovat siitä, että välipala on myöhässä, päivän toinen lenkki on myöhässä ja muutenkin on tylsää!

Joten siirrän itseni pystyasentoon (nouseminen kuullostaa liian vaivalloiselta...) ja lähden palvelemaan :)

PS: aamulenkillä istui pieni, vaippaikäinen ihminen keskellä pyörätietä odottamassa, että koirat tulevat lähemmäs :) Äiti selitti, että heillä on kotonakin koira, mutta en silti päästänyt AB:tä nuolemaan pientä ihmistä märäksi...

Eilen neljän eläkeläisen porukka ryhmittyi kahden puolen pyörätietä, kun lähestyimme koirien kanssa ja yksi täti sanoi: "Sieltä sitä tullaan, tullaan..."
Ulos kannattaa siis mennä, koskaan ei tiedä, kuka siellä antaa seuraavan aiheen hymyyn :)

PS 2: Silti, jos sitä tukiverkostoa nyt olisi, hymyilisin tosi leveästi ihan täällä sisälläkin, jos koirat pääsisivät juuri nyt ilman minua lenkille.

Aurinkoista, keväistä ja iloista uutta viikkoa kaikille!

11 kommenttia:

  1. Itseään ei kannatakaan diagnosoida. Mars, mars lääkäriin.

    Vai oli teillä lenkkipoluilla ihmisesteitä:)

    Harmin paikka, että sinulta puuttuu se koiratukiverkko. Sellaiselle olisi nyt varmasti käyttöä. Parane pian, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskoja ihmisesteitä, kiva kun ihmiset osaa olla oma itsensä, kuten nuo eläkeläiset :) Oikeasti tuntuu kivalta, kun voi vaihtaa pari sanaa ohimennen hyväntuulisten ihmisten kanssa.

      Katsotaan nyt, olen muutenkin ravannut lääkärissä vuoden aikana, kehtaanko mennä taas. Juu, enkä varmaan ole ainoa, joka tarvitsis koirilleen hoitajaa, vaikka monilla onkin joku perheenjäsen auttamassa.

      Ossilaan terkkuja :)

      Poista
  2. Anonyymi22.4.13

    Voi harmitus! Me lähetetään sulle megasuperhalit, että voimistut, paranet ja tokenet hoitamaan palveluskunnan tehtävät ponnekkaasti. Palvelijatarkin unelmoi ihmeestä, että jostakin ilmaantuisi ihminen hoitamaan edes yhden päivittäisistä lenkeistäni. Eipä ole ollut ruuhkaa sillä rintamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, virtuaalihali otettu vastaan ja vaikutus on jo alkanut :)
      Ja onneksi tämä päivä alkaa olla pulkassa, illalla vielä pikakäynti ulkona ja se on siinä.

      Toinen murhe onkin sitten märkiä nurmikoita haravoivat naapurit... pää kainalossa painelin ohi lenkille, minä laiskuri, huono ihminen ja ainoa jolla on vielä ovenpielessä LUMILAPIO ;D)

      Ruuhkaa odotellessa ;) mukavaa uutta viikkoa sinnekin!

      Poista
  3. Voihan sinua. Vie fibro lääkärille ja toivo, että tohtori ei "tukehdu nauruun", minulla on nimittäin omakohtaisia kokemuksia moisesta, enkä unohda ikinä.
    Joku varajärjestelmä olisi poikaa, jos palvelijat sairastelevat. Vilin ja edeltäjäkoiran välissä oli 2kk koiratonta aikaa ja silloin sairastuimme isännän kanssa molemmat oikeaan influenssaan. Sängynpohjalta emme jaksaneet muuta kuin hokea "onneksi meillä ei juuri nyt ole koiraa". Palvelusväkikin kun saattaa kaatua sängynpohjalle, sananmukaisesti.
    Päivän piristeet täytyy osata poimia, kuten teetkin. Uskotko, ne olivat ihan tarkoituiksella siellä ulkona piristämässä sinua ja tassukansaa?
    Jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, ei ollut eka kerta, kun lenkillä törmäsin "piristeisiin" juuri sellaisena päivänä, kun ulos lähtö on ollut erityisen hankalaa. Tarkoituksiin uskon minäkin elämässä :)

      Voi mahdoton, kylläpä teillä oli ajoitus influn kanssa! Usein taudit iskee lomalla, viikonloppuna tai jouluna, kun on aikaa rentoutua. Mutta että silloin, kun talossa ei ole koiraa ;) Minä olen koirien aikana muuten sairastanut harvemmin kovia flunssia kuin sitä ennen. Tappijalkojen pussailusta on ollut hyötyä ;D)

      Kurjaan tohtoriin olet törmännyt. Minä en taida ihan vielä mennä hakemaan diagnoosia, yritän paria kotikonstia vielä. Kun vaan pääsisin projektin alkuun. Olen nimittäin huomannut, että jos en syö vaaleaa leipää tai muuta vehnäjauhoa + sokeria, näitä "vaeltavia vaivoja" on vähemmän tai ei ollenkaan.

      Poista
    2. Tuon allekirjoitan minäkin, että joillekin ihmisille liiat hiilihydraatit aiheuttavat kiputiloja.

      Poista
  4. Onks sun seutukunnalla dogsittereitä? Itse käytin heitä, kun olin liian kipeä lenkeille.

    Mullahan todettiin 5 vuotta sitten jauhoallergia: vehnä ja kaura. Olo koheni normaaliksi, kun en niitä enää syö. Jospa nyt kuitenkin menisit lääkärille (allergia?). Jaksuja!

    Jos oltas lähellä, niin ottaisin ilomielin Pojat meille hoitoon tarvittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole sittereitä lähimain. Mieluummin silti veisin koirat päiväksi tuttuun hoitolaamme, kuten joskus tein kuumeessa. Koko päivä maksaa siellä saman kuin sittereiden yksi lenkki, tietämäni mukaan. Ja ulkoilua tulee rutkasti enemmän.

      Et tiedäkään mitä ystävällinen hoitotarjouksesi merkitsi. Tuli tosi hyvä mieli. Vaikkakin... noiden urhojen kanssa teillä olisi tekemistä, kun alkaisivat pullistella tuulisille pojille.

      Lääkärille... yritän mennä ennen pitkää.

      Poista
  5. Anonyymi25.4.13

    Lääkäreitä löytyy laidasta laitaan. Puhuin työterveyslääkärille kahdesta jutusta josta vain toinen häntä kiinnosti - se mihin voi kirjoittaa reseptin (yllätys...)

    Onneksi minä sairastan harvoin mutta jos olen aivan poikki työpäivän jälkeen koira ei ymmärrä sitä ollenkaan. Se on tottunut siihen, että kun on päivän nukkunut niin illalla riehutaan. Jos oikaisen sängylle se suurinpiirtein hyppii päälle ja alkaa repimään vaatteista "leiki, leiki".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäriin pitäisi voida luottaa, koska hänellä on taito auttaa, eikä se saisii olla kiinnostuksesta riippuvaista.

      Niin tuttua tuo työpäivän jälkeen riehuminen... tuplana ;) Menen joskus sohvalle ja murahdan siihen tyyliin, että viereen saa tulla, mutta tuijotus ja minussa riekkuminen ei käy. Hetken se onnistuu, mutta toivoisin että enemmän silloin purkaisivat energiaa toisiinsa, sitähän varten minä kaksi koiraa hommasin...

      Voimia sullekin pienen leikkijän kanssa :)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)