sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Aika kiitää kevättä kohti

Mihin ihmeeseen aika kuluu. Viikonloppu on kaartamassa kohti maanantaita, enkä ole ehtinyt tehdä mielestäni mitään erityistä. Mitä nyt Artun kanssa ollaan liukasteltu lenkeillä. Huomenna ei varmaan liukkaudesta ole enää haittaa, jäät sulavat vauhdilla. Hiekoitushiekat ja muut kurat imeytyvät koiran mataluuteen, mutta jaksan kyllä suihkutella kevättä odotellessa. Linnut huutelevat jo lupaavasti: kevät on tulossa!

Viikonlopun näkyvimpiä aikaansaannoksia olivat varmaan uunissa hautunut pataruoka ja shoppailu Itiksen uudessa outlet-myymälässä. Enpä olisi uskonut, että sieltä löytyy kauan etsimäni sini-hopeinen huivi! Muutenkin outletin valikoima tarjoushintoineen oli houkutteleva, mutta uusille ulkoluvaatteille ei ole enää tilaa naulakossa.

Pakolliset, ylipitkät päiväunet kuuluivat tietysti myös asiaan. Viikko toisensa perään ihmettelen, mistä tätä väsymystä riittää. Kuinka paljon saisin aikaan, kotona ja töissä, jos ei uupumus olisi ainaisena seuralaisena. Jos on liian kiire ja stressiä, seurauksena on väsymys. Vaikka olisi paljon mukavaakin puuhaa ja menoa, viimeistään seuraavana päivänä ihmettelen, miksi vain vaakatasossa on hyvä olla... Silti jaksan odottaa sitä päivää, kun huomaan, että kas, väsymys jäi matkasta! Heilutan iloisesti lapasella ja toivotan hyvää matkaa nukkumatin apulaiseksi.

Väsyneenä tai ei: huominenkin on täynnä haasteita. Työpöydälle jäi aika mielenkiintoisia asioita perjantaina. Lisäksi pätkätyöläisen jatkokin lähes varmistui kuluneella viikolla. Ainakin nyt näyttää lupaavalta, maaliskuun lopussa sitten on taas aika saada siitä mustaa valkoisella. Ja muistelmien päätteeksi todettakoon, että on kulunut tasan vuosi siitä, kun sain uudesta työstäni ensimmäisen vihjeen nykyiseltä työnantajaltani.

Mukavaa uutta viikkoa, voimia ja iloa kaikkeen mitä sen aikana teetkin.

9 kommenttia:

  1. Täällä on ainaskin yksi joka jaksaa iloita keväästä. Vaikka muuten kanssa väsyttää. Miäs sanoi, että muista mainita lääkärillesi tuosta kuorsauksesta. Miäs on sitä mieltä, että minulla on uniapnea, kun kuorsauskin kuulemma katkoilee. Huoks. Terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihanaa, kun linnutkin jo lauleskelee :)

      Väsymys on kiero kaveri, ei se kerro, mistä tuli ja koska menee pois. Ehkä sun miäs on oikeessa: kerro tohtorille, jospa hänellä olis joku fiksu ratkaisu asiaan.

      Poista
  2. Viikonloppupuuhasi kuulostavat mukavilta. Tuo uupumus taas kuulostaa kauhealta, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Oletko kokeillut siihen mitään luontaisjuttuja (älä pelkää, en yritä tuputtaa sulle mitään huuhaahuttua)?
    Valoa & voimia viikkoosi!
    Mirkku muiskauttaa teitä molempia!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pataruoka oli aika hyvää :) Ja padan löysin kaupasta hintaan 14,95 e, vaikka myyjä yritti kovasti tuputtaa 200 euron astiaa...

      Luontaisjutuista löytyy ihan hyviäkin. (Mutta hyvin minut jo tunnet, kun tiedät, että kaikkeen "huuhaahan" en lähde mukaan, vaikka nukahtaisin seisaaltaan =D )

      Ostin vitamiinien toivossa granaattiomenalientä, jota saa ottaa vaivaiset 20ml päivässä. Hyvän makuista.

      Mainiot muiskut teillekin Artturilta <3

      Poista
  3. Sain tekstistäsi vaikutelman, että toisaalta vaivaa väsymys, jaksamattomuus, toisaalta taas toiveikas kevään odotus, onnellisuus. Itse käyn noita samoja tunnetiloja läpi ja kuulosti niin omalta nuo kirjoituksesi tunteet. Toisaalta ihan naatti, mutta uutta odottava, toiveikas.
    Mikäs siinä on ollessa. Odotellaan kevättä ja aurinkoa.
    PS. Oletko antanut mitata D-vitamiinipitoisuutesi? Se on ihan tavallinen verikoe. Minulla on tapana tuputtaa tätä kaikille, koska koen sen tärkeäksi. Nyt olisi hyvä vuodenaika antaa tsekata tuo D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein luit :) Kroonistunut väsymykseni juontaa 10 vuoden taakse uuvuttavan pitkiin työpäiviin ym. voimia kysyneisiin vuosiin. Poltin itseni lähes loppuun, siinä se.

      Yritän toisaalta elää tässä hetkessä, etten taas odottaisi kevättä, sitten kesää, joulua, ties mitä. Mutta jos tämä hetki väsyttää, menee helposti taas tulevan haaveiluun.

      Kevät ja kevätkauden työt kyllä innostavat ihan oikeastikin. Ja olen sananmukaisesti myös toiveikas. jospa se väsymys lopulta loppuisi, väsyisi minuun, muuttaisi pois.

      Olen loikkinut lääkärissä jonkin verran vajaan vuoden aikana. Eipä ole tullut D-pitoisuuksia tarkistettua. Aina on ollut joku akuutti "syy", miksi väsyttää. Sitten kun tauti on taas selätetty (eikä hammastakaan kolota... ;) ei halua ajatellakaan lääkäriin menoa. Vaikka koko ajan väsyttää sikana.

      Kiitos kun kommentoit. Blogien keskustelevat ihmiset tuo ihmeesti voimaa päiviin.

      Poista
  4. Liukasteltu on täälläkin. Ja ihmetelty, kuinka aika juoksee. Ja odotettu kevättä. Enkä edes aloita jatkuvasta väsymyksestä.. Joten voinen sanoa, että ymmärrän todella tuntosi. I feel U buddy! <3

    Me lähetetään tyttöjen kanssa voimaannuttavia terkkuja sulle ja typyt lisää vielä ison satsin nenäpusuja Artulle ja Basselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nekkumuiskut on jaettu tasapuolisesti: mulle 100, pojille loput =D
      Tällä erää on liukastelut ohi, pyörätiet on mukavasti hiekoitushiekan ja sulaneen lumen sekasotkua.

      Vähintään yhtä paljon voimaa tuovia terkkuja myös sulle. Tytyjä unohtamatta ;)

      Poista
  5. Sieltä se kevät tekee tuloaan ja pieniä merkkejä onkin tosiaan jo ilmassa! Onneksi tämä talvi ei ole ainakaan vielä ollut niin luminen ja kylmä kuin menneinä vuosina. Reippaan virkistäviä lenkkejä teille, kurasta huolimatta.

    Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)