Kevätkurkistus

Olisko sitä aika näyttää kuononsa täälläkin. Kovasti olen ottanut jo aurinkoa uudella partsilla, enkä nyt ihan hirveästi haukkunut niitä ohikulkijoitakaan...

Mamma on kylvänyt jotain juttuja multaan. Tulette varmaan näkemään niistä viidakkokuvia kesän mittaan. Elleivät ne kuivu ennen sitä. Hallan vaaraa ei nyt ole, kun partsilla on lasit ja ilta-auringossa jo parikymmentä astetta lämpöä.

Ahkerasti ollaan luettu kaikkien blogeja. Ja monta kertaa on ollut jo tassut kommentointinäppäimillä, mutta jotenkin tuo ruoste vaivaa meistä vanhempaa ja kirjoitustaitoisempaa. 

Keväiset terkut, pysytään kuulolla.

Arthúr ja mamma

Vanhaa ja uutta

Vanha kynttilälyhty ja teekannu saivat uuden elämän.

Kesäneilikka muutti lyhtyyn asumaan.

Kaverina sillä on sammakkopariskunta,

joka oli Artun suuri mielenkiinnon kohde pentukesänä.

Sammakot piti kaataa tassulla joka ikinen kerta

kun käytiin pihalla. Eli sinä kesänä varsin usein.

Ei mitään floristisia taitoja,

mutta uudet violetti-pinkki -teeman kukat

ja uusi ruukku.

Korkea, valkoinen sivupöytä sai uuden elämän

ja siirtyi parvekkeelle kylpyhuoneen hämärästä.

Koska parvekkeella ei mahdu kuin kääntymään,

ja kirkkaassa paisteessa ei näe mitään kameran linssistä,

kuvan sommittelu on arvailua!

Pieni siivu räsymattoa mahtui kuvaan.

Kun parvekkeen oven sulkee,

matto ei mahdu olemaan, ovi ottaa alareunasta kiinni...!

♥ ♥ ♥ Minihortensia ♥ ♥ ♥

Mitähän lannoitetta annan sille, että se pysyy

vaaleanpunaisena??!

Keramiikkalintu ja kilpparit ovat vanhoja,

suurimman sinisen kauden somisteita.

Sinisestä ei voi luopua koskaan kokonaan.

Keväällä luonnossakin paljastuu vanhaa ja uutta.

Vanhat metsät, puut, rannat...

Uudet versot ja kukat nostavat

ensimmäisen kerran päänsä mullasta.

Monella niistä on vanhat, vankat juuret.

Iivari innostui antamaan kukille miesten nimiä :)

Párek nimitti kukkia blogikamujen nimillä :)

Tässä kasvioppaaseen muutama ehdotus lisää:

Párekinpetunia, Artturinparta, Ossinpensas, Pepintähkämö, Rillaratamo, Myrskylilja, Tuiskuangervo, Kallenköynnös...

Tiivistelmä

Possun pyllyjä,

kanin nassuja,

koiria hassuja,

rentoja tassuja, massuja.

Viikonloppu ja vieraat huokaa:

kakkua ja hyvää ruokaa.

Tiivistelmätekstistä voi päätellä,

onko ylimääräistä energiaa jäljellä ☺

Juoksimme kevättä pakoon

Kiipesin puuhun, tai oikeasti minut nostettiin tähän käkkyrän päälle.

Kummallista, kissoja kannetaan alas puista, koiria nostetaan tilalle...

Meri on oikealla. Reippaan ja pitkän lenkin Kallahdenniemeen oli tarkoitus rauhoittaa, antaa hetkeksi muuta ajateltavaa, viedä koira pois tuttujen, turhan innostavien keväthajujen luota... Kotona otettiin vielä hyvän mielen ja lenkin jälkiriehumiset ennen sapuskaa. Lopulta kevään sankari vaipui uneen. Talossa on hetkellinen, ihana rauha. Emäntä yrittää liikkua hiljaa, ettei Artun keväthuuma herää henkiin ennen iltalenkin aikaa...

Leppoisaa

Kun koirapoika heittää hetkeksi tytöt mielestään,

aamut voi olla ihan leppoisiakin.

Sitä samaa vanhaa

Nyt iskee mäyräkoira käpälät näppäimille. Emäntä tuli nimittäin ennen aikojaan töistä kotiin ja kun asiasta sitten neuvoteltiin, että onkos mäyräkoiran herkkuluut muka jo tienattu tältä viikolta, emäntä piti mahastaan kiinni ja meni sohvalle. On kuulemma joku lievä mahatauti. Eihän se koskaan saa sitä tautia täysimääräisenä, kuten muut. Tai no, kaksi kertaa on kuulemma ollut kunnolla vatsataudissa, mutta silloin ei tässä talossa vielä ollutkaan mäyräkoiraa. On kuulemma silti etova olo. No, koskapa tuo ihminen täysin kunnossa olisi, joten mitäs uutta tuossa nyt on.

Nyt emäntä kyselee, että jos se lähtee mun kanssa heti käymään ulkona, saako se loppuillan olla rauhassa. Hah! Ihan tolpillaan tuo näyttää pysyvän, joten rauhasta ei kannata puhua. Minä kaipaan virikkeitä, olen keväthuumassa ja pitkästynyt! Viime viikonloppu meni ohi kipeänä, nyt ei velttoilla sanon minä. Mars ulos, ihminen!

- Sir Arthùr -


PS: koirakirjoihin on tehtävä välittömästi lisäys mäyräkoiran luonteen kohdalle: "säälimätön julmuri, itsekäs jankuttaja ja kevätkuumeessaan sietämätön".
- Mai -

Aurinkoa ja työtä

Tällainen työkaveri on tänään etäpäivänä pitänyt seuraa ja nauttinut sohvalla auringonpaisteesta. Viikonloppureissumme jälkeen matkaväsynyt Arttu on kuvassa hiukan jähmettyneestä asennosta huolimatta puoliksi unessa, itse ruusutyynylle päänsä kallistanut.

Onneksi en aamulla tiennyt, että tämä on juuri se päivä, kun kovalevy lakkaa toimimasta. Ja sisältää kaksi juuri valmistumassa olevaa, melko suurta työtä. Toinen on viimeistä oikolukua vaille oleva, valmiiksi taitettu kirja, toinen muuten vaan niin pienestä silpusta kasattu esite, että en haluaisi kumpaakaan aloittaa alusta... Sain siis hyvän syyn lähteä kaupunkiin tänäänkin, kun vein kovalevyn huoltoon, enkä ehtinut hautautua kotoisaan oloon, josta aina reissun jälkeen nauttii tavallista enemmän.

Reissusta vielä sen verran, että on onni omistaa koira, joka on linja-autossa täysin kotonaan. Sain suorastaan estellä, ettei herra kekkuloinut koko ajan penkillä selällään...

Aurinkoista viikkoa joka puolelle!

Aika kiitää kevättä kohti

Mihin ihmeeseen aika kuluu. Viikonloppu on kaartamassa kohti maanantaita, enkä ole ehtinyt tehdä mielestäni mitään erityistä. Mitä nyt Artun kanssa ollaan liukasteltu lenkeillä. Huomenna ei varmaan liukkaudesta ole enää haittaa, jäät sulavat vauhdilla. Hiekoitushiekat ja muut kurat imeytyvät koiran mataluuteen, mutta jaksan kyllä suihkutella kevättä odotellessa. Linnut huutelevat jo lupaavasti: kevät on tulossa!

Viikonlopun näkyvimpiä aikaansaannoksia olivat varmaan uunissa hautunut pataruoka ja shoppailu Itiksen uudessa outlet-myymälässä. Enpä olisi uskonut, että sieltä löytyy kauan etsimäni sini-hopeinen huivi! Muutenkin outletin valikoima tarjoushintoineen oli houkutteleva, mutta uusille ulkoluvaatteille ei ole enää tilaa naulakossa.

Pakolliset, ylipitkät päiväunet kuuluivat tietysti myös asiaan. Viikko toisensa perään ihmettelen, mistä tätä väsymystä riittää. Kuinka paljon saisin aikaan, kotona ja töissä, jos ei uupumus olisi ainaisena seuralaisena. Jos on liian kiire ja stressiä, seurauksena on väsymys. Vaikka olisi paljon mukavaakin puuhaa ja menoa, viimeistään seuraavana päivänä ihmettelen, miksi vain vaakatasossa on hyvä olla... Silti jaksan odottaa sitä päivää, kun huomaan, että kas, väsymys jäi matkasta! Heilutan iloisesti lapasella ja toivotan hyvää matkaa nukkumatin apulaiseksi.

Väsyneenä tai ei: huominenkin on täynnä haasteita. Työpöydälle jäi aika mielenkiintoisia asioita perjantaina. Lisäksi pätkätyöläisen jatkokin lähes varmistui kuluneella viikolla. Ainakin nyt näyttää lupaavalta, maaliskuun lopussa sitten on taas aika saada siitä mustaa valkoisella. Ja muistelmien päätteeksi todettakoon, että on kulunut tasan vuosi siitä, kun sain uudesta työstäni ensimmäisen vihjeen nykyiseltä työnantajaltani.

Mukavaa uutta viikkoa, voimia ja iloa kaikkeen mitä sen aikana teetkin.

Kevät vie, koira vikisee

Kevät,
minne veit koirani,
kainaloiseni,
pehmeäkylkisen
älykköni?

Miksi toit
pingispallon,
levottoman,
joka suuntaan
sinkoilevan
keväthyrrän?

Tule jo,
armias kesä,
helli helle,
väsytä vähän
ja anna
loma ja lepo
mäyräkoiralle.

Kevätmuistoja

Muista osallistua arvontaan.

Kuvat on saatu kamerasta koneelle, ja nyt alkaa vanhimmasta päästä kesän kelaus!

Jaaritteluuni kyllästyneet lukijat, pikkupokkarilla kuvattu Arttu saa luvan puhua itse puolestaan...

15.5.2010
Lähdettiin aamulla retkelle! Reput ja eväät mukana, ja pitkä liina. Metsäpolkuja ja metsäautoteitä kuljettiin, ja hellepäivä oli alullaan!


Tämmönen järvi löyty lopulta, oltiin varmana ihan ekoja jotka sinne asti koskaan jakso kävellä!


Ihmisten muonat oli tätä luokkaa...



Mun hikinen urakka menossa.


Sain onneks huilatakki välillä!


Tässä mamma huilaa mun kanssa.


Me päästiin sieltä retkueelta takas kotiin, ja kaikilla oli kauheen kuuma. Sillon ei tiedetty että tänä kesänä tulis vielä tosi kuuma! Täs olenki jo omalla takapihalla, ja niinku huomaatte, kuppi yhtä tyhjä kun aina! Mamma käski kertoo, että sapuska on tossa jo mun solakassa masussa. Noms, enemmänki sitä vois olla siellä.

Korttihaaste, leivos ja hiukan kevätsiemeniä

Sain jo reilu viikko sitten Sirmeliltä tämän kauniin kortin, jolla hän laittoi hyvän kiertämään ja osallistui Miijjan haasteeseen. Arvonnan lopputulos on eilen ratkennut, Miijjan blogissa, onnea voittajalle. Kiitos Sirmeli ja Tiitu, piristitte kortilla päivää kovasti :)

Ja korttihan oli meille molemmille, joten tässä Artun saamat kauniit terveiset.


Eilen shoppailupäivä sujui vähäisin ostoksin (hyvin kukkaron kannalta, eikä niin huonosti muutenkaan, ehtiihän sitä tuhlata...) erittäin herkullisen ruuan ja jälkkärin sekä jonkinlaisen teatterikappaleen myötä. Matkaseura oli mukavaa ja päivä sateesta huolimatta mitä mainioin, joten tähän postaukseen ei oteta yhtään negatiivista kommenttia edes siitä teatterista, vaan herkutellaan vielä tällä sitruunaisella juustokakulla...


Uuden kodin piha ei liene niin paahteinen kuin nykyinen. Ruukkupuutarhan unelmissa ostin jo muutaman siemenpussin. Hiukan silmäniloa lempiväreissäni ja vähän leivän päälle laitettavaa, terveellistä ja rapeaa minisatoa odottelen uudella takapihalla. Ruukkuja on varastossa kasapäin joutilaina, kiva ottaa ne heti esille kun maa sulaa, ja sitten alkaa se vihreiden piikkien odottelu, mullan kosteuden kokeilu ja aurinkoon siirtely :)
Suomennanko oikein, että senapskål on sinappikaali??? Olen ihmetellyt joskus vanhoista kirjoista, mikä ihmeen sinappikaali... Kyllä rucola-salaatti kuullostaa paremmalta? Näyttää herkulliselta ja kauniilta.



Onks noista mikään mua varten? Tarvitaanko kaivamiseen apua? Olen käytettävissä syksyyn asti!