Näytän luottamusta herättävältä, eikö totta? Suora katse, uljas ryhti...
Mutta tiedätte varmaan miltä tuntuu, kun jonakin päivänä oma koira osoittaa erityistä luottamusta omistajaansa kaikessa mitä se tekee (tai JÄTTÄÄ tekemättä), miten se katsoo, tai rohkenee olla tarkkailematta ja syventyä omiin koiramaisiin puuhiinsa. Se osoittaa luottamusta kosketuksellaan, kuonon sijoittelulla kämmenelle, hyvänmielen tuhinalla (ihan eri maata kuin närkästynyt mäyräkoiran puhina) ja heittäytymällä selälleen ihmisensä viereen, kiemurrellen pelkästä hyvästä olosta ja lämmöstä (jota ei meidän kylmillä lattioilla tassutellessa ole...).
Luottamuksesta syntyy yhteinen lepo ja rauha, levosta käsin annetaan lisää aihetta luottamukselle kasvaa, ja kasvaessaan se jättää taakseen kireät hermot ja tuskastuneet tunteet.
Lepoa kaikille ihanien lemmikkien seurassa.
Artulla on kaunis katse. Näinhän se on että luottamus lisää luottamusta. Vanhana ratsastajana tiedän esimerkiksi että hermostunut ratsastaja eleillään hermostuttaa hevosta (siis vaikka olisi taitavakin ratsastaja). Silti en luottaisi eläimeen 100-prosenttisesti. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä kun olimme kylässä kerran naapurillamme jolla oli kissoja ja Ossi oli mukana ja pidin Ossia sitten enempi narun päässä. Nämä kissat olivat suhteellisen tottuneita koiriin koska tällä omistajalla oli myös koira joka ei piitannut näistä kissoista tuon taivaallista. Kun tämä talon omistaja sanoi että päästä se Ossi irti sanoin että en sitten mene takuuseen etteikö se nappaa kissaltasi niskaa nurin jos saa kiinni. No pääsiväthän ne kissat niin korkealle pakoon ettei Ossi saanut niitä kiinni:) mutta aina välillä siellä talossa oli melkoinen ajojahti ja se rauhoittui kun otin Ossin kiinni. En epäile hetkeäkään etteikö mäyris tottuisi myös muihin eläimiin onhan Terapeutillakin kissakavereita ja Sheriffeillä kani kaveri mutta Ossin ja muiden eläinten suhteen olen hiukan varovainen. Luottamus kyllä edellyttää molemminpuolista tuntemista... Terveisin Ossi ja M-L
VastaaPoistaLuottamus on nimenomaan molemminpuolista. Postauksessani jäin miettimään vain eläimen luottamusta omistajaa kohtaan. Sekin voi olla haasteellinen juttu. Mutta onnistuessaan erittäin palkitsevaa:)
VastaaPoistaJoku on joskus jossakin sanonut että koska koira on eläin, siihen ei ikinä voi luottaa sataprosenttisesti, mutta koiran täytyy voida luottaa omistajaansa sataprosenttisesti. Näinhän se menee. Hyvin olen oppinut lukemaan Alfieta, tiedän sen ilmeistä, asennoista, ja yleisestä elekielestä miten se mahdollisesti tulee reagoimaan missäkin tilanteessa, mutta koskaan en voi tietenkään olla täysin varma. Aina on olemassa muuttuja X, joka saattaa saada aikaan yllättävänkin reaktion. Kissat saisivat meilläkin kyytiä, samoin luulen, että olisi muiden pienempien eläinten laita, ainakin aluksi.
VastaaPoistaArtulla on niin kauniit silmät, en tiennytkään, että sillä on tuollaiset meripihkan väriset :)
Artun silmät ovat kauniin sielun peilit :)
VastaaPoistaEi ole varmaan vaikea arvata, että meillä on siirrytty hermoja kiristävästä vaiheesta luottamuksen ja rauhan tilaan. Joka on siinä mielessä vaarallinen, että menen ja lällytän koiran taas pilalle. Lyhyesti vaikea selittää, miten se tapahtuu, kun en itsekään ymmärrä ;/
Ja tosiaan, koiraan en luota edes 99% enkä erityisesti mäyräkoiraan. Sen ärsykeherkkyys tuo yllättäviä tilanteita useinkin. Mutta jos olosuhteet on vakio, voisin olla 99,9% varma monestakin asiasta Artun suhteen. Meillä koiran onkin vaikeampi luottaa ihmiseen kuin päinvastoin. Mutta nyt on siis saavutettu jotain edistystä toisinkin päin.
Olet kyllä kirjannut hienoja mielikuvia ylös :) Harvemmin tulee ajateltuakaan todellista luottamusta ja sen merkitystä koiran ja ihmisen suhteessa. Kyseessä on kuitenkin todella tärkeä asia. Jos Pipsasta kasvaa joskus luolakoira, on siinä työssä ainakin oltava vahva luottamusside ohjaajan ja koiran välillä. Koiran on pystyttävä luottamaan siihen, ettei se jää yksin luolaan, vaikka siellä itsenäisesti toimiikin. Sama juttu tietysti noissa ajohommissakin :) En osaa sanoa luottaako Pipsa minuun vielä 100% varmuudella, mutta toivon että jonain päivänä kyllä.
VastaaPoistaIhanat nuo Artun silmät;) Tiitulla on hyvin tummat, niistä ei meinaa erottaa mustuaista ollenkaan.
VastaaPoistaHyviä ajatuksia kirjoittelet!
Koiran kanssa yhdessä puuhailu lisää luottamusta, myös luolaharrastuksenne. Eläimellä on varmaan aina tietty varaus kaikkea ja kaikkia kohtaan, ja on vaikea sanoa mikä on se saavutettavissa olevan luottamuksen määrä. Mutta kivalta se tuntuu, kun tajuaa koiran kanssa, että nyt me ollaan tiimi :)
VastaaPoistaHassua, olen pitänyt aina syvän ruskeita silmiä vaikeasti tulkittavina, myös ihmisillä. Ehkä on siksi hyvä, että Artun vaativa katse on sen verran hailakan värinen, että minäkin sen ymmärrän ;D)))
Hienoja ajatuksia! :) Välillä itsekin huomaa, että Nelli luottaa lenkillä allekirjoittaneen vahtikykyyn ja syventyy itse omiin puuhiinsa. Koira on kuitenkin anteeksiantava eläin, se ei muistele pahalla omistajan töppäyksiä vaan rakastaa siitä huolimatta pyyteettömästi.
VastaaPoistaIhana <3
VastaaPoista