keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulurauhaa

Lähdemme joulureissuun Artun kanssa huomenna. Koska yö on jo tullut, emmekä jaksa enää käydä ennen reissua kaikkien ihanien mäyristen blogeissa jouluvierailulla, kuten suunnittelimme, toivotamme kaikille karvoihin katsomatta rauhallista joulua, paljon yhdessäoloa ja makoisia paketteja!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Rennosti sohvalla?

Meillä koira ei ole nukkunut yhtään yötä sängyssä, ei oleskele sohvalla eikä nojatuolissa (paitsi emännän sylissä, toisinaan, ja vain yhdessä tietyssä tuolissa.)

Monen asian ja syyn summana meille tuli toinen sohva. Käytetty, ei ihan sisustukseen passeli, mutta mukavan loikoiltava (testattu jo ainakin viidesti vuorokauden aikana...).

Mielikuvani (ja livenä blogeissa nähtynä) mäyräkoirasta, joka itsekseen vetelee päikkäreitä sohvalla ketarat pystyssä, taitavat olla sittenkin vain unta. Kun poistun sohvalta, koira jää tuijottamaan kaihoisasti, ja jos etenen huoneen toiseen päähän asti, se tulee pian perässä.

Kerran se jäi sohvalle lepäämään yksikseen. Mutta kun otin ruuan mikrosta ja rupesin syömään, koira urahteli muutaman kerran ja paineli lattialle petilleen selin minuun nukkumaan. Tämä seurausta tehokkaasta "ei saa kerjätä ruoka-aikana" -opetuksesta pentuna. Ei tarvitse vahvisteita nykyään. Melkein toivoisi, että ei olis niin kirjaimellinen. Kerjääminenhän kiellettiin pöydän vieressä, ei huoneen toisessa laidassa...

Harjoitusta vaatii siis rentoilukin, ei uskoisi.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Kipupisteitä

Jos kivusta saisi pisteitä, niitä kertyisi elämän aikana paljon. Olisko ne plussa- vai miinuspisteitä, en tiedä. Tai jos olis sekä että. Toisilla, niillä paremmilla pisteillä vois lunastaa vaikka näin jouluna ekstrasuklaata tai tupla-annoksen luumurahkaa. Miinuspisteet sitte taas johtais useampiin siivous- tai tiskausvuoroihin. Minähän meillä muutenkin siivoan, eli mitä vaikutusta?

Kipupiste kurkku
Monta viikkoa jatkunut yskä muutti muotoaan: tänä iltana iski kurkkukipu. Ah, miten jouluista tämä sairastuminen "juuri kun kaikki kiire olisi loppunut, ja OLISIN voinut rentoutua..."

Kipupiste koiran koulutus lenkillä:
Juuri kun aloin sisäistää Koirakuiskaajan positiivisen energian asioita, menin ja kokeilin lenkillä SITÄ. No, koiran koskettamista kengällä, kun se tekee jotain ei-toivottua. EI potkua, eikä edes tönäisyä, vaan sellainen hipaus kengän syrjällä johonkin ohi vilistävän koiran fleecellä topatun kankun tienoille.
Kipu tähän juttuun tuli siitä, kun ohi ajava auto tööttäsi ja pui nyrkkiä...
Ah väärinkäsitysten maalaisidylliä täällä kaukana pohjolassa, jossa ymmärretään koiran ulkoilutuksesta korkeintaan sen verran, että asetutaan KESKELLE kulkuväylää, tuijotetaan duettona (koira SEKÄ taluttaja) vastaantulevaa, provosoituvaa, valmiiksi ylipakattua energiaa tihkuvaa ja suorastaan konfliktitilanteita ajankulukseen odottavan Mäyräkoiraa! Väistäminen on suorastaan sakotettava ominaisuus, väistämisvelvollisuus taas liian pitkä yhdyssana edes ajateltavaksi...

Kipupiste ruuan kerjuu riehumalla:
Tämä aiheuttaa toistuvaa päänvaivaa lenkiltä sisälle tultaessa. Iltaruuan aika on usein heti lenkin jälkeen, mutta hihnan vankina lenkkinsä tehnyt koira haluaa pitää asuntoa kiitoratana, ja suorastaan lentää taloa päästä päähän. Matkan varrelta napataan suuhun pallo, joka käydään tömäyttämässä emännän jalkoihin (EI pyynnöstä, vaan sillä siis vaaditaan ruokaa!) tai jos se on takavarikoitu, kelpaa vaikkapa oma petikin, joka suussaan juokseva koira yrittää yhtä aikaa sekä ravistaa petiä, murista pelottavasti, juosta täysillä ja tuo koko sekametelin emännän jalkoihin.
Laitoin ruokaa koiran kuppiin tiskipöydällä ja kiehuin mielessäni, että tässä sitä taas tehdään tuon pikku-tyrannin mielen mukaan, palkitaan koko ajan taustalla yltyvää riehumista. Ei jälkeäkään rauhallisesta ruuan odottamisesta. Ajatuksena vaan ihmispoloisella saada rutiinit mahdollisimman pian pois alta, että pääsee itsekin kuuman teekupin ja voileivän ääreen...
Kivun lievitykseen käytin tällä kertaa taas Koirakuiskaajan tyyntä taktiikkaa. Käskin koiran lyhyesti ruokapaikan matolle, maahan ja lepo. Pienen tahtojen taistelun (eli mäyräkoiratuijotuksen) voitettuani mäyris todella rauhoittui kylkiasentoon. Siitä palkinnoksi mahtava kupillinen hyvää apetta :)

Kipupiste "poikamaisten vaivojen" hoidossa:
Tämän kivun kuvittelin. Mutta asia sujui liiankin kivuttomasti.
Nuoren uroksen toistuvat tulehdukset vaativat joskus Betadinella putsausta. Laitoin lattialle pienen maton koiralle ja kävin keittiöstä hakemassa Betadinen + muoviruiskun + talouspaperia. Aseistautuneena palasin eteiseen, valmistautuen kutsumaan, maanittelemaan, lahjomaan ja lopulta kilahtamaan...
Pikku matolla makasi Mäyräkoira, valmiiksi kyljellään, katsoi minua rennosti, ja meni puoliksi selälleen, nosti vielä toista takajalkaa, että hoitajan oli helpompi päästä kohteeseen. Ja parin minuutin tohtoroinnin aikana koira melkein nukahti, silmät lupsahti useamman kerran... Että silleen.

(Tekstissä mainitaan koirankouluttaja, joka ei arvattavasti miellytä kaikkia. Terveellä maalaisjärjellä olen kuitenkin hänen opeistaan löytänyt käyttökelpoisia, joskus yllättävän tehokkaita niksejä. Itselleni paras oppi on ollut rauhoittuminen ennen toimintaa. Koirankoulutuksessa siis.)

perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulukortteja

Tämän joulun tuikku/karkkikortteja. Vielä kymmenen pitää tehdä, sitten saa tulla oikea joulu :)
Kenkku, vieras kamera... ei näy kimaltelevat paperit ensimmäisessä kortissa, eikä helmet ja muut yksityiskohdatat lumitähdistä muissa.


Hevostalleille kortti

Tällaisen kortin tein jo perinteeksi tulleena, hevostallin omistajalle.
Jaa, mistä sen näkee, että kortin saajan työ liittyy hevosiin... Oikeassa alareunassa on pieni kullanvärinen hevonen, eipä kai joulukortissa "työasiat" tarvi kummemmin näkyäkään.

Joulukorttiin on käytetty mm. Lumikellojen uuden Match-It 3D -joulukorttipaketin aineksia. Pakkaukseen kuuluu taustakuvat sekä hienokaiverretut ääriviivatarrat. Kortin tausta onkin sitten tylsään tapaani leimattu nuoteilla ja koristeltu pakettikorttia jäljittelevään tyyliin kuvioleikkureilla.

Kortin sisäaukeamalla on hopeista kuitupaperia ja se alta kuultaa sävypaperille tulostetut joulutoivotukset ja onnittelijoiden kaartin nimmarit.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kiire, hoppu ja hosuminen

Siitä ei seuraa muuta kuin itku, kiukku ja väsyminen...

Koska olen joulukorttien upottavassa suossa, enkä malta lopettaa kesken "sesongin", päättelinkin antavani itselleni lisäaikaa lupaamani villapaita-arvonnan suhteen. Eli palataan haukkujen villapaita-arvontaan tammikuussa, laitan asiasta postauksen, kun kaikki muu hulina loppuu.

Aamulenkki on kahlattu mäyräkoiran maavaran korkuisessa lumessa, iloisesti hypellen, joka puolelle metsän ääniä ja maisemia vilkuillen, korvat heiluen. Tämä kuulumisista, nyt pitää jatkaa oikeita töitä. Illalla sitten taas niitä kortteja...