Elämän pienet ilot rakentuvat taas koiran ympärille. Mäyräkoiran, tarkemmin sanottuna.
Olen blogissakin voivotellut elokuusta asti jatkunutta vaihtelevaa flunssa, ja sen parannuttua edelleen jatkuvaa yskää. Sain tohtorilta ison nipun lähetteitä kokeisiin, ja niistä tähän asti selvinnyt paras tieto oli se, että en ole allerginen koiralle enkä kissalle! Leppäp, koivu, heinät sun muut nostivat kunnon reaktion iholle ja muut tutkimukset jatkuvat, mutta voin siis paijata Arttua lajitovereineen mielin määrin.
Toinenkin pikku-uutinen liittyy Arttuun. Tulimme eilen iltapisulta sisälle, kun törmäsimme rapussa Kalleen. Kirjaimellisesti, sillä pieni gööti ei hallitse muita liikkumistapoja Artun nähdessään kuin sinkoilun, törmäilyn ja sekoilun. Mutta hissi pelotti pientä... Niinpä menimme Artun kanssa "malliksi" takaisin hissiin, Kalle tuli perässä ja huristimme taas alas rohkaistaksemme pientä kaveria. Takaisin hissiin Kalle olikin kuulemma tullut täyttä vauhtia! Luuli tietty, että Arttu odottelee siellä hississä =D
Mukavia hetkiä viikonloppuunne. Arttu lähtee ilahduttamaan ihmisystäväänsä, että minä voin puurtaa rästitöitä hela veckoslutet.