maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mustavalkoista


Yritän ottaa aurinkokylpyä, mutta ei se ole helppoa.
Jos nenä on auringossa, pylly jää varjoon patjalle.

Patja on muuten vaivaiset 5cm paksu...
...toisin kuin lattia, joka ei ole yhtään paksu.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pientä on


Olisko paljon pyydetty, että koira sais itselleen pedin,
jossa mahtuis nukkumaan... häntä palelee kovalla lattialla.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Rauha maassa

Arttu on napostellut viikon verran Serene UM -tabuja, suuri kiitos vinkistä HooPeelle! Johtuuko sitten juuri noista luontaistuotteista vai mistä, mutta Sir Arthúr on rauhallisempi kuin ehkä ikinä. Ei mikään flegu tai masis, mutta seesteinen, tasapainoinen, sopivan iloinen ja vilkas, leikkisä, mutta se hermostuttava hinkuminen ja sähellys on poissa. Ja mikä parasta: naapuri tiesi kertoa, että viime ja tällä viikolla ei ole kuulunut ulvomista :)

Analyysini mukaan tyttökoirat sekoittivat talvella Artun pään. Mutta jotain kummallista on tapahtunut, koska myös lenkit sujuvat nykyään paremmassa yhteisymmärryksessä kuin koskaan. Otin käyttöön pisimmän fleksimme, ja silti Arttu teputtaa välillä vierellänikin. Useimmiten se menee edellä, mutta enää harvoin fleksi kiristyy. Välillä koira kurkkaa minua olkansa yli: "Tuletkos perässä." Remmiräyhääminen on lähes historiaa. Vain erittäin ärsyttävät tyypit saavat kuulla kunniansa ;)

Näihin iloisiin uutisiin päätämme tänä iltana, hyvää yötä blogikoirat omistajineen!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Aamuauringossa

"Mitä ihmeen kuvaamista siinä on, jos yritän hiipiä
auringonläikkään odottamaan aamulenkkiä?"

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ainakin sitä aurinkoa

Aurinko lämmittää ja
tekee varjoja seinälle...

 
...mutta miksi emäntä lähti taas töihin,
ei tässä kauaa jaksa yksin hiljaa olla...

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Aurinkoa ja työtä

Tällainen työkaveri on tänään etäpäivänä pitänyt seuraa ja nauttinut sohvalla auringonpaisteesta. Viikonloppureissumme jälkeen matkaväsynyt Arttu on kuvassa hiukan jähmettyneestä asennosta huolimatta puoliksi unessa, itse ruusutyynylle päänsä kallistanut.

Onneksi en aamulla tiennyt, että tämä on juuri se päivä, kun kovalevy lakkaa toimimasta. Ja sisältää kaksi juuri valmistumassa olevaa, melko suurta työtä. Toinen on viimeistä oikolukua vaille oleva, valmiiksi taitettu kirja, toinen muuten vaan niin pienestä silpusta kasattu esite, että en haluaisi kumpaakaan aloittaa alusta... Sain siis hyvän syyn lähteä kaupunkiin tänäänkin, kun vein kovalevyn huoltoon, enkä ehtinut hautautua kotoisaan oloon, josta aina reissun jälkeen nauttii tavallista enemmän.

Reissusta vielä sen verran, että on onni omistaa koira, joka on linja-autossa täysin kotonaan. Sain suorastaan estellä, ettei herra kekkuloinut koko ajan penkillä selällään...

Aurinkoista viikkoa joka puolelle!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Artun aamupala

Otin virtahevon mukaan aamupalalle, ettei emäntä takavarikoi sitä.

Virtahevolla on hohtavan valkoiset kynnet!
Jätin sen vähän kauemmas kupista. Tiedä vaikka raaka liha maistuis kasvissyöjällekin...

Jälkiruuaksi virtahepoa!!!
Nam, möys, maisk.

Takajalka on makoisa.
 
Eipä siinä kauaa mennyt, kun hepo otettiin pois. Tein reijän sen naamaan, että sain esille herkulliset vanutäytteet! Silloin iski pitkäkyntinen emäntä. Ei auttanut, vaikka tanssin ja kiersin emäntää, hepo meni kylppärin komeroon. Siellä on vinkulelujen lasaretti, en kuulemma haista niitä kahden oven läpi.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kiitos hyvää ja parempaakin kuuluu :)

Elämän pienet ilot rakentuvat taas koiran ympärille. Mäyräkoiran, tarkemmin sanottuna.

Olen blogissakin voivotellut elokuusta asti jatkunutta vaihtelevaa flunssa, ja sen parannuttua edelleen jatkuvaa yskää. Sain tohtorilta ison nipun lähetteitä kokeisiin, ja niistä tähän asti selvinnyt paras tieto oli se, että en ole allerginen koiralle enkä kissalle! Leppäp, koivu, heinät sun muut nostivat kunnon reaktion iholle ja muut tutkimukset jatkuvat, mutta voin siis paijata Arttua lajitovereineen mielin määrin.

Toinenkin pikku-uutinen liittyy Arttuun. Tulimme eilen iltapisulta sisälle, kun törmäsimme rapussa Kalleen. Kirjaimellisesti, sillä pieni gööti ei hallitse muita liikkumistapoja Artun nähdessään kuin sinkoilun, törmäilyn ja sekoilun. Mutta hissi pelotti pientä... Niinpä menimme Artun kanssa "malliksi" takaisin hissiin, Kalle tuli perässä ja huristimme taas alas rohkaistaksemme pientä kaveria. Takaisin hissiin Kalle olikin kuulemma tullut täyttä vauhtia! Luuli tietty, että Arttu odottelee siellä hississä =D

Mukavia hetkiä viikonloppuunne. Arttu lähtee ilahduttamaan ihmisystäväänsä, että minä voin puurtaa rästitöitä hela veckoslutet.