Tassunpainalluksia: tammikuuta 2015

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Onnea Armas Arttu ♥

Kuusi vuotta on pitkä aika.

Tai tosi lyhyt.

Tämän nakin kanssa se on ollut

täyttä elämää.

Onnea maailman paras mäykky ♥

tiistai 27. tammikuuta 2015

Juonipaljastus

Elokuvaan keskittymisen maksimoimiseksi

tuotantoyhtiö suosittelee

äänentasojen minimoimista.

Ohjaaja: Kallen mamma

Kuvaaja: Kallen mamma

Pääroolissa: Kalle, majan valtaaja

Toisessa pääroolissa: Sir Arthúr, majan asukas

Taustaäänet: naurua pidättelevät mammat

maanantai 26. tammikuuta 2015

Tungosta

Nuuh, nuuh, mitä täällä on?!

Myllätään!!

Lopuksi mökkiin jäi yksi koira.

Mutta kumpi?!

Kuvat Kallen äipältä, kiitos.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Luulin, ettei lyhyt ruokahaaste ehtinyt aiheuttaa suurempia vaurioita. Kurkkasin tänään lenkin jälkeen Artun kainaloihin - joita se olikin ansiokkaasti nakerrellut yön hiljaisina tunteina. Iho on paikoin rikki ja verillä, vaikka se ei hyvin kuvasta näy.

Eilen illalla ei maistunut heppa, eikä aamulla, vaikka maha huusi nälästä. Mutta ruokahalu heräsi, kun tuikkasin kortisonin ja Pepcidin pienen lihamöykyn sisällä Artun kitusiin. Kuppikin tyhjeni. Nyt on kortisonisuihketta myös kainaloissa, sir A meni aamupäivälevolle, ja katselen ikkunasta, kun hetken täydeltä terältä paistanut aurinko vetäytyy pilviverhon taakse. Mutta siellä se on silti, aurinko, lämmittävä, valoisa. Tulossa taas esiin, kun aika koittaa.

torstai 22. tammikuuta 2015

Paluu alkuun eli hevoseen

Ellin yksinkertainen neuvo, jota aloin noudattaa jo aamulla itsekin:
Arttu saa syödä pelkkää hevosta (ja jäävuorisalaattia), kunnes oireet rauhoittuvat. Tarvittaessa voi antaa muutaman kortisonitabletin tässä vaiheessa. Sitten lisätään ruokavalioon uusi liha yksi kerrallaan. Jos oireita ei uudesta lihasta 2 viikon aikana ilmaannu, lisätään seuraava liha. Jos oireita ilmaantuu, ei jatketa sen syömistä, vaan palataan aiempiin, hyviksi testattuihin, kunnes tilanne rauhoittuu.

Eihän tuossa testissä nyt enää kauaa mene, kun "hevoskuurikin" meni hienosti, vaikka 8 viikkoa kuullosti aluksi pitkältä ajalta. Kalkkunaa kokeilemme sitten ekana, kun iho ja tassujen kutina rauhoittuu. Toivottavasti löytyy kattava ruokavalio, jossa on muitakin kuin "kausituotteita", joihin hevonen kuuluu.

Hyvät kamut. Mistä TE haluaisitte lukea, vaihteeksi? Kuukausien raportointi näkyy jo kävijämäärissä. Ruokapäiväkirja kulkee taustalla, muistin tukena, mutta onhan elämää ruokakupin ulkopuolellakin...

tiistai 20. tammikuuta 2015

Kutinaa

Haastevaiheen kolmas päivä, ja Artun aamu alkoi antaumuksellisella kainaloiden rapsutuksella. Nyt illalla on ollut ohjelmassa anturoiden järsimistä, kuonon ja leuan hieromista mattoon pienen urinan säestyksellä. Ellille on laitettu sähköpostia tilanteesta. Ruokana on ollut sika, nauta, kana, kalkkuna ja hevonen.

Tässä vielä kuva joulukuun alusta, ennen koko dieetin aloittamista. Pahimmista tilanteista ei ole kuvaa, eikä kai tämäkään näytä kovin pahalta. Kainalo, rintakehä ja etutassujen "käsivarret" ovat pahimmillaan olleet paukamilla, paksuuntunutta ja rikkinäistä ihoa, enkä millään haluaisi, että tämän päivän rapsuttelu pahenee ja johtaa siihen. Pikaista ellin vastausta siis odotellaan...

(Joulukuussa 2014)

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ruokahaasteen 1. päivä

Aamulla kopsahti ruokakuppiin kalkkunaa! Maistelin ja mutustelin, tykkäsin ja nuolin kuppia pitkään puhtaaksi. Katsoin merkitsevästi palvelusväkeä, mutta ei tullut lisäannosta...

Kuulemma toinen ateria tänään on sika-nautaa. Illalla sitten hevosta ja kanaa. Jäävuorisalaatin emäntä voisi syödä itse, mutta arvaten sitäkin ilmestyy johonkin annokseen.

Nyt täytyy nukkua, että seuraava ruoka-aika tulee nopeammin...

torstai 15. tammikuuta 2015

Seitsemäs viikko ja haastevaihe tulossa

Eläinlääkärillä käynti tulikin viikkoa aiemmin kuin oli suunniteltu. Silmätulehdus alkoi taas, viimeksi se oli muistaakseni kesällä yhtä pahana. Pari kuukautta sitten, kun aloitettiin eliminaatiodieetti, oli silmissä myös punotusta. Lääkärin mukaan tämänkertainen ei ainakaan vaikuta allergialta. Yleensä silmäoireet tulevat suht välittömästi allergiaa aiheuttavan ruuan tai muun ärsykkeen jälkeen. Meidän arki on ollut ihan tavanomaista, ruuaksi hevosta, edelleen. Antibioottitippoja pitäisi 8 kertaa päivässä. Teki mieli kysyä, voiko ell kirjoittaa mulle sairaslomaa kahdeksi viikoksi, että voin olla kotona tiputtamassa lääkettä koiran silmiin... Raukka oli kyllä illallakin niin punasilmäinen, että ajattelin herätä keskellä yötä laittamaan yhden annoksen. Ajatukseksi se jäi.

Eliminaatiodieetin seitsemäs viikko ja edelleen koiran iho on kunnossa. Heti kun ilma kylmenee ja keli kuivuu sopivasti, heitetään pelkäämäni haastevaihe kehiin. Ehdotin itse, että sitä ei aloiteta ennen kuin ulkoisten tekijöiden osuus on minimissä. Katujen kurasessio nostaa muutenkin allergiankaltaiset oireet alle 10 cm maavaralla varustetulla nokkaeläimella niin helposti, että oireita on turha ruokkia ja provosoida millään ylimääräisellä. Mutta eiköhän pakkaskeli taas palaa, ennemmin tai myöhemmin.

Haastevaiheessa yksinkertaisesti annetaan kaikkia niitä ruokia kuin ennen dieetin alkua. Toki eläinlääkäri saamansa koulutuksen mukaisesti vaati ottamaan haastevaiheeseen mukaan myös ne teolliset ruuat, joita koira on aiemmin syönyt. En kertonut hänelle, että ne on kaikki lahjoitettu pois eikä uusia osteta. Sen kyllä mainitsin, että lähes 6 vuoden aikana olen liian monta kertaa aloittanut "teollisen haasteen" koiran ruokinnassa, ja se on johtanut aina samaan pisteeseen. Juuri siihen, minkä vuoksi nyt ollaan tässä tilanteessa, tutkimassa syitä loputtomiin iho-ongelmiin. Nyt 7 viikon hevoskuurin jälkeen koiran elimistö on ehkä puhtaampi kuin aikoihin enkä todellakaan täysissä järjissäni aio sitä tahallani sekoittaa. Jokainen aiempi teollisen ruuan kokeilu on päättynyt huonosti. Alle viikossa korvat ovat täynnä moskaa, iho kutisee ja menee rikki. Ajaisinko tahallani koiran vielä kerran siihen pisteeseen. Sanoin lääkärille, etten aio enää koskaan palata teolliseen ruokintaan. Vastaus oli tietäväinen hymy. Johon vastasin tietäväisellä vaikenemisella. Lupasin kokeilla teollista ruokaa, mutta kaikkia lupauksia ei ole pakko pitää.

Yksinkertaisuudessaan: kun kurakelin vaara on ohi, suuntaan eläinkauppaan ja ostan kaikkia Artun herkkuja. Kalkkunaa, kanaa, nautaa, possua, broilerin sydämiä, kivipiiraa... ja raakana tietty! Sitten herkutellaan 2 viikkoa ja pidetään kaikki tassut pystyssä, että oireet pysyvät poissa. Kahden viikon kuluttua mennään allergiatestiin, että ympäristön allergiaa aiheuttavat asiat saadaan ehkä selville ja mietitään siedätyshoidoan aloittamista.

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Tuplajuhlat tulossa

Eliminaatiodieetin ensimmäinen osuus kääntyy loppusuoralle. Reilut 6 viikkoa on jo takana hepan lihalla, tammikuun viimeiseksi viikoksi on tarkoitus varata aika ellille ja käydä saamassa uusia ohjeita.

Seuraavaa lihaa Artun ruokavalioon odotan suurella innolla ell-käynnin jälkeen. Jos saamme kalkkunan kokeiluun, ruoka monipuolistuu huomattavasti. Ja jos raakaruoka-kaupoista löytyy siipiä, kauloja, jauhelihaa, luulihaa... ruokailu saa ihan uuden ulottuvuuden tämän pitkän yksitoikkoisen jakson jälkeen. Tosin hevonen on maistunut hyvin. Mikään nappula ei olisi näin kauaa säilyttänyt nirsoilematta mielenkiintoa, joten hyöty tästä raakaruokaan siirtymisestä on moninkertainen. Hepan luiden kanssa tuli takapakkia, kun herkkä vatsa ei niitä sietänyt. Luuliha-seos on kuitenkin korvannut asiaa, ja kalkkunan siivet tulevat antamaan myös hampaille uutta työtä.

Tässä vaiheessa kainalot ovat lähes täysin puhtaat. Vain joskus lenkillä iholle asti päässyt kosteus aiheuttaa pientä rapsuttelua, mutta ei kainaloiden järsimistä, ja tilanne menee muutenkin suht pian ohi. Korviin en ole viikkoon kurkkinut, mutta rapsuttelua en ole havainnut niissäkään.

Välillä anturoita järsitään hetki, käpäliä nuollaan päällipuolelta hiukan enemmän. Nuolemiseen voi olla muukin syy kuin kutina. Sitä ei nyt haluaisi edes ajatella, että koiralla on kipua tassuissa. Pitää kysyä siitäkin lääkäriltä.

Allergiatestin aion myös pyytää. Lääkärihän sanoi, ettei sitä kannata teettää, jos ei aio siedättää koiraa. Haluan saada selvyyden kaikkiin allergian aiheuttajiin, siedätyksestä päätän sitten sen jälkeen.

Yhtä juhlaahan tämä on, kun kutina on poissa, iho parantunut ja koira selvästi tyytyväisempi oloonsa.

Se toinen juhla sitten. Koiran lyhyessä elämässä jokainen syntymäpäivä on myös merkki vuosien kiitämisestä. Mutta juhlistamme kyllä sitäkin asiaa juuri sopivasti aikatauluun osuvan ruokavalion muuttumisen myötä. Samalla suunnitellaan Artun sisarustapaamista ensi kesän viikonlopuksi. Onhan tässä paljon asiaa juhlaan...

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Latua, me tulemme ;)

Hieno kampanja, johon törmäsin nyt vasta. Vähän mietityttää se, kuinka moni leimautuu keltaisen nauhan myötä ongelmakoiraksi. Mutta joskus on pakko tehdä jotain, kun vastaantulijat eivät (räyhäävien) koiriensa kanssa tee mitään.

Maalaisjärki on tässäkin tarpeen. Eli ei sen keltanauhaisen pitäisi edelleenkään joutua väistämään ojan pohjalle, vaan nauhatonkin koira voisi vaihteeksi siirtyä ohitustilanteessa omistajan vierelle tien sivuun, pois keskeltä kulkuväylää.

Ikuisena kriitikkona ihmettelen, miksi aiheen ympärillä keskustellaan, SAAKO keltaista nauhaa sitten käyttää jatkuvasti, vai pitääkö sen olla ehdottomasti tilapäinen. Siis mitä!? Minä haluan jatkuvasti, että koirani ohitetaan tulematta iholle. Kun sitä ei kunnioiteta, on varmaan jokaisen oma asia, mitä nauhoja ripustaa koiraan, jos jonkun vastaantulijan päässä syttyisi lamppu? Edes tilapäisesti.

Olen tympääntynyt vastaantulijoihin, joiden mielestä uroskoirien "kuuluu alistaa toisiaan", tai jotka nauravat ääneen, kun urokset nostavat rähinän tai antavat koiransa tulla monen metrin hihnassa nenän eteen, vaikka kahlaan jo ojan pohjalla. En usko, että mikään keltainen nauha auttaa noihin ihmisiin, mutta saisihan siinä taas yhden hullun leiman, kun avaisi keskustelun, että onko mitään hajua, mitä nauha tarkoittaa. Mikäli sen koirien rähinän yli pystyisi keskustelemaan. Tai huutamaan...