Ihan alkuun toiminnallinen kuva, ainut minkä emäntä on tänä aamuna ehtinyt ottaa:
Taitaa tuo "ahkeruus" olla liikaa luvattu... Mutta kun puoleen päivään mennessä on ehditty nähdä heinikossa supikoira MÄYRÄ (kuollut) ja hakea Kalle-kamu meille harjoittelemaan painia, onhan sitä siinä. Ihminen vasta värkkäilee aamupalaansa, mutta me pojat keksitään tekemistä!
Se (ilmeisesti mäyrä) oli varmaan jäänyt auton alle. Pehmeä ruohopatja ja levollinen asento antoivat vaikutelman nukkuvasta karvapallosta. Onneksi ei ollut näkyvissä mitään onnettomuuden jälkiä, saimme ihan rauhassa Artun kanssa katsella ja ihmetellä kaunista otusta. Arttua jännitti, pelotti ja kiinnosti. Oli hankala nostaa jalkaa pissalle, kun piti koko ajan kuikuilla selän takana olevaa otusta, jonka mahtavaa turkkia tuulenpuuska heilutti pelottavasti.
Pyykki-Pertta kuuluu pysähtyneen... niin saattaa käydä meillekin, kun aamupäivän ahkeruus laantuu. Hullu viikko takana, joten onhan tässä lupa ottaa lunkisti. Heittäytyä vaikka sohvalle lukemaan mainosposteja...