Pientä tassutusta makuuhuoneen ovelle asti, pysähdys ja inahdus. Nostan pääni tyynystä ja tassutus tulee juoksuna luokseni. Toiset, rivakammat tassut sukeltavat vankkuripetistään ulos ja liittyvät seuraamme.
-Hyvää Joulua, koirat :)
---
Aamulenkillä pariskunta menee ohitsemme, kun tappijalat nuuskuttelevat ihmeissään muiden jättämiä joulukortteja.
Mies: Älä tyttö juoksuta niitä enää, kun on jalat jo noin lyhkäset :)
Minä: Juu, niin on, mutta päänupeissa riittää virtaa ;)
Basse: ,;` (Miten hymiöistä saadaan aikaan innosta läähättävä ilme, ja ihmisten luo ruopiva karvakasa...)
---
Lenkin puolivälissä huomaan ennen koiria !!! omakotitaloalueella vapaana pihalta tielle tulossa olevan koiran. Sekin on ajatuksissaan, nenä maassa, etsii naapurin jättämää joulukorttia... Koiran omistaja on kauempana pihalla, oikeastaan autotallissa, jonka pariovet ovat onneksi auki.
Minä: Onko toi teidän koira...
Mies: Juu, onhan se. (Lähtee tulemaan kohti tietä.)
Minä: Onks se poika? Ajattelin vaan, että kohta tulee iso rähinä...
Mies: On se poika. (Pistää juoksuksi.)
Koira huomaa meidät vasta, kun isäntä kutsuu sitä. Valpas pää nousee maasta. korvat höristyvät siihen tuttuun tervehtimisvalmiuteen, jonka Arttu ja Basse lukeavat aina väärin... Mies luotsaa koiransa (aivan liian helposti, kade minä) kauemmas tiestä, omalle pihalle.
Minä: Kiitti... ;)
Mies:...kiitos! :)
---
Olimme melkein ainoat ulkoilijat, joten joulurauha toteutui täydellisesti, kiitos teille ihanille, jotka nostatitte hymyn huulille ja saitte jouluaattomme alkamaan entistäkin paremmin :)
Joulurauhaa ja iloa kaikille, vielä kerran :)