tiistai 28. tammikuuta 2014

Armas Arttu 5 vuotta


Kamerakuvalla mennään lopulta nämä synttärit :)
Viisivuotias päivänokosilla.

Tänään täyttää viisi vuotta mäyräkoiraherra, yksi elämäni haastavimpia tuttavuuksia, kirjava lajitelma erilaisia ominaisuuksia pienessä, suklaisessa paketissa.

Hyvää syntymäpäivää kainaloinen, (ehkä saadaan kuvakin otettua ennen loppuviikkoa)!
Kamera on työpaikalla, etätyöpäivä kotona. Koira on onneksi tallessa!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Jotain vikaa?

Onko vika nyt koneessa vai Bloggerissa? Postaukset (21.1. ja 23.1.) ei näy (EDIT: eivät näkyneet) blogissa, mutta hallinnassa kyllä. Samoin blogilinkkilistalla ei näy uusimpia.

Outo juttu. Näinkö kaikki katoaa täältäkin! Enkä ole vielä noukkinut kuviakaan talteen...

torstai 23. tammikuuta 2014

Uutta kohti!

Aloitin uuden blogin, niin trendikkäästä aiheesta ;)
En ole hamstraaja, sanan pahimmassa merkityksessä, se tulkoon nyt heti todettua! Mutta aika monella meistä on liikaa tavaraa kotona. Siitä ajatuksesta ja yhtenä yönä kuuntelemastani radio-ohjelmasta syntyi ajatus, joka johti uuden blogin aloittamiseen. Tervetuloa seuraamaan projektiani!

http://raivausprojekti.blogspot.fi/

PS: miten saan toiseen blogiin eri profiilikuvan?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Myöhäistä katua

Lukitun lipaston tai edes kodin avaimien hukkuminen ei voi harmittaa näin paljon. Tähän ei auta lukkoseppä eikä vara-avain. Vahinko on kirjaimellisesti korvaamaton.

Mulla on työni vuoksi ollut useampi tietokone. Varalla on ollut edelleen se työkone, joka väistyi jokin aika sitten läppärin tieltä. Pöytäkonetta olisi ollut hivenen vaikea kuljettaa reissuissa mukana... ;))

Ihmeen kestämättömiäkin tietokoneet ovat olleet. Eivät jaksaneet 16-tuntisia yrittäjän päiviä, lisäksi yön aikana rullaavat varmuuskopioinnit. Silloin tällöin joku sanoi sopimuksensa irti, viimeisin vasta pari kuukautta sitten. Juuri se varakone.

Kun viimeksi otin taas töistä varmuuskopion ulkoiselle levylle, pälkähti mieleen, missähän ovat koirien valokuvat. Muistaakseni jonkun koneen työpöydällä ne majailivat pitkään, sitten ainakin piti kopioida ne kovalevylle...

Etsintä ei ole vielä tuottanut tulosta. Hajonneen koneen sisuksiin ei enää pääse. Artun vauvakuvat, Bassen ensi hetket meillä, temppujen opettelut, suloiset unikuvat, kaikki on kadonneet. Tallella on vain blogissa olevat kopiot, joista suurin osa on pienennetty, tallennettu gif-muodossa. Että sieltä sitten onkimaan ja tallettamaan muistoja...


Onneksi kuvauksen kohteet eivät tajua menetystä! Oman harmituksen lisäksi en kestäisi kiljumatta, jos joku vielä alkais parkua ja syyllistää koko kuvauksellisen elämänsä katoamisesta. Siltä se minusta tuntuu.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Artun oppitunti

Kuulkaa hyvät ihmiset, tulin vaan sanomaan, että älkää hukatko AVAIMIANNE (kuten mun emäntä tekee), ei varsinkaan sellaisten lukittujen laatikostojen, joissa on tärkeitä tavaroita sisällä!


Katsokaa mallia! Pidän pallot tallessa, vaikka mikä olisi.


Ihmiskamuni tuli käymään, mutta minä en luopunut pallosta...


...ennen kuin mua alettiin hirveesti kutitella kainaloista !!!

PS: Emännän laatikostoon saisi kuulemma vara-avaimen. 
Mutta kuka tulisi lukemaan sen lukon numerosarjan,
kun emäntä ei kuulemma uusilla laseillakaan näe sitä! 
On sillä ankeeta, mulle riittää pallot.

PS 2: Kyllä taas vaati monta oikolukua ja muokkausta,
että tämäkin tekstin pätkä tuli oikein...
Harkitsen jo muutakin kuin muistin parannuskurssia...

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lunta ja jäät(elö)ä

Tänään sateli isoja, keveitä lumihiutaleita. Jos ei tuulenpuhuri olisi häätänyt niitä vaakasuorassa pakoon, olisin jäänyt ihailemaan vähäksi aikaa. Kunnes pakkanen olisi häätänyt minut sisälle.

Ristiriitaista tai ei, ostin kotimatkalla jäätelöä ja marjapiirakkaa. Niin kuin kesä ja talvi samalla lautasella kohta. Sisällä on silti kesä, jäätelö ei pitkään sinnittele.

Mukavaa loppuviikkoa, pakkasesta huolimatta.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kaikki aikanaan

Inhottavan pitkäpiimäinen otsikko, varsinkin mulle, joka muka-rauhallisena ihmisenä olen aika kärsimätön otus.

Tästä aasinsilta - - - - -
- - - - - - terapiakoiriin!

Blogia seuranneet tietävät "terapiakokemuksemme", joka tässä lyhyesti:

-kun Arttu oli pentu, yritimme päästä yhteen valtakunnalliseen koirien kaveritoimintaan mukaan, mutta saimme tylyn vastauksen, että alle 2-vuotiaita koiria ei huolita.

-olemme olleet "jalka oven välissä" toiseenkin kaveritoimintaan, mutta suoraan sanoen kärsivällisyys on koetuksella. Aikaa kuluu, yksinäisiä ihmisiä on koko ajan olemassa, uusia vapaaehtoisia kaivataan, mikä maksaa...

-omaisten luona käydessä Arttu on tehnyt todellista terapiatyötä :) Ei haittaa pyörätuolit, rollaattorit eikä kävelykepit. Hehkutin jo joulun jälkeen, kuinka sähläkin koira rauhoittuu, kun se pääsee pappan viereen istumaan.

-Basse on "lukukoira" uuden perheensä lapsille :)

-metrossa ei ole tavatonta, että pyörätuolissa istuva henkilö pyytää saada silittää Arttua, samalla matkan ajaksi kehkeytyy mukava keskustelu.


Arjen terapiaa, hyvää harjoitusta tulevaa varten. Kunhan emännän pinna kestää odottaa ja silmät aukeavat näille tärkeille kohtaamisille, jotka tulevat vastaan usein juuri, kun olen oikein tuskastunut odottamaan.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Raitisilma-addiktiota ja ikävöintiä

Ulkona sataa. Koirakaan ei ole kotona. Vein sen eilen viikonlopputerapeutiksi koirakuumeiselle tuttavalle, kaupungin toiselle laidalle. Oli kuulemma hetken itkeskellyt ulko-ovella kun lähdin. Koira siis...

Nukuin liian myöhään. Kukaan ei tapittanut aamulla sängynlaidalla ja sanonut "öööööhhh...". Kukaan ei halunnut ulos pissalle tai seuraa palloleikkiin. Edessä on taas kolmen päivän vapaa töistä.

Päätä särkee. Harhailen tiskikoneelle ja laitan sen vahingossa uudelleen käymään. Katson jääkaappiin, avaan tietokoneen. Puhun pitkän puhelun. Teen yrityksen kustannuslaskelmia, kirjoitan sähköposteja ja suunnittelen aikatauluja alkavalle vuodelle.

Kun kello lähestyy viittä, tajuan mikä on vialla. Ulkoiluttaja on poissa kotoa ja ihminen ei ymmärrä yksikseen lähteä lenkille. Nappaan laukun olalle ja lähden kauppakeskukseen. Saan hyvän syyn pysähtyä siellä hengähtämään, kun ostan sämpylöitä ja tomaatteja. Kun kävelen kotiin päin, tuntuu taas normaalilta.


PS: Kun jätin koiran tuttavalle ja lähdin kotiin, sanoin eteisessä "Mun on jo ikävä Arttua...".
Koskaan aiemmin se ei ole jäänyt hoitopaikkaan itkemään! Koirani ymmärtää siis puhetta...