Inhottavan pitkäpiimäinen otsikko, varsinkin mulle, joka muka-rauhallisena ihmisenä olen aika kärsimätön otus.
Tästä aasinsilta - - - - -
- - - - - - terapiakoiriin!
Blogia seuranneet tietävät "terapiakokemuksemme", joka tässä lyhyesti:
-kun Arttu oli pentu, yritimme päästä yhteen valtakunnalliseen koirien kaveritoimintaan mukaan, mutta saimme tylyn vastauksen, että alle 2-vuotiaita koiria ei huolita.
-olemme olleet "jalka oven välissä" toiseenkin kaveritoimintaan, mutta suoraan sanoen kärsivällisyys on koetuksella. Aikaa kuluu, yksinäisiä ihmisiä on koko ajan olemassa, uusia vapaaehtoisia kaivataan, mikä maksaa...
-omaisten luona käydessä Arttu on tehnyt todellista terapiatyötä :) Ei haittaa pyörätuolit, rollaattorit eikä kävelykepit. Hehkutin jo joulun jälkeen, kuinka sähläkin koira rauhoittuu, kun se pääsee pappan viereen istumaan.
-Basse on "lukukoira" uuden perheensä lapsille :)
-metrossa ei ole tavatonta, että pyörätuolissa istuva henkilö pyytää saada silittää Arttua, samalla matkan ajaksi kehkeytyy mukava keskustelu.
Arjen terapiaa, hyvää harjoitusta tulevaa varten. Kunhan emännän pinna kestää odottaa ja silmät aukeavat näille tärkeille kohtaamisille, jotka tulevat vastaan usein juuri, kun olen oikein tuskastunut odottamaan.