Juhlan jälkeen

Ei täällä bailattu tassut katossa,

mutta rankkaa se silti näyttää olleen.

Vuosi lisää. Taas.

Ihmisen juhlakakku maistui

Marianne-Kismetiltä.

Pientä juhlaa

Laumanvartija täyttää tänään 7 vuotta.

Kuva (© Monna Rantanen) viime kesältä

edellisen kodin maisemista ja lenkkireiteiltä.

Meidän arkea

Ei tämä koiran elämä niin helppoa aina ole...

Etikantuoksuinen vaahto pursuaa varpaiden välistä ja mitä luulette, että ihminen tekee sillä välin!

(Ei sinne pesuveteen etikkaa lorautettu. Malacetic-pesuneste sisältää etikkaa ja haisee myös siltä...)

Niin paljon kuin lukukoira Sylvistä tykkäänkin, olisi voinut jättää tämän idean antamatta ihmiselle, joka täällä asuu. Joku sai päähänsä, että vartti kuluu nopeammin, kun lukee. Valittuja Paloja. Ääneen!!!

Tuosta noloudesta kiireen vilkkaa seuraavaan keissiin. Eli hahmotatte varmaan, että kuvassa on kolme tärkeää elementtiä: mäyräkoira, pallo ja juusto-kylmäsavustettu-poro-karjalanpiirakka.

Mutta tehkääpä tämä temppu perässä! Poron suolaisen murea maku kielellä, juuston pehmeä aromi melkein huulilla, lämmitetyn karjalanpiirakan tuoksu kirsussa... ja tämä poika tuijottaa vain palloa ja odottaa, että sitä heitetään.

Miltä kuulostaa kalkkunan luuton jauheliha, jauhettu kalkkunankaula, Omega-ateria (lohta ruotoineen , hevosen maksa , vihreät kasvikset l. kurkku, jäävuorisalaatti, kesäkurpitsa, merilevä), hepo-mix...

Hurjan herkulliselta ainakin koiran mielestä =D Tällainen saalis oli kotiin tuomisina tänään, ja laumanvartija kyllä tiesi, kenelle kassi kuuluu.

Iloja ja suruja

Hyvistä uutisista pitää aloittaa. Sitten ei ne ikävätkään tunnu enää ihan vuoren kokoisilta.

Kuvan © Eve

Sunnuntaina koirapoika sai vieraan, joka kyllä tiesi, mistä (tuliaisista) mäyräkoira tykkää =D

Vieras leikitti ja rapsutti, riehutti ja höpsötti. Mäyräkoiran onnen päivä. Tuliainen on nyt jo erittäin huonossa kunnossa, parsimattomassa tilassa. Kuvassa vielä melko ehjä ja ihana, keväisen värinen virtahepo.

Se tässä pistää Artunkin mietteliääksi, kun tämän linkin *LINK* tapahtumia ei voi ottaa uusiksi enää... Koirapojalla on yksi sisarus vähemmän. Artun kaksoisolento, ihana pystytukka-Ada on poissa.

Asiasta ei enempää kommentoitavaa, mutta koiran elämän lyhyys on tullut viime aikoina liian lähelle.

Mitä asiaa

 

Kutsuitko syömään?

Vai lauhtuiko pakkanen...

ja me voidaan mennä ulos!!

Ollako vai mennäkö

Harkitsin ulos lähtöä...

Mutta keksinkin paljon parempaa tekemistä!

Posti

Kuplamuoviin pakattu posti aiheuttaa riemua. Myönnän osallistuneeni, vaikka paukahtelevat muovinpalat riistettiin heti käsistä.

Yläkuvaan verrattuna korvien asento on muuttunut. Meillä saa ilmaista mielipiteensä ja kaikista postin tuomista asioista ei ole pakko tykätä.  Puku on malliltaan täydellinen, 7 vuoden etsimisen jälkeen. Pitkät takalahkeet, kainaloita suojaavat etulahkeet ja kangasta sielläkin, missä uroskoiran puvussa ei yleensä ole. Kulkusten kohdalla, jos sellaiset omistaa. Kun saan vaihdettua tuon keltaisen karvan tilalle pystykauluksen, kehtaa puvulla ulkoilla päivälläkin.

Talviunessa

Laumanvartija jatkaa unia. Herättäköön kevät, minä en viitsi. Raaski.

Ihan kotona

Matkustaminen on rankkaa. Kukapa ei olisi joskus ollut loman jälkeen puhki:

Reissussa rähjääntyy. Harva joutuu kylpemään samana iltana kaksi kertaa... Ei ehkä kannata piipahtaa kanalassa ennen kotimatkaa:

Sen verran voimia löytyy aina, että oman kodin voi sisustaa uusiksi ennen nukahtamista:

Matkaväsymys kannattaa nukkua pian pois:

Kohta kotona

Hurjaa – ja hurraa – laumanvartija kotiutuu muutaman tunnin päästä :)
Lenkkejä paukkupakkasissa ei ole ollut ikävä, eikä lyhyempiäkään pissatusreissuja, tukalien vaatekappaleiden virittämistä, kun ulkona ollessa seisotaan silti palelemassa enemmän kuin toimitetaan asioita.

Mutta muuten, kotiinpaluulle vaikka kolminkerroin Hurraa! Rutiinit ja päiväjärjestys palaavat tähän taloon. Siitä pitää laumanvartija huolen.

Valokuva kesällä 2015: © Monna Rantanen

Pyykkipäivä

Tyypit oli pyykissä.

Märkä sakki kuivattelee ja odottaa

laumanvartijaa kotiin.