Valkoista

Tuulenpuuska tuli juuri, kun otin kuvan. Eikä asiaa helpottanut yhtään hihnan päässä sinkoileva mäyräkoira. Tärähtänyt lopputulos, mutta sen kerran kun saadaan (kännykkä)kamera mukaan lenkille, on kuva julkaistava, vaikka laatu olisi mitä.

Arttu tutustui tänään pieneen valkoiseen koiraneitiin puistossamme. Tuli hyvä mieli, kun herra mäyrä osasi käyttäytyä ja pisti hiukan leikiksikin: etutassut maahan ja häntä heilumaan. Sitä oli ilo katsella, kun koirakavereita ei juuri muuten näillä kulmilla ole. Niitä ei lasketa, jotka omistajat päästää ilman tilannetajua pitkässä hihnassa Artun nenille, vaikka vastaanotto on kumeaa murinaa ja pystyyn nostettu selkäevä. Arttu valikoi seuransa, sille nyt ei voi mitään, eikä ole edes tarpeen.

Bestikset

Kallen "läksiäiset". Tarjoilut oli hurjat, lusikat vaan lenteli, ja koirat kerjäsi =D

Vuosi 2013: muutettiin Artun ja Bassen kanssa Vuosaaren Aurinkolahteen. 

Mahtavat maisemat, meri, kanava, hiekkaranta ja huiput naapurit. 

Alkuvuosi 2014: Naapuriin tuli Kalle-vauva! Ihan mahtavaa. Yksi tukkapölly Artulta, ja sen jälkeen pojat olivat erottamattomia. Arvojärjestys on säilynyt, vaikka kokoero on kasvanut.

Syksy 2015: Muutimme Artun kanssa pois Kallen naapurista. Vähän työn perässä, vähän tilavampaan asuntoon, paljon tylsempiin maisemiin. Totesimme, että välimatka ei ole este, vaan hidaste ;)

Alkuvuosi 2016: Kalle muutti tosi kauas. Aavistimme, että vielä se kamu palaa... 

Vuosi 2017: ...ja niin kävi, Kalle palasi koti-Suomeen, iloitsimme siitä!

Syksy 2019: Kalle muutti kauas. Nyt ei enää piipahdeta iltapäiväpainille tai tylsän päivän yhteislenkille. Ehkä jonakin kesänä nähdään, koirat ei kuitenkaan mieti niin pitkälle. 

Yksi vaihe päättyi, mutta me ollaan kiitollisia Kallen poppoolle, että olette olemassa. Iloisia lumilenkkejä uusissa maisemissa, koko perheelle :)

Tekemistä vailla

Tässä olisi vaihteeksi yksi koira ja pallo vailla leikkikaveria. Taloudessa asuva pallonheittokädellinen tekee koko ajan töitä, paras leikkikamu muutti kauas toiseen päähän Suomea, ja ulkona keli ei ole suunniteltu mäyräkoiralle. Jotain tekemistä on siis keksittävä, heti.

Tämän blogin ihminen muistaa aina, kuinka sai ammatinvalintatestissä suositukseksi esinesuunnittelijan. No, tulipahan tuossa muina mäyräkoirina rakennettua luola, ilman mitään testejä ja ammattia. Se tekee, joka osaa ;)

Kesäretkiä

Kesällä on kiva retkeillä uusissa maisemissa.

Toiset poseeraa, toiset ei... 

Kiitos Kallen emännälle kuvasta.

Vaihtelua koiralle...

Huvipuistoporukka valmiina saamaan uusia virikkeitä ja vaihtelua elämään.

Mittailen, olisiko tämä sopivan kokoinen mökki...

oikeasti yritän kiivetä katolle, jonne joku piilotti pallon.

Pää edellä pallomereen!

Pallo, näen pallon, anna se mulle!!

No jaa, jouduin paiskaamaan tassua, kun aloin komennella.

Saanko sitten sen pallon?

Hei mä löysin pallon!!

Ai mikä pujottelurata, mä menin sen jo kerran – pallon avulla.

Nyt alko emännän ilme kiristyä kummasti.

Eikö tänne siis tultukaan pelkästään pallottelemaan?

No, voin mä tehdä välillä muutakin. Heititkö sä tänne putkeen sen pallon...

---

Kun puistossa oli parikymmentä erilaista aktiviteettiä, joista koira valitsi pallot ja vinkulelut, kävi mielessä, että olisiko itse päässyt vähemmällä ihan kotisohvalla.

Juhannuskoirat

Merellinen juhannus Kallen kanssa. Meitä kuvattiin kahden mamman voimin, joten valittiin tähän vaan parhaat kuvat – ja ne missä jompi kumpi ihminen ei ollut mukana viemässä huomiota.

Kalle malttoi istahtaa katselemaan sorsia. Artulla on menevä asento ja hinku lintujahtiin.

Toiset osaa poseerata, toiset kyykkii ja kauhistelee alapuolella olevaa vettä... 

Yli 5 km tuli askelmittariin ja iltapäivä/ilta hujahti vanhoilla kotihuudeilla rantakahvilassa poikkeamisineen huomaamatta. Sitten olikin hyvä palata kotiin juuri kun muut alkoivat sytytellä kokkoja. Onkohan meidän mammat vähän höpsöjä... tai vanhoja! Otettiin Kallen kanssa vielä kunnon matsi päivän päätteeksi ennen kun lähdettiin omaan kotiin. Kiitos kamu!

Karva-kaveri

Karvainen kaveri on parasta, mitä koiralla voi olla!

(Kuvan © Kallen mamma)

Mutta miten käy kaverin, jos se vaihtaa vaatteita koko ajan...!?

Uutispommi ja muutama muu pienempi paukku tulossa

Tulin ilmottamaan, että huomenna paukkuu! Enkä tykkää yhtään.

Mutta nyt pudotan teille semmosen pommin, että mulla on tyttöystävä, josta kyllä tykkään! Ei haitannu yhtään kurakeli eilen puistossa, kun se tyttö mennä viipotti vierellä. Painelin paidan hihat märkinä joka paikkaan mukana. Plätsähdin nimittäin suoraan vesilammikkoon, kun se tyttö tuli ulos autosta ja mulle tuli kiire ja ne hihat kastu. En huomannu koko asiaa puistoilun aikana. Lopuks pussattiinki. Mamma sotkeutu asiaan sanomalla, että kyllä mäyräkoirat toisensa tuntee. Minut kutsuttiin jo tyttiksen kotiinki tutustumaan lähiaikoina. Ja sit pääsen kylään sinne niin, ettei mamma änkee mukaan! 

Mutta teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ja jos joku muukaan ei tykkää niistä paukkuvista, kannattaa pysytellä lähellä mammaa, äippää, iskää, siskoa, veikkaa, mitä turvallisia hahmoja kenelläkin sattuu kotona olemaan. Pian se pauke on ohi, ja meille nelitassuisille alkaa uusi, jännittävä vuosi.

Nyt on juttu niin...

Tää blogi täytti viime tiistaina 7 vuotta. Käsittämätön aika naputtaa tekstiä pääasiassa yhdestä mäyräkoirasta! Jokunen kortti, koru ja muu askartelu on tullut viskattua joukkoon, mutta ihmeesti sitä tarinaa on aina irronnut tuosta nelijalkaisesta makkarasta.

Mutta se juttu nyt. Tarinoita tulee ja menee, tassut paranee ja vahingoittuu, koira on terve ja emäntä ei, ja huomenna kaikki on taas toisinpäin. Mutta jotakin puuttuu.

Kerroimme jo ystävänpäivänä, että kamumme Kalle muutti kauas. Se muutto avasi silmät taas sille asialle, että itsestäänselvyyksiä ei ole. Parin vuoden ajan totuttiin jo siihen, että vähän tylsistyneen koiran kanssa voi mennä viereiseen rappuun tunniksi – ja tulla riehaamisesta väsyneen koiran kanssa takaisin. Yhteiset lenkit olivat välillä pelastus, kun koirat kaipasivat enemmän liikuntaa ja yksin ei saanut lähdettyä metsiä kiertämään.

Blogikamuja on 7 vuoden aikana kertynyt aikamoinen porukka! Osa on kaukana, osa jäi kauas, kun muutimme. Mutta toiset ovat ihan lähellä, melkein naapurissa, ainakin samassa kaupungissa, tai samalla seudulla.

Me tehdään nyt asia helpoksi. Jos joku muukin tylsistyy ja haluaa koirakaverin, Arttu ottaa ilmoittautumiskommentteja vastaan ja alkaa raapustaa kalenteriin treffejä. Jos jollekin on epäselvää, missä asutaan, sitä voi kysyä meilillä, Artun osoite on tuossa oikealla reunassa. Ja jos me ei saada yhtään kaverikutsua, keksitään jotain muuta ja jatketaan bloggausta entiseen malliin. Toivotaan kyllä kovasti, että nähtäis blogikamuja livenä, ehkä jopa blogitapaaminen olis mahdollista tulevana kesänä.

Pallo tuli jo, ota koppi.

Rauhallista joulua

Toivotamme oikein mukavaa ja rauhallista joulua!

Jouluvalmistelut on aloitettu kaverin kanssa hölläillen.

Lepäilyä sohvalla on hyvä jatkaa koko joulun.

Tehkää te, kuomat, samoin.

Lenkkeilkää ihmistenne kanssa,

ottakaa päikkärit aina kun mahdollista

ja syökää sopivasti herkkuja.

Kyllä siitä hyvä joulu tulee :)

Hyvvää joulua! toivottaa myös Kalle,

joka nauttii jouluna lumikinoksista.

Kallen visiitti Arttulaan

Tarina siitä, kun pieni gööttipoika tuli kylään.

Ensimmäinen homma on tarkistaa lelutilanne.

Huonolta näyttää!

Onneks tiedän, missä on lisää lelulaatikoita!

Enkä ole kohtuuton, rakastan vaan kaikenlaisia luita.

Leikittiin me yhdessäki...

vähän vaikee vissiin kuvata sitä mylläkkää,

ja tuli sit vaan tämmönen vakava rätinveto!

Arttu on jo aika vanha,

kun se huilaa niin paljon...

Ei siinä auta muu kun tehdä

kaverille seuraa...

...zzz...

...zzz...

 Välillä söin omassa salongissa...

...välillä köökin puolella!

Välillä leikin...

...välillä suunnittelin seuraavaa leikkiä!

Välillä veti haikeaksi.

Tulisko se mamma jo...

...ei se tule...

Meidän piti poseerata kauheen paljon.

Oli pakko ite keksii jotain tekemistä.

Rupes niinku kyllästyttää...

Mamman tossu!?

Mamma, onhan tää nojatuoli kumminki vaan mun?

Heipat sitten!

Mä jatkan matkaa.

Mamma kerto, että oon interreilillä.

Tää mesta on nähty,

jatkan sukuloimaan ja uimaan Satakuntaan.

Häh! Täh? 

Mihin se Kalle hävis?

Just kun mä olisin...

Viikonlopusta ja sähköposteista

Hyvää viikonvaihdetta ja isänpäivää!

Huomasin, että vanha sähköpostiosoite (cardmaking@...) oli jäänyt blogin etusivulle.

Sehän oli vilkkaassa käytössä kortti- ja korubuumin aikaan...

 Sähköposti lakkasi jo ajat sitten toimimasta, kun en ollut kirjautunut sinne hetkeen.

Pahoittelen, jos joku on yrittänyt siihen vanhasta muistista mailata,

ja eniten harmittaa, jos on jäänyt saamatta viestit unohduksen takia.

Artun oma sähköposti perustettiin vähän aikaa sitten, ja se toimii varmasti :)

Koiraystävämme Ronja lähti

On aika tavata, tutustua lähemmin ja ystävystyä.

On aika olla isomman suojassa...

...ja yrittää kaataa se suojaystävä.

On aika huolehtia toisenkin hampaista...

...ja tuntea ne omassa nahassaan. Ystävyydellä.

On aika pelata samalla pallolla...

...ja juosta yhdessä umpihangessa.

Joskus on ikävä jo tavatessa.

Joskus on pakko myös hyvästellä.

- - - - -

Ronja, viisas koiramummu pääsi maaliin tänään.

Kaipaamme sinua kovasti,

mutta päästämme irti, koska rakastamme sinua.