perjantai 23. elokuuta 2013

Lähihoitajia ja hengenpelastajia

Elokuu on ollut kiireistä. Olen ajanut Etelä-Suomessa pitkiä matkoja paikasta toiseen, lastanut ja purkanut autoa, kantanut tavaraa ja puhelimen luuri on kasvanut korvaan kiinni. Suuria muutoksia yrityksessä, mutta loppusuora häämöttää ja kaikki jatkuu taas organisoidummin ja tehokkaammin.

---

Arttu ja Basse pääsivät emännän työhulinaa pakoon tuttavan mökille. Päivän kaava on kuulemma vakio: aamulla ryntäys ulos, sitten Arttu päivystää kaikki hiekkarannan ötökät ja pääskyset sekä niiden varjot. Puolen päivän aikaan päivystäjällä on ruokatauko. Ruoka maistuu nyt paremmin kuin edellisillä kerroilla, kun Bassekin on mukana. Sitten öttiäisten päivystys jatkuu, kunnes aurinko lakkaa paistamasta pihalle ja rantaan.

Basse seuraa koko päivän tarkkaavaisena mökillä tapahtuvia pieniä rakennusprojekteja, tuo välillä pallonsa heitettäväksi ja huolehtii rakentajan taukoliikunnasta.

Bassen pallo meni kerran liian kauas veteen. Lyhyet kahluujalat ei riittäneet, ja B juoksi ihmisen luo räyskyttämään, kunnes pallo haettiin vedestä pidemmillä koivilla.

Kun ihminen ei vieläkään viitsinyt heitellä palloa, Basse juoksi viemään pallon rantaveteen - ja meni takaisin ihmisen luo räyskyttämään... Bassen logiikka on kehittynyt ihailtavasti Artun suuntaan!

---

Iltapäivän siestan aikaan mökin isäntä oli ottanut torkut terassin sohvalla. Hän heräsi siihen, että Arttu tökkii kuonolla. Ihminen kuvitteli, että torkut riittää koiran mielestä ja heitti ylös kömpiessään pallon rannalle. Arttu palasi kuitenkin heti takaisin ja jatkoi tökkimistä. Ihminen(kin) hoksasi, että jostain muusta on kyse. Ihmetteli, mikä on ja lähti koiran perään.

Terassin lattian alta kuului porua. Basse oli livahtanut jostain kolosta sisään eikä löytänyt reittiä takaisin (tai ei mahtunut samasta hiirenkolosta...). Ihminen otti muutaman kivenmurikan pois ja Basse pääsi vapaaksi. Arvatkaa, olenko ylpeä MÄYRÄkoirastani. Siis Artusta.

---

Vierailimme hoitolaitoksessa läheisen ihmisen luona äitini kanssa. Otin Artun mukaan tervehtimään asukasta, joka ilostui silminnähden ja muisti koiran nimenkin. Arttu paikoitti itsensä pyörätuolin viereen, lähelle jalkoja, ja istui niin rauhallisena, että luulin koiran vaihtuneen...
Mutta olin taas ylpeä ja onnellinen. Artulla on tilannetajua.


Aurinkoista ja mukavaa elokuun loppua!


perjantai 16. elokuuta 2013

Muutama ilo

-pätkätyöläisenä sain taas 3 kk lisäaikaa!!!
-Artun kainalot on jo paremmat (hätäapuna voideltu kortisoni auttoi)
-ulkona on aurinkoista, mutta sopivan viileää = lenkit pitenee
-sain yhden ison työn tänä iltana valmiiksi (siis Työn, ei kotityötä...)

Iloista mieltä ja mukavaa viikonloppua!

PS: harmitusten listaa on vaikea kirjoittaa. Se on jotenkin liian henkilökohtaista, narinaa ja vaikeaselkoisempaa. Mutta missä risukasa, siellä auringonpaiste ;)

torstai 15. elokuuta 2013

Sade teettää outoja

Taloutemme emäntä on aika kummajainen. Kauniina kesäpäivinä se huokailee ja hakee viilennystä eikä jaksa mitään. Mutta kun tulee sade, mieluummin vaikka vielä myrsky, lumituisku tai muu "koiranilma", tämä ihminen vetää hyräillen takkia niskaan ja pakottaa nelijalkaisetkin tavallista pidemmälle lenkille! Basse yrittää laittaa sateesta märkä tukka silmillä hanttiin heti, kun pisut on tehty. Mutta ei auta, eteenpäin sateessa on (hullun) ihmisen mieli.

Jos tämä jäisi tähän, mutta lenkin jälkeen emäntä saa kotona vielä kylpyvimman. Eikä se kylve silloin itse, vaan laittaa meidät vuorotellen suihkuun! Hieroo ensin shampoota Artulle ympäri kroppaa, varsinkin kainaloihin, ruiskuttaa vettä päälle ja kehtaa vielä hymyillä vettyneille koirannaamoille!

Viimeksi tilanne ei rauhoittunut suihkullakaan. Basse pääsi ulos kylppäristä pyyhekuivauksen jälkeen, mutta Arttu koki vielä monet putsaukset ja puunaukset. Korviinkin kaadettiin pitkästä aikaa seerumi-pesuaine-vesiliuosta, hierottiin hetki korvalehden päältä - ja sitten sai ravistaa! Sama toiselle korvalle. Ja hetken päästä ronkittiin vielä topsilla (toistakymmentä niitä kyllä tarvittiin...) likapaakut korvista pois. Artulla on kuulemma joku allergia. Siksi sen kainalot on taas kurjat ja korvat töhnää.

Pesun jälkeen tulee kyllä herkkupaloja, nytkin kuivattua maksaa :) Ja Artun petille puhtaat lakanat. Nyt kelpaa tuhista, kylvyn jälkeen meitä tuntuu väsyttävän erityisen paljon.

tiistai 13. elokuuta 2013

Arttu valokuvausstudiolla


Taas yksi haave on toteutunut :)
Arttu oli studiolla kuvattavana. 
(Tosin tähän kuvaan tuli jotain "ylimääräistäkin" mukaan ;))

Sain koevedokset eilen ja malttamattomana leikkasin 
tästä yhdestä kuvasta maistiaisia blogiin kuvausreissustamme.
Kun saan korkearesokuvat, näette varmasti lisää Artun poseerauksia.
Kokemus oli kiva, suosittelen.

Ihana ja taitava kuvaajamme oli
Klikkaa linkistä Monnan sivuille.

Kiitos kuvauksesta, Monna!
Näistä kuvista tulee niin hyvälle mielelle :)

torstai 8. elokuuta 2013

Pitkiä kynsiä, ukkosta ja ulinaa

Pitkät kynnet saivat eilen pitkästä aikaa kyytiä, kun vein Bassen kynsienleikkuuseen. Toimitus oli hikinen ja verinen, mutta onneksi pian ohi ;) Basse reuhtoi ja kiipesi mua pitkin hädissään, mutta onneksi syynä verentuloon ei ollut pureminen, vaan kynsihermo. Rimpuileva koira sylissäni olin itse kotiin lähtiessämme aivan verinen, kädet ja kaula naarmuilla. Mutta suurkiitos Monna, kun autoit meitä.

Ukkosilma alkoi iltayöstä rankalla, ihanalla sateella :) Parvekkeen ovi selällään, ulkona pauhaava sade, pimeä elokuun yö. Nautin ihan täysillä. Mutta Arttu ei niinkään. Se vaistosi ukkosen jo ennen ensimmäistä jyrähdystä ja yritti väkisin päästä mun luokse alkoviin. Estin liinavaatekorilla pääsyn oviaukosta, mutta koira oli sinnikäs... Se yritti työntää kuononsa korin molemmilta puolilta, tunki itsensä lipaston ja seinän väliseen pieneen rakoon, josta luuli mahtuvansa läpi, meni sohvalle ja kurkki mua käsinojalla seisten...

Kun ukkonen yltyi, menin sohvalle, ja viereeni käpertyi huokaisten kaksi koiraa nukkumaan! Niin helppoa se pelon karkoittaminen oli.

Bassen kynsireissun ajaksi jätin ensimmäisen kerran lainaamani sanelukoneen nauhoittamaan Artun puuhia. Tulin kotiin varmana, että nauhuri ei ole edes käynnistynyt! Mielestäni koira jäi hiljaa sisälle, kun painoin oven kiinni ja odottelin hissiä.

Nauhurilla oli 21 minuuttia tasaista, muutaman sekunnin välein jatkuvaa ulinaa ja luikahduksia. Nauhuri ei ollut edes pysähtynyt kertaakaan 21 minuuutin aikana, niin tiheään Arttu protestoi. Olin poissa reilun tunnin. Yritän olla iloinen siitä, että Arttu ei aloittanut sinä aikana ulinaa uudelleen...

Tänä iltana on tiedossa kiva reissu Artun kanssa :)) Palaathan lukemaan ja näkemään siitä lisää lähipäivinä.

Raikastuvaa, vaikka vielä ehkä vähän salamoivaa ja jylisevää loppuviikkoa!


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Arttu ei osaa päättää

Syömisellään valtaa tassuissaan pitävä mäyräkoira ei osaa nyt päättää. Toisaalta se ei halua syödä. Toisaalta on kiva syödä - emännän kanssa yhdessä! Siihen emäntä ei suostu, koska paluu arkeen on nyt koiran hemmotteluloman jälkeen tapahduttava.

Artun silmänympärykset on harmaat, hilseilevät, kuten monesti kesällä. Se hieroskelee niitä vähän, mutta ilmeisesti kutina ei ole ihan kamala. Enemmän se nuolee ja kirputtaa tassujaan, joissa ei kuitenkaan näy mitään tulehdusta tai muuta epätavallista. Tienvieret ovat täynnä pujoa, viikko lenkkimakkaraa takana, eiköhän siinä ole hyvä yhdistelmä. En minäkään menisi syömään allergisena aikana omenaa, hengenlähtö tai ainakin -ahdistus olisi varma. Koirankin elimistö on jo valmiiksi herkistynyt, kun se reagoi joka kesä ulkona johonkin (ehkä pujo, heinät...), ja silloin lisäainepommi vaikuttaa tavallista enemmän.

Laitoin Allerderm Spot On -valeluliuoksen koiran selkään. Sen pitäisi vahvistaa koiran elimistöä, ihosta käsin, kaikkia ulkoisia ärsykkeitä vastaan. Katsotaan miten vaikuttaa.
Kun otin koirien "lääkelaatikon" vasta esille, Arttu oli jo valmiina matolla kyljellään: "Hoida mua nyt!"

Liuoksen lisäksi suoritettiin muutama muu putsaustoimenpide, jotka tulee tarpeellisiksi juurikin allergisina aikoina. Mm. korvat on täynnä tummaa karstaa. Hoitojen jälkeen Arttu sinkoili totutusti huoneissa, pyyhki suurieleisesti tassunsa mattoihin, juoksi mua päin, kävi melko merkitsevästi tökkäämässä Bassen tiettyjä ulokkeita, juoksi taas mun luo... Ehkä velipoika olis Artun mielestä tarvinnut samat hoidot ;))

Koiran riehakoidessa ja kerjätessä palkintoa tarjosin sille niitä tavallisia nappuloita. Se söi yhden kädestä ja muutaman kupista. Kun poistuin kupin vierestä, syöminen loppui. Palasin, koskin varpailla kupissa olevia nappuloita ja Arttu oli heti leikissä mukana, ja söi muutaman. Poistuin, ja syöminen loppui. Selvä juttu. Koira saa kärsiä nälkää muutamankin päivän, jos se on noin tapojensa orja. Ja se ihminen, joka ne tavat opetti, saa kuulla kunniansa.

PS: Olin kuitenkin taas niin iloinen, kun tajusin, kuinka "helppo" Arttu on, hoidettavana. Ja kun työnsin varpaani sen ruokakuppiin, mietin kuinka moni voi tehdä saman omalle koiralleen... Basselle en tekisi, vaan käskyttäisin ensin tiukasti sen pois kupilta ennen kuin ottaisin ruuan pois.


tiistai 6. elokuuta 2013

Murheenkryyni

Arttu on hankala, tällä kertaa syömisen suhteen.

Kesä meni hyvin, Arttu söi liiankin ahneesti, kakisteli kuivia nappuloita, kun ei malta pureskella yhtään ;)

Sitten tuli heinäkuun lopun helteet (ne oli siinä koko alkukesän ja elokuun helteiden välissä...). Koira söi kotona edelleen tosi hyvin. Tuttavani otti Artun muutamaksi päiväksi "hoitoon", syynä hänen suuri rakkautensa koiriin ja minun helleuupumukseni. Niinpä me Bassen kanssa teimme rauhallisia etätyöpäiviä kotona ja vielä rauhallisempia, pieniä pisulenkkejä ulkona.

Arttu lakkasi syömästä. No, kädestä kuulemma söi kasan nappuloita aamuin illoin... ja lenkkimakkaraa päivin. Niinpä. Kävin yhtenä iltana pikavisiitillä Artun luona, ja koira juoksi kupilleen syömään! Ruoka oli ollut tarjolla jo pari tuntia, eikä ollut maistunut.

Arttu tuli kotiin lauantaina. Eikä syönyt kuin ensimmäisenä iltana kunnolla. Tuttavani poikkesi sunnuntaina ja koira juoksi kupilleen syömään...

Eilen aamulla tarjosin ruokaa, ei kelvannut. Puolen päivän maissa toista ruokaa, ja koira istui kupin viereen kuin tuomittu. Iltapäivällä heitin överiksi ja laitoin koirille 4 kuppia lattialle. Tarkoituksena katsoa, mikä laji maistuu. Ei mikään. Basse veteli yhden kupin tyhjäksi ja aloitti toista, kunnes puutuin peliin ;))

Eilen illalla keitin kaurapuuroa, lisäsin hiukan AB-piimää, ei kelvannut. Iltalenkin jälkeen olin jo epätoivoinen, koska Arttu oli KOKO päivän lojunut työpöytäni vieressä sohvalla ja tuijottanut minua herkeämättä. Yöllä ramppaava, nälkäinen koira ei tule enää kuuloonkaan. Hetken mielijohteesta tökkäsin keskelle sitä kaurapuurokuppia pienen palan kuivattua kananfilettä. Kas kummaa, kuppi tyhjeni =D

Tänä aamuna... ei auttanut filetemput eikä puurot. Mutta tuijotuskin on loppunut. Hiipuuko koiran voimat ;/ Yritän olla kiinnittämättä huomiota asiaan. Normaalisti en vaihda ruokaa, jos ei kelpaa. Mutta itsekkäästi ajattelin illalla, että kylläinen koira on helpompi, joten kokeilin. Nyt tiedän, ettei tuon jääräpään kanssa auta, vaikka olisi paisti lattialla! Ikävöikö se siis aina jotakin, joka ei ole paikalla??

maanantai 5. elokuuta 2013

Luvaton maastopysäköinti

Siinä se on määriteltynä, viranomaisen vahvistamana: luvaton maastopysäköinti. Sakko on maksettava, vaikka tänäänkin aamulenkillä näin 11 muuta autoa samassa kohdassa. Ilman sakkolappua.

Sanoin jäyhälle virkailijalle puhelimessa, että ei meillä maaseudulla tarvinnut ajatella tällaisia asioita. Jos joku halusi ajaa autonsa tien viereen heinikkoon, ei kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Kaikki pikkuteiden varsilla olevat levennykset ovat maalla "parkkipaikkoja". Sitä paitsi pidin itseäni fiksuna, kun en parkkeerannut suoraan tien varteen, suurten rakennustarvikeautojen tielle. Ei auttanut. Koko maassa on kuulemma samat lait, mutta niitä noudatetaan eri tavoin. Aha.

"Pysäköinti ei taajamassa ole luvallista, mikäli kohdassa ei ole pysäköintiä osoittavaa liikennemerkkiä." Siinä se yksinkertaisuudessaan. Kiva, kun opin tänäänkin jotain uutta.

---

Vastoinkäymiset ei tunnu loppuvan, maksujen muodossa. Sain perintätoimistolta laskun. Olin muka jättänyt kirjakerhon laskun maksamatta huhtikuussa! Soitto perintätoimistolle opetti toisen asian: mikäli alkuperäinen lasku on hukkunut tai jäänyt muuten maksamatta, yrityksen ei ole pakko lähettää periaatteessa yhtään muistutuslaskua ennen perintään siirtämistä. Ok, olen siis vastuussa siitäkin, vaikka posti todistetusti hukkaa vuodessa tuhansia kirjeitä.

Se alkuperäinen lasku oli 11 euroa, perintälasku reilut 30 euroa.

---

Nyt en kyllä yritä olla valoisa. Harmittaa.


lauantai 3. elokuuta 2013

Kesän saldo

Reilut kaksi kuukautta kaupunkielämää ja mitä olen jo saanut aikaan:

-työpaikan kulkukortti unohtui ruokalassa tarjottimelle ja joutui tiskivaunuun
-pätkätyöläisenä kun olen, kulkukortti vanheni jo kerran, ja seisoin seuraavana aamuna oven takana...
-pysäköintivirhesakko kerrostalomme pihaan tulevan hiekkatien sivun heinikkoon pysäköinnistä, 60 euroa
-sakko ratikassa matkustamisesta, kotiin unohtuneen kuukausikortin vuoksi, 80 euroa
-kotona toteamus, että em. asiasta en voi mennä edes HSL:n palvelupisteelle valittamaan, koska kuitin mukaan olin matkustanut jo 2 viikkoa tietämättäni pummilla...

Näistä kommelluksista yhteenvedot:

-ruoka on töissä niin hyvää, että kaikki muu tarjottimella unohtuu :)
-kulkukorttia uusiessani opin tietämään, kenen puoleen kuuluu kääntyä :)
-tämä on vaikea... ai joo, onneksi autoani ei oltu hinattu pois :) :)
-onneksi se tarkastaja ratikassa ei provosoitunut, vaikka olin kiukkuinen kuin ampiainen... ;/
-sainpa jotain vastinetta sakolle - 2 viikkoa matkustamista =D

Oikeasti kesän saldo on plussalla, vastoinkäymisistä huolimatta. Muistia ehkä tarvitsisin hiukan lisää, mutta pärjään kai näinkin, kun otan rauhallisesti.

Nyt on lauantai-ilta. Koirilla lienee mukava olo iltapalan jälkeen. Olen jutellut taas uusien ihmisten kanssa talomme pihalla ja aion leipoa vielä mustikka-nektariini-paistoksen. Kylmää maitoa ja nammm...

Iloista viikonloppua joka taholle :)