Hyvää Uutta Vuotta!

A: On tää luun syönti kesken, mutta iloista uutta vuotta vaan kamuille!

B: Sama homma, eri luu, kivaa uutta vuotta!

Mäyräkoirakoruista ja mäyräkoirista

Mäy-korujen valikoimaan tulee uusia riipuksia ensi viikolla! Mäyräkoiramaisempi, antiikkihopeinen riipus tulee valikoimaan edellisen, tyylitellyn mäyriksen lisäksi. Laitan kuvan näkyville välittömästi, kun saan uudet tulokkaat koruihin asti.

Muista arvonta, joka on voimassa vuoden vaihtumiseen asti. Sähköpostiviesti ja pienikin korutilaus riittää osallistumiseen.

Omat mäyräkoirat jaksavat huvittaa erilaisuudellaan. Joululahjaksi saadut siansorkat otettiin tänään esille, tylsän päivän ja liukkaan kelin lohduttajaksi. Ajattelin, että ilta-ateriakin hoituisi samalla.
Arttu rouski omasta siansorkastaan puolet hetkessä. Bassea sai houkutella tulemaan sorkan lähelle. Loppujen lopuksi annoin sille Artun herkusta irronneita palasia, koska Basse esitti ison sorkan ympärillä vain "kiertää kaukaa ja loikkii sitten turvaan" -intiaanitanssin, yritti piilottaa sorkkaa kuonollaan lattialle levitettyjen peittojen alle ja tuli selvästikin luokseni turvaan... Tavallisesti kenelläkään ei ole asiaa liian lähelle, jos Bassella on erikoisherkkua, mutta sorkkaa se piti vissiin jotenkin elävänä ja pelottavana. Ei silti, sorkka ei ole kaunis kapistus, enkä pysty ottamaan siitä kuvaa tänne, joten käyttäkää mielikuvitustanne tässä(kin) postauksessa :)

Ostoksia ja lahjoja

Kirpputorilöytö kattaukseen.

Kuusi leivoshaarukkaa oli tarjolla mielestäni melkein ilmaiseksi, hinta oli vain 5 euroa.

Mitään kaiverruksia tai leimoja ei löytynyt, mutta varret ovat kauniit.

Sain ystävältä leivoksen, joka ei lihota, postimyynnistä ihanat cupcake-tabletit ja vielä joulun jälkeen alennuksesta perusvalkoiset Teema-asetit. Tapana on ostaa "löytöjä", esim. kahvikuppeja, joissa ei välttämättä ole leipälautasia olemassakaan. Valkoiset lautaset sopivat nyt niihin. En ole tippaakaan merkkiuskollinen kattauksessa, mutta nämä miellytti silmää, ilman valmistajan leimaa :)

Tämäkin on yksi löytö, eikä edes kirpputorilta. Materiaali on jotain puuta, kooltaan tuo veska on kukkaron luokkaa, eli piirongin päällä säilytettävää mallia :)

Sain ystävältä ihanat, itse tehdyt servettirenkaat lahjaksi :)

Ja kyllä, meillä asuu edelleen koiria, vaikka niiden kuvaaminen on jäänyt jalkoihin.

Antiikkia

Tämän tikkuaskin toiveena oli antiikkia ja ruskeaa.

No, niitä siihen tuli, kimalteen ja timanttien kanssa :)

Antiikkityyliseen toiveeseen vastasivat myös kaksi seuraavaa:

Loput askit ovat matkustaneet kauas kuvaamatta, joten tähän loppui tämä esittely tällä erää :)

Lumilenkki

Rakennustyömiehiä, lumipaakkuja ja mielikuvitus-susia uhmaten lähdimme pitkästä aikaa metsälenkille. Tai oikeasti metsäautotielle, joka ei johda mihinkään. Ei se ole oikein umpikujakaan, koska toisessa päässä tie tekee hienon silmukan korkean mäen harjalla ja palaa takaisin. Näkymät siellä ylhäällä on upeat, vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta. ALApuolella näkyy metsä, jota saa katsella lentokoneperspektiivistä. Huurteiset puut, punertavaksi muuttuva talvihämärä ennen auringonlaskua...

Karvakasa? Kuka, en ainakaan minä!

Just mua eilen harjattiin. En tykänny.

Mitäkö rakennusmiehet tekee metsätiellä? Rakentavat sen varrelle, ihmettelevät emännältä, mistä me siihen tielle tulimme ja emme kai olleet rakennustyömaalla (HALOO!!!) ja ovat muutenkin pitkin syksyä räjäytelleet ja melunneet yli tarpeen. Mutta nyt MEIDÄN tielläMME on taas lunta ja marssimme nenät pystyssä metsälenkille. Eikä yksikään rakennusmies tullut ihmettelemään, mistä me tulimme tai minne ajattelimme mennä. Käsitättekö, umpikujalla kulkevilta ei voi kysyä noin tyhmiä!

Voihan vitsi, poltin kuononi tollasessa kynttilässä!

Hyvä, ettei partakarva kärähtäny...

Mielikuvitus-sudet. Ei tarvita kuin pari uutista iltapäivälehdessä, miten sudet jolkottelevat ihmisten pihoilla ja tiluksilla, ei-niin-kovin-kaukana meistä. Emäntä on saman tien vauhko kuin peura. Katselee taakseen, pysähtelee kuuntelemaan jokaista oksan rapsahdusta ja kääntyy takaisin, jos vähän isomman koiran jäljet kulkevat tiellä ilman taluttajan jalanjälkiä.

Lenkki tehtiin nyt kokonaan, olimme kaikki kaivanneet tätä reittiä. Vaikka tie oli aurattu, lenkin "silmukassa" oli muutama sata metriä umpihankea. Arttu kulki lumenhalkaisijana, Basse sukelteli perässä jaloissaan lumipallot, joista tuli kummallinen mielleyhtymä cheerleaderin bom-boneihin ;))

Matkalla oli jänisten, kettujen ja ties minkä jälkiä. Ne tutkittiin tarkkaan. Lumipenkka tien reunassa houkutteli Arttua vähän väliä kurkkaamaan, mitä sen takana oli. Metsä siellä oli. Ja Basse-riepu matki jokaista Artun kurkkausta :)

Emännän farkunlahkeet kastuivat, lenkki oli hyväksi hänenkin jouluiselle keholleen...

Ketään ei haitannut, lumi karistettiin umpihangen jälkeen kengistä, suurimmat paakut Bassen jaloista, ja loput liukenivat kotona lämpimässä suihkussa :)


PS: olemmeko kertoneet kohtaamisesta ketun kanssa? SE tapahtui ihan pyörätiellä, joten missä nyt sitten oikein onkaan turvallisinta lenkkeillä täällä "kaupungissa"...

Vielä kerran: Tikkukvartetti

Hienostuneeseen tyyliin, ympärivuotiseen käyttöön ja esilläpitoon. Kerma, harmaa, hopea, kulta ja ruskea perhonen sulassa sovussa.

Tässä värit enemmän kohdallaan.

Paketti valmiina lähtöön :)

Pinkistä puheen ollen :)

Pinkin ystävä halusi joulunakin pinkkiä, ja sitä hänelle tein :)

Vaaleiden kuvien syvääminen taustasta oli haasteellista, molemmissa turhan risaiset reunat.

Ja valmis paketti esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai romanttisen buduaarin kampauspöydälle :)

Vaikkapa sen sähkökatkon varalle...

Kynttilän "helmet".

Joulukoristuksia :)

Tällainen joulukoriste on tarpeellinen joka perheessä. Muulloinkin kuin jouluna :) Koska tahansa voi mennä sähköt, taskulamppu on hukassa tai patterit lopussa. Mutta jos kunnot tikkuaskikvartetti löytyy vaikka kirjahyllyn kulmalta, siitä eivät hetkeen tikut lopu :)

Rakastan kauniita ja käytännöllisiä joululahjoja. Mikä olisi käytännöllisempää kuin sytykeaski, kynttilä ja villasukat! Joista viimeisimpiä en ole kutonut vuosi(kymmeniin), mutta käytännöllisyydestähän nyt olikin puhe :)

Lämpöisiä joulun hetkiä edelleen kaikille. Ja jos lämpö ei ulkona toteudukaan, toivottavasti sisällä on sitäkin tunnelmallisempaa ja rauhallista yhdessäoloa.

PS: ehdottomastin PINKINväriset villasukat. Niitä voi käyttää aina, eli ne ovat käytännölliset. Harmaat käy vaan saappaisiin tai alakulopäiviin... pinkki toimii kesät, talvet ;)

Jouluiloa kaikille!

Joulurauhaa,

iloa ja lämpöä

jokaiselle.

Koruja ja kakkuja...

Arttu ja Basse uutisankkureina:

Nyt on joulu jo sen verran lähellä, että emäntä on siirtynyt kotona koruista kakkuihin. Eikä mitään kohtuutta missään, mitä hän tekee. Ensin täällä pyöri helmiä joka puolella. Sitten ne imaistiin imuriin, mitä ei konttaamalla löydetty. Sitten oli sitä paperisilppua. Nyt pöllyää jauhot! Ja kunpa olisi vain jauhoja ja perinteisiä kakkuja, mutta tänä jouluna emäntä on saanut päähänsä rakennella kaikenlaisia, taitojensa ulottumattomissa olevia kuorrutuksia ja muffinseja. Sitä äksyilyä sitten joudumme kuuntelemaan, kun hän siirtää pursotettavan tahnan neljänteen pursotinpussiin ja toteaa, että täyte ei tule siitäkään "tyllasta" läpi... Onneksi sitä makeaa herkkua tipahtaa joskus lattialle, se on ainoa huvimme näinä päivinä.

Olemme sen verran asioista hajulla, että huomenna emäntä pakkaa auton, ottaa lastin kakkuja ja lahjoja mukaansa ja lähtee ilman meitä koko päiväksi reissuun. Mitä olisi satujen joulupukki ilman poroja? Emäntä ilman meitä? Ei mitään, ja hän huomaa sen kyllä, toivottavasti katuu kovasti :/ Meistä olisi vain hyötyä ja huvia, jos saisimme matkan aikana tutkia tarkoin kaikki paketit ja kakut, kenelle ne kuuluvat ja ovatko ne tarpeeksi hyviä lahjoiksi. Harjoituskappaleethan kuuluu syödä itse.

Toivomme kovasti, että jo lauantaina emäntä on meidän kanssamme, lenkkeilee, rapsuttelee, tarjoaa herkkuja... mutta pieni aavistus meillä on siitä, että silloin on imurin ja mopin vuoro. Jos kohtuuttomuus jatkuu siinäkin harrastuksessa, olemme ehkäpä koko viikonlopun häkitettyinä olohuoneen nurkkaan, kun emäntä huitoo vuoroin märällä ja kuivalla rievulla, hätistää pölyjä ja pudottelee siinäkin touhussa tavaroita ja tekee lopulta enemmän sotkua kuin saa siivottua.

Mitähän uusi viikko tuo tullessaan? Puhutaan joulusta. Joko se on silloin? Ja rauha maassa ja meilläkin.

Kummallista aikaa

Pienen koiran on pakko joskus ihmetellä ääneen. Ja koska emäntämme ei näytä piittaavan blogistaan tarpeeksi, meidän on koira-duona tehtävä velvollisuutemme ja annettava väliaikatietoja perheestämme.

Me voimme kohtalaisen hyvin. Saamme ruokaa kaksi kertaa päivässä, pääsemme ulos juuri ja juuri minimimäärän. Meille viskellään palloa tai kanssamme vedetään köyttä tai muuta lelua olemattoman hetken päivässä. Hyvä uutinen on, että olemme saaneet nukkua ihmisen kyljessä aika paljon viime aikoina, mutta aavistamme sen olevan väliaikaista. Makuuhuoneen remontti on valmis ja ihminen silmäilee siivousvälineitä siihen malliin, että kohta hän ottaa valtakuntansa taas haltuun ja jättää meidät nukkumaan yksin (kaksin).

Ihminen on tehnyt kummallisia asioita. Hän istuu työpöytänsä vieressä joskus aamu kolmeenkin. Leikkelee paperia, liimaa sitä taas toiseen paikkaan, tiputtelee helmiä ja muita tarvikkeita lattioille, ryntää välillä varastoon hakemaan lisää laatikoita, joiden uumenista löytyy uusia papereita ja tarvikkeita. Kun hän uupuneena vaipuu patjalle, me liimaudumme hänen kylkeensä ja jalkoihinsa, koska tiedämme sen rentouttavan ihmistä raskaan työn jälkeen.

Olemme yrittäneet aktivoida ihmistä puuduttavan näköisen paperin silppuamisen aikana. Mutta hän ei huomaa, vaikka Basse kantaa kolmekin palloa ihan käden ulottuville ja peruuttaa itse kohteliaasti odottamaan ihmisen heittämää palloa. Tai siis heittämättä jättämää, koska hän on työpöytänsä ääressä jossain sellaisessa tilassa, jota me, psykologisesti hyvin harjaantuneet koiratkaan emme pysty selittämään. Hänen mielentilansa on jotain innostuksen ja ärtymyksen väliltä, ja juuri se tekee aktivoimisen erittäin hankalaksi. Haluaako ihminen edes, että pelastamme hänen jumittuneet niskansa ja annamme muuta toimintaa? Arvostaako hän yhtään sitä, että kaipaamme hänen seuraansa? Huomaako hän, kun Arttu käy etutassuilla irrottelemassa ihmisen jalkoja lattiasta? Hyvää me tarkoitamme, mutta turhaan.

Jos tällä kaikella on jotain tekemistä joulun kanssa, yritämme opettaa emännälle, että turha ainakaan meidän vuoksemme on väsätä noita lukemattomia kynttilämansetteja, avaimenperiä, koruja, tulitikkuaskeja... Mitä me niillä, kun meillä on maailman paras emäntä, joka kuulemma osti pussillisen pakastettua saksanhirveä meille jouluksi :) SITÄ me arvostamme ja odotamme.

Koruja ja arvontaa

PS: tilaus voi olla vaikka yksi pari korviksia :)

Tilauksetkin toteutetaan toiveiden mukaan, helmivaraston tilanne huomioon ottaen...

Keväänvihreitä korvakoruja ja blogitilastoja

Vasemmanpuoleisessa on kalkkirondelleja, oikeanpuoleisessa jadekivi metallihelmien, helmihattujen ja hopeoitujen korvakorukoukkujen lisäksi. Molemmille on olemassa pari ;)

Blogin tilastoja:

• Tämä on 406. postaus.
• Lukijoita on 37.
• Kävijöiden määrä blogissa on ollut huippupäivänä 547.
• Blogi on ollut olemassa 3,5 vuotta.
• Sinä aikana mäyristen määrä taloudessa on tuplaantunut.
• Julkaistuja kommentteja on n. 2500.
• Blogin historiaan mahtuu vain yksi asiaton kommentti.
• Suosituin postaus tänä vuonna on ollut "Koruteline".
• Koko blogin suosituin postaus on ollut "Konna".

Nostalgiaa

Nämä kuvat saattaa ollakin jo blogissa jossakin. Mutta kun löysin ne tietokoneen kansioista, tuli niin nostalginen olo, että se oli pakko jakaa jonkun kanssa juuri nyt :)

Ensimmäinen kesä.

Olen mamman sylissä, mutta haluaisin jo nurmikolle leikkimään kaverini kanssa,

joka on hurjasti mua isompi, ja hurjan kiltti.

Olin mamman mielestä takiainen...

Auttaako tällanen paijaaminen asiaa ;)

Ensimmäinen talvi.

Yksi parhaita kuvia minusta. Vaikka olenkin kaulaa myöden hangessa,

kuvasta näkee, että olen komea nuorukainen :)

Rannekoru: Lumiset havut

On vaan niin kiva keksiä mitä kummallisempia nimiä näille koruille :) Tässä pohjoisen lumisessa havumetsässä on kaksi valkoista sydäntä ystävyyden merkiksi. Välihelminä on hämärän kaamosajan tähdittäjänä antiikkihopean värisiä metallihelmiä.

Tassut piiloon!

Paukkupakkaset hellittivät jo, mutta Bassen lenkkeilyongelmat jatkuvat ja pahenevat ilmojen lämmettyä. Tämä pieni kuumakalle on niin lämmin tassunpohjia myöten, että lenkin vilinässäkin lumi sulaa varpaiden väleihin - ja jäätyy taas ilkeiksi jäänpalasiksi. (Olemme menossa trimmaajalle, mutta tässä taloudessa mikään ei tapahdu samana päivänä... ;)

Niinpä on pakko pukea tossut tassuihin. Ne tulivat Bassen mukana sen lapsuuskodista, ja voin suositella! Pienet fleece-pussit, joissa on kaksi tarranauhaa nilkan ympäri. Tossuttelijan mielestä ne eivät ole ihan niin mahtava keksintö, mutta en väheksyisi silti mäyris-mixin aivotoimintaa: olisiko oivalluksen kipinä syttynyt, kun kerran pakkaslenkillä tossut jäivät pois ja tassuja paleli kamalasti. Seuraavalla lenkillä tossu-Basse pomppi kuin pupujussi, ei kylmästä, vaan vauhdin hurmasta :)

Voi ei... ei salamavaloihin näissä tumpuissa!

Haasteellista tossujen pukemisessa on saada etutassujen peukku mukaan pakettiin. Koira osaa hyvinkin vetää tassua ulos tossusta samaan aikaan, kun ihminen yrittää työntää sitä takaisin... Lisäksi on oltava tarkkana, ettei tassukarvat jää tarranauhojen väliin. Niiden irrottaminen kirpaisee ikävästi, kun tossut riisutaan, eikä ole tarkoitus tuottaa mitään huonoja kokemuksia näistä oivallisista asusteista.

Vaikka ilma lämpeni, tossut puettiin edelleen estämään jääpaakkujen muodostuminen varpaiden väleihin. Olihan niitä paakkuja sitten jo ylempänä, kiharaisissa karvoissa, mutta ne ei satu juostessa.

---

Artun mahtitassuihin ei emäntä ole vieläkään tehnyt tossuja. Ihana, kaksipuoleinen, vihreä fleece-kangas odottaa suunittelua :) Kyllähän isommankin pojan jalat palelee, kun pakkanen painuu 15 asteen tuntumaan. Lyhytkarvaisen koiran sääret tuntuu aina niin... jotenkin kuivilta ja jäätyviltä, mutta mistä minä tiedän, miltä koirasta tuntuu?? Ajattelin kumminkin tehdä sitten alkuun päästyäni toisetkin tossut, joissa on resoria varressa ja toiset tarranauhat ylempänä sitä varten. Jos Sir Arthur hyväksyy suunnitelman :)

Leppoisia lenkkikelejä kautta Suomen, kaikille koirille ja ulkoiluttajilleen :)

Liebster :)

Kiitos, kultainen annamari, ilahdutit tunnustuksella :)

(Lainaus annamarin blogista: Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.)

Annan haasteen mennä eteenpäin viidelle kivalle koirablogistille, jotka valikoin blogilistalta tämän hetken pävitysjärjestykssä. Haastan seuraavat ihanat koirablogit:

Vili
Párek
Milo & Breci
Pimu & Typy
Jalo

Tässä vastaukset annamarin "haaste-haastatteluun" :

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. AB
2. Kaikenlainen askartelu ja näprääminen.
3. Rauhallinen oma hetki illalla.
4. Kotona valmistettu ateria.
5. Loppuun tehty työ.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. Vettä.
2. Omaa aikaa.
3. Työtä.
4. Unta.
5. Tietokonetta.

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
1. Raamattu.
2. Anna-sarja.
3. Katie Jacobsin Lankakauppa-sarja
4. John Grogan: Marley ja minä
5. Lue kirjoja, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä, vievät arjen yli ja nostavat hymyn huulille :)

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Citymaasturi
2. Omakotitalo ja hedelmätarha
3. Kultsin pentu
4. Matkalahjakortti Eurooppaan askartelumessuille
5. TOIMIVA tietokone...

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
1. Jäätikkö
2. Autiomaa
3. Tropiikki
4. James Herriotin tarinoiden sumuisilla nummilla
5. Joku pieni kalastajakylä

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Vetäytyvä
2. Pikkutarkka
3. Ärsyyntyvä
4. Luotettava
5. Luova

Viisi asiaa, joista unelmoit:
1. Oma tuotemerkki
2. Terveys
3. Rauha kaikkien kanssa
4. Elämä ilman aikatauluja
5. Hulppean suuri koti

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
1. Elä tässä hetkessä.
2. Älä unohda itseäsi, muut tekevät sen puolestasi.
3. Rakasta silti myös lähimmäistäsi.
4. Muista levätä tarpeeksi.
5. Keksi aina jotain uutta, mikä pitää sinut liikkeessä.

Kiitos annamari, en keksi lisää kysymyksiä, vaikka skippasin osan sinunkin antamistasi :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!