Nyt pyydämme kokemukseen perustuvia neuvoja, miten mäykyn kanssa muutetaan uuteen kotiin ja vältetään:
-eroahdistuksen puhkeaminen yksin ollessa
-naapurien (2 kpl samassa talossa) räyhääminen
-uudessa pihassa ympäristön äänien haukkuminen eli jatkuva vahtiminen
-sisällä merkkailun tai muun protestin alkaminen
Olisi kurjaa jos emännän turhamaisuuden vuoksi muutto viihtyisämpään asuntoon toisi tullessaan ongelmia, joita nyt ei ole (eroahdistus ja merkkailu) tai jos uudet naapurit heti alkaisivat karttaa ja samalla pahentaa Artun melkoista vahtimisviettiä.
Voi olla että emäntä taas stressaa turhaan, mutta kerään kokemuksia ja yritän ottaa niistä niin paljon opikseni kuin mahdollista. Muutamme kuukauden päästä, joten aikaa on paneutua jo etukäteen asiaan ja valmisteluun. Matkaa on vain reilu kilometri, joten tutut lenkkipolut säilyvät osittain, vain koti muuttuu. Arttu on kovin kiintynyt omaan kotiin. Koirapuistossakin se usein kyllästyy ja haluaa kotiin.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
Lakanan kosto
Herään yöllä, ja ihmettelen miksi. Talo on hiljainen, tuuli ei ulvo, eikä koirakaan. Kello on 03:30. Ei ole liian kuuma, eikä varpaita palele. Eikä ole nälkä. Väsyttää, ajattelen, ja luulen nukahtavani pian.
Joku ääni? Koira pyytää ulos? Vai näkeekö se unta? Ääni ei kuullosta uniääniltä. Miksi ääni oli niin vaimea, onko eilinen ruotuun palautus pahoittanut pienen mielen, menenkö katsomaan ja paapomaan asiat kuntoon, vai odotanko uutta ääntä? Ei, kyllä menen, eilinen kakka olohuoneen melkein uudella matolla oli riittävä, oma syyni kun muutin liikaa rutiineja samana päivänä: eri ruoka, epänormaali ruoka-aika, liian pitkä työpäivä...
Kurkkaan eteiseen. Koira ei ole oven takana. Kaikki on hiljaista. Sammutan valot ja menen takaisin peiton alle. Alan herätä ja ärtyä.
Sama ääni! Valot päälle ja katson koiran petille, eteiseen, olohuoneeseen... Koira lojuu peiton alla olohuoneen lattialla, silmät apposen auki ja tuijottaa minua! Ei, ei keskellä yötäkin, mitä se nyt tuijottaa, yrittääkö pompottaa taas keskellä yötä!
Lähden vessaan, mutta sivusilmällä näen, että koira yrittää spurtata luokseni - mutta se ei onnistu! Se makaa yhä peiton alla, ja kun koira liikkuu, koko peitto liikkuu!! Menen katsomaan, mitä tämä touhu oikein on. Kumarrun ja katson suuriin, ihmetteleviin silmiin, näen kuonon ja korvat ja kaulan. Muuta en näekään, loput koirasta on pussilakanan sisällä. No, miksei se tule ulos, jos mieli tekee?
Tilanne hahmottuu, kun tarkennan unisen näköni, ja huomaan, että koiran pää pistää pussilakanan käden reijästä, jumittuneena kaulasta kiinni! Yritän pujottaa edes sormen kankaan ja koiran kaulan väliin, mahdotonta. Rimpuilematta se katselee ja ihmettelee. Peruuttaminen ei auta, kaula on jumissa, tungettu niin pitkälle reijästä ulos, että ei saa otetta takaisin vetämiseen. Käsken koiran odotella rauhassa, haen keittiöstä pienet sakset ja alan varovasti nirhata pussilakanaan pientä lovea niskan puolelle. Kun saan vähän saksilla leikattua, loppu sujuu leikiten; repäisy ja koiran helpottunut ilme!
Vähän aikaa silitellään ja ihmetellään yhdessä, mitä voi tapahtua. Sitten painumme jatkamaan unia. Mysteeri on ratkennut kummallekin.
Joku ääni? Koira pyytää ulos? Vai näkeekö se unta? Ääni ei kuullosta uniääniltä. Miksi ääni oli niin vaimea, onko eilinen ruotuun palautus pahoittanut pienen mielen, menenkö katsomaan ja paapomaan asiat kuntoon, vai odotanko uutta ääntä? Ei, kyllä menen, eilinen kakka olohuoneen melkein uudella matolla oli riittävä, oma syyni kun muutin liikaa rutiineja samana päivänä: eri ruoka, epänormaali ruoka-aika, liian pitkä työpäivä...
Kurkkaan eteiseen. Koira ei ole oven takana. Kaikki on hiljaista. Sammutan valot ja menen takaisin peiton alle. Alan herätä ja ärtyä.
Sama ääni! Valot päälle ja katson koiran petille, eteiseen, olohuoneeseen... Koira lojuu peiton alla olohuoneen lattialla, silmät apposen auki ja tuijottaa minua! Ei, ei keskellä yötäkin, mitä se nyt tuijottaa, yrittääkö pompottaa taas keskellä yötä!
Lähden vessaan, mutta sivusilmällä näen, että koira yrittää spurtata luokseni - mutta se ei onnistu! Se makaa yhä peiton alla, ja kun koira liikkuu, koko peitto liikkuu!! Menen katsomaan, mitä tämä touhu oikein on. Kumarrun ja katson suuriin, ihmetteleviin silmiin, näen kuonon ja korvat ja kaulan. Muuta en näekään, loput koirasta on pussilakanan sisällä. No, miksei se tule ulos, jos mieli tekee?
Tilanne hahmottuu, kun tarkennan unisen näköni, ja huomaan, että koiran pää pistää pussilakanan käden reijästä, jumittuneena kaulasta kiinni! Yritän pujottaa edes sormen kankaan ja koiran kaulan väliin, mahdotonta. Rimpuilematta se katselee ja ihmettelee. Peruuttaminen ei auta, kaula on jumissa, tungettu niin pitkälle reijästä ulos, että ei saa otetta takaisin vetämiseen. Käsken koiran odotella rauhassa, haen keittiöstä pienet sakset ja alan varovasti nirhata pussilakanaan pientä lovea niskan puolelle. Kun saan vähän saksilla leikattua, loppu sujuu leikiten; repäisy ja koiran helpottunut ilme!
Vähän aikaa silitellään ja ihmetellään yhdessä, mitä voi tapahtua. Sitten painumme jatkamaan unia. Mysteeri on ratkennut kummallekin.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Mistä kaikki alkoi
Kun etsin edellisen postauksen haasteeseen kuvaa, tuli niistä vanhimmista kuvakansioista (tämän tietokoneen muistissa olevista) vastaan Artun vauvakuvia. Niistä parhaat ja edustuskelpoisimmat on julkaistu, mutta tässä yksi hellyttävän kummallinen kuvakulma muistutukseksi itsellekin mistä se kaikki (rakkaus ja ystävyys) alkoi. Ei tarvita enempiä sanoja, katsokaa pikkuista poikaa, joka täysin luottavaisena on vaipunut unten maille. Olisin tällä halunnut osallistua Dog Fridayn viikkohaasteeseen "Rakkauspävä", ystävänpäivän kunniaksi, mutta koska arkistokuva ei käynyt, julkaistaan ihan omana itsenämme sitten tämä 8-viikkoisen rakastettava unikuva :) Tuolla nahkamasulla ei olis pärjätty tämän talven paukkuessa...
lauantai 20. helmikuuta 2010
Haaste: 4. kansio / kuva
Taika-koiran hyljeblogissa :D)) oli mukava kuvahaaste, johon meidätkin oli kutsuttu.
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!
Haaste oli vaikea, kun viimeksi otettujen kuvien kansiosta on julkaistu jo niin paljon kuvia, että olisi tullut toistoa. Laskin sitten vanhimmasta kansiosta käsin, ja hyppäsin vielä viidenteen, koska neljännessä kansiossa oli vain yksi kuva :)
Kuva on otettu kortista, jonka vuosi sitten tein kiireessä askarteluvaihtoystävää varten. Sain siis kirjekuorellisen askartelutarvikkeita, ja lähetin minulle arvotulle parille oman kuoreni.
Haastan tähän mukaan Minnamarikan, Elämää kahden nakin kanssa, Pajupirtin Kaisan ja Sheriffit. Jos joku on jo mukana haasteessa, anna mennä ohi :)
lauantai 13. helmikuuta 2010
Ystäville lämpimästi
torstai 11. helmikuuta 2010
Sapuskaa
Jossain edellisessä postauksessa kyseltiin siitä koirien porkkanalaatikosta, josta Artun synttärikakku rakennettiin :) Laitan tähän ohjeen, mutta en väitä että tämä on ravitsemuksellisesti täydellistä koiranruokaa, onpahan vaihtelun vuoksi ainakin maistuvaa ja monipuolista, puoliksi barffaavalle koiralle välillä uunissa kypsennettyä kotimuonaa. Viljan, kasvisten ja lihan suhteet jokainen voi päättää itse, barf-sivuilta löytää monenlaista tietoa siitä. Mutta tässä ainekset joita käytin:
-riisi-, tattari- ja kaurahiutaleita, keitä vedessä löysäksi puuroksi
-lisää puuroon seuraavat aineet:
-raastettua porkkanaa ja kaalia, silppua paprikaa ym. kasviksia tai kettojuureksia mitä sattuu olemaan, mutta ei sipulia koiralle (paitsi valkosipulia, jos on tottunut syömään)
-jauhelihaa (meillä oli sika-nautaa, ensi kerralla poroa, jauhettu lohikin käy)
-keitettyä maksaa pieninä paloina
-pakastepinaattia (sekoita silputtu pinaatti sulamaan puuronkeiton loppuvaiheessa)
-kananmunia 2-3 kpl isoon annokseen
-marjajauhetta ja / tai puolukkasurvosta, mustikkaa, mitä sattuu olemaan
-rypsiöljyä (laitoin n. puoli desiä)
Kaada uunivuokaan ja paista 180 asteessa n. tunti. Rypsiöljyn vuoksi en kuumentanut uunia enempää, vaikka ohjeessa oli 200 astetta.
Lihan voi sekoittaa myös vasta valmiiseen ruokaan raakana. Mutta tällainen laatikko on vaihteeksi helppoa ruokaa, sen kun annostelee kuppiin ja päästää ruokailijan kimppuun :)
Arttu saa vaihtelevasti puuro-liha-kasvisruokiensa kanssa rypsiöljyä, lohiöljyä tai kalanmaksaöljyä, vitamiini-kalkkijauhetta, joskus merileväjauhetta (sisältää paljon kivennäisiä ja tärkeitä ravinteita), ja pari kertaa viikossa raa´an kananmunankeltuaisen. Turkin kiillosta puheen ollen :)
Ei uskoisi että kyseessä on sama koira, jolle viime kesänä ei uskaltanut antaa juuri mitään ihottuman vuoksi. Kana-riisikuuri kävi tylsäksi, ja vähitellen alettiin kokeilla uusia ruoka-aineita. Nyt ollaan näin moniruokaisia, ja tuntuu hienolta, kun ei tarvi tarkkailla koiran kutinoita.
-riisi-, tattari- ja kaurahiutaleita, keitä vedessä löysäksi puuroksi
-lisää puuroon seuraavat aineet:
-raastettua porkkanaa ja kaalia, silppua paprikaa ym. kasviksia tai kettojuureksia mitä sattuu olemaan, mutta ei sipulia koiralle (paitsi valkosipulia, jos on tottunut syömään)
-jauhelihaa (meillä oli sika-nautaa, ensi kerralla poroa, jauhettu lohikin käy)
-keitettyä maksaa pieninä paloina
-pakastepinaattia (sekoita silputtu pinaatti sulamaan puuronkeiton loppuvaiheessa)
-kananmunia 2-3 kpl isoon annokseen
-marjajauhetta ja / tai puolukkasurvosta, mustikkaa, mitä sattuu olemaan
-rypsiöljyä (laitoin n. puoli desiä)
Kaada uunivuokaan ja paista 180 asteessa n. tunti. Rypsiöljyn vuoksi en kuumentanut uunia enempää, vaikka ohjeessa oli 200 astetta.
Lihan voi sekoittaa myös vasta valmiiseen ruokaan raakana. Mutta tällainen laatikko on vaihteeksi helppoa ruokaa, sen kun annostelee kuppiin ja päästää ruokailijan kimppuun :)
Arttu saa vaihtelevasti puuro-liha-kasvisruokiensa kanssa rypsiöljyä, lohiöljyä tai kalanmaksaöljyä, vitamiini-kalkkijauhetta, joskus merileväjauhetta (sisältää paljon kivennäisiä ja tärkeitä ravinteita), ja pari kertaa viikossa raa´an kananmunankeltuaisen. Turkin kiillosta puheen ollen :)
Ei uskoisi että kyseessä on sama koira, jolle viime kesänä ei uskaltanut antaa juuri mitään ihottuman vuoksi. Kana-riisikuuri kävi tylsäksi, ja vähitellen alettiin kokeilla uusia ruoka-aineita. Nyt ollaan näin moniruokaisia, ja tuntuu hienolta, kun ei tarvi tarkkailla koiran kutinoita.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Dog Friday; Joukossa tyhmyys tiivistyy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)