sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hyvää adventin aikaa


Rentouttavaa pyhää ja adventtia!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Sanoista tekoihin


Ette varmaan osaa arvata, mikä näin kovasti väsyttää...

Olin koko päivän kotona vahtimassa, kuten yleensä. Emäntä tuli kotiin viiden maissa, kuten yleensä. Sitten kaikki menikin uusiks...

Lenkille lähdettiin ihan väärään suuntaan, kiirekin tuntui olevan, ja päädyttiin eläinlääkärin ovesta sisälle. Odotushuoneessa pullisteli ja pärskähteli joku mahdottoman iso koira, mutta minä piilouduin emännän jalkojen taakse ihan siinä pelossa, että minulta leikataan taas kynnet! Asioilla on mittasuhteet, ihminen ei vain ymmärrä niitä.

Vastaanotolla:
-otettiin pumpulipuikolla korvista näyte, jossa oli hiivaa
-otettiin teipillä kainalosta näyte
-tuikittiin silmiä kirkkaalla valolla ja todettiin voimakas allerginen punotus
-suihkutettiin nenään kennelyskärokotetta
-tutkittiin anturoita ja todettiin lievä virheastunta, josta johtuu anturan hankautuminen ja ärtyminen
-kuunneltiin sydäntä ja keuhkoja
-todettiin allergia, josta johtuu kutina ja ihottuma (silmät, korvat, kainalot)
-annettiin kuuri kortisonitabletteja, kainalosuihketta ja korvatippoja
-leikattiin kynnet
-päätettiin siirtää mahdollinen hormoni-implantin asennus parin kuukauden päähän

Nyt pohdin tässä sohvalla unen rajamailla, koituuko lääkärin kotiin antamat ohjeet minulle hyväksi vai haitaksi. Syön kuulemma nyt 8 viikkoa pelkkää hevosta ja perunaa! 

Keräämme voimia eliminaatiodieettiin. Tänä iltana herkuttelimme, molemmat. Nukutun yön jälkeen aloitamme alusta ja mietimme, kuinka selviämme kortisonin sivuvaikutuksista (yletön juominen ja pissiminen), nirson koiran yksipuolisesta ruokavaliosta, puruluuttomista viikoista, kiellettyjen herkkujen kätkemisestä... Mutta nyt on päätetty selvitä tästäkin. Dieetin ruokavalion löytäminen oli vaikeaa, koska Arttu on syönyt lähes kaikkia lihoja, mitä kaupasta löytyy, kengurusta puhveliin. 

Mutta: kun hevosrasva ei enää riittänyt, oli otettava avuksi koko hevonen!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kummallinen päivä

Tämä oli kummallinen päivä. Ensin meille tuotiin tällainen:



Sitten ihminen jotenkin ymmärsi väärin, miten sitä käytetään! 


Kun pääsin pois ruukusta, lisää yllätyksiä oli tulossa...


Pehmolelu! Minulle! Omaksi!!!
(Vainusin kyllä jo kauppakassista pehmon ja nuuhkutin ilmaa merkitsevästi.)


Mielipiteeni asiasta ei ollut hillitty...


...eikä koreografia ole helposti jäljiteltävissä.


Lopulta maltoin kätkeä riemuni ja tein sen, mikä Mäyräkoiran on tehtävä.


Tässä vaiheessa jouduin jo anelemaan lupaa emännältä, että sain jatkaa...


Nälkä yllätti. Otin pehmon lähelle kuppia ja söin silmä kovana.


Sain myös kupinalusia.
Tämä on jouluksi.
Iivari taisi innoittaa emännän tähän turhuuteen...


Tämä alusta on sitten kuulemma kiireisiin arkiaamuihin,
kun minulle mätkästään jauhelihaa kuppiin ja emännän pitää juosta...

Onneksi meillä on sittenkin enimmäkseen ihan tavallisia päiviä...

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Yhtä tyhjän kanssa

Mitäänsanomaton viikonloppu. Sulaudun tähän marraskuuhun kuin koira patjaansa...


Ihminen perui multa kahdet treffit! Systeri- ja kaveritapaaminen meni pilalle. Ja olis jotain mäykkyjen kokoontumisiakin kuulemma ollut tarjolla. Mutta mitä meillä tehdään? Vedetään peittoa niskaan ja syödään särkylääkkeitä! Hullua...


Eikä ulkoilusta olla selvitty ilman vaatteita.
Näitähän meikäläisellä nyt riittää...

lauantai 15. marraskuuta 2014

Tarpeellista turhuutta


Mihin näitä tarvitaan? Ihminen hehkuttaa ihanaa materiaalia, maastovärejä ja "tipunkeltaista trikoovuoria", jota ei ole joka koirapojan sademanttelissa. Entäs sitten noi "limenvihreät käänteet" fleecetöppösissä! Sanahelinää, turhaa humpuukia, kun meikäpoika ulkoilee!

Eikä ne vielä tähän loppuneet...

PS: Kiitos Monna ihanista ompelutöistä, ehkä saamme edustavampia kuvia mäyräkoiran vaatemallistosta, kun kevätaurinko ilmestyy...

maanantai 10. marraskuuta 2014

Täräytettiin pari kuvaa


Laitettiin tämä kuva näytille vaan sen takia, ettei tartte Párekin mollata Palvelijatarta enää.
Tästä voi ottaa mallia tärähtäneeseen kuvaan!


Tämän keltaisuudesta taas voi olla sanoinkuvaamattoman ylpeä.
Ihan näin marraskuun pimeänä iltana, lampunvalossa.

Kyllä täälläkin osataan kuvata, heh-hee!!!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kirkastuvaa

Ensin joutuu lyhkäsillä jaloilla sateeseen ja märkään. Sitten pestään maha ja kainalot. Ja kuivataan. Pälyillään rasvatuubin suuntaan. Sorkitaan korvat puhtaiksi. Aikataulutetaan ensi viikolle kynsien leikkuuta ja vaatteiden sovitusta...


Mutta lopulta emäntä keksi, mikä mäyräkoiraa oikeesti kiinnostaa ja huvittaa sateella:


Namipallon jälkeen meitä soitettiin vielä kyläilemään. Saattaa tästä päivästä vielä tulla ihan hyväkin.