Kuvassa koira, jolle on sanottu taikasanat "Xxxxx tullee!" Tällä kerralla tulija oli hieroja, joka saa aina yhtä lämpimän vastaanoton kuin muutkin vieraat, vaikka löytääkin joka kerta Artun lihaksista ja selästä kipeitä kohtia. Vaatii paljon malttia pieneltä koiralta olla tunti aloillaan käsiteltävänä, vaikka välillä sattuu.
Viime viikon labratulokset olivat huojentavia. Lähes kaikki arvot olivat priimaa, muutama viiterajoilla, mutta mikään ei vaadi akuutteja toimenpiteitä. Seuratuimmat arvot parin vuoden aikana ovat olleet lipaasi (nyt 144, joulukuussa vielä 452, joskus aiemmin yli 800), ALAT 84 (vuosi sitten 611).
Kaikki alkoi Artun tassussa olleen patin poistosta, jonka yhteydessä otettiin labrakokeet ja huomattiin maksa-arvojen nousu. Niitä seurattiin jonkin aikaa, ja tulokset sahasivat edestakaisin viitearvojen ja tuon 611 väliä. Pyysin itse lopulta tsekkaamaan myös haiman arvot, koska Artun oireiden ja netistä löytyneiden tietojen välillä tuntui olevan jokin yhteys. Ja olihan niissäkin arvoissa parantamisen varaa ja lisätutkimusten aihetta.
Pari kertaa vatsan alueen ultraäänikuvauksessa on nähty ohutsuolessa paksuuntumaa, joka viittaa tulehdukselliseen tilaan. Lääkärin mukaan sekin on voinut heijastua maksan ja haiman arvoihin. Tarkempi määritys ohutsuolen tilanteesta saataisiin vain joko tähystyksellä (pienellä koiralla hankala toimenpide) tai tutkimusleikkauksella, joka voi olla vaarallisempi toimenpide kuin se jokin, mikä siellä suolessa nyt jo vuosikaudet on lymyillyt. Eikä sitä tiedä, vaikka se jokin olisi jo poistunut. Ainakin koira voi nyt hyvin.
Maksa-arvojen vuoksi on kokeiltu Samylin-kuuria, haima-arvojen takia on käytetty foolihappo-lisää ja ruokavaliossa vaaleaa, vähärasvaista lihaa. Merkillistä on se, kun Samylin ja foolihappo ovat olleet pari kuukautta tauolla ja monen tekijän summana siirryttiin keväällä kaupan nappularuokaan (vähärasvaiseen, vaaleaa lihaa sisältävään), ja arvot ovat nyt paremmat kuin kahteen vuoteen.
Ruokinta ei nyt kuitenkaan ole ollut perimmäinen syy maksan ja haiman arvojen heittelyyn.
Syntymästään asti herkkävatsaisen koiran kohdalla ei välttämättä huomaa niin selvästi, jos voinnissa tapahtuu pieniä muutoksia. Toisaalta oppii tarkkailemaan jokaista ylimääräistä venyttelyä, urahdusta ja suun maiskuttelua, mutta toisaalta taas labra-arvot voivat olla pilvissä, eikä vointi näytä epänormaalilta. Lääkärikin totesi, että koiraa ei lähdetä hoitamaan labratulosten, vaan voinnin perusteella... Jos siellä tuloksissa jotain hälyttävää olisi, varmasti vaatisin hoitoa, joten vähän oli mustavalkoisesti sanottu tuo kommentti.
Mutta nyt, kun vatsavaivat ovat vähentyneet ja oksentelukin on ns. normaaleissa, koiralle tyypillisissä rajoissa, huomaan kyllä, että meillä asuu hyvinvoiva, närästelemätön ja suhteellisen vakaavatsainen koira :D Haiman vajaatoimintaa tai haimatulehdusta olen pelännyt koko tämän prosessin ajan, ja edelleen siihen liittyvä arvo on viiterajoilla. Lääkärin toppuuttelusta huolimatta aion käyttää Artun uudessa kontrollissa lähiaikoina. Ihmisten niin kuin eläintenkin kohdalla surullisimpia ovat ne tilanteet, kun diagnoosi saadaan liian myöhään.