Jos joku innostuu kertomaan tämän postauksen myötä omista koiravalinnoistaan, tervetuloa kommentoimaan!
Kun lähdin etsimään Artulle koirakaveria, mietin moniakin rotuja, myös sekarotuisia. Siinä vilahtivat mäyräkoirista erilaiset karva- ja värivaihtoehdot, laikullinen lyhytkarvainen ykkösenä. Isompiakaan rotuja en kokonaan sulkenut pois, mutta leikkikaverin ja tasaväkisyyden vuoksi keskityin enemmän pieniin koiriin. Mietin haaveilemaani dandiedinmontinterrieriä - liian kova. Harkitsin cockerspanielia - liian työläs karva. Kultainen noutaja - liian iso tähän asuntoon ja Artun leikkikaveriksi. Ajattelin sekarotuisia pentuja - mitähän ne ovat aikuisena!
Vierailin netissä paitsi Keltaisen Pörssin sivuilla myös monen rotukoiran kasvattajan kotisivuilla. Yksityisten, pääosin sekarotuisten koirien myynti-ilmoituksista etsin maantieteellisesti kohtuullisen lähellä sijaitsevia, asiallisen tuntuisia ilmoittajia. Aika moneen paikkaan soitinkin, ja huvitus - tai lievä kauhistus - oli suuri, kun joillekin tuntui pääasia olevan, miten pystyvät kehumaan oman koiransa ja saavat minut mahdollisimman pian katsomaan pentuja. Oli toisiakin, jotka halusivat sijoittaa pentunsa perheeseen, joka sitoutuu käyttämään sitä näyttelyissä, treenaamaan ja tapaamaan kasvattajaa. Liian hektistä, ajattelin. Joku muu määrää, mitä ja milloin koirani kanssa teen. Tai en tee...
Myynti-ilmoituksissa oli järkyttävän paljon huonolla suomella kirjoitettuja viestejä, joiden mukaan pentu oli leikkisä ja ihastuttaa kaikki! Niinhän ne kaikki pennut, tuo tietomäärä ei vielä vakuuta. Eikä myyjäkään, enkä edes harkinnut noita "ale-pentuja".
Vähitellen alkoi järki kasvaa päähäni sen suhteen, mitä koiralta odotan ja mihin olen valmis. Halusin ennen kaikkea herttaisen perheenjäsenen, Artulle seuraa työpäivieni ajaksi sekä pientä äksöniä huusholliin. En halunnut pissalammikoita, koiran opettamista taas alusta alkaen, epätasapainoisia lenkkejä yli-innokkaan Artun ja pienen pennun kanssa. En ollut valmis pitämään pentulomaa, enkä halunnut pennun olevan kotona pitkään ilman minua. Enkä myös nykyisin voisi viedä pentua työpaikalle, jossa Arttu oli 4 vuotta sitten vakiovieras :)
Vähitellen sieltä kapusiiniapinoiden, huonolla suomella kirjoittavien pentutehtaiden ja ongelmakoirien joukosta nousi yksi ylitse muiden, vähän yli vuoden vanha Basse. Melko monen tekstiviestin ja sähköpostin jälkeen saimme Bassen omistajan kanssa sovittua tapaamisen, lähdin Artun kanssa Helsinkiin ja jännittävä päivä koitti.
Jos olisin lähtiessäni tiennyt, minkälainen päivästä muodostui, olisin varmaan edelleen Artun kanssa ilman toista koiraa. Mutta onneksi en tiennyt. Tein varmaan monta virhettä ensikohtaamisessa Bassen kanssa. Jätin Artun autoon ja menin itse ensin tervehtimään Bassea, rapsuttelin ja lepertelin... Kun Arttu pääsi sitten tutustumaan uuteen kaveriin, sen alistamisesta ei koko reissun aikana tullut loppua.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimme Bassen mukaamme kotiin sillä varauksella, että jos koirien yhteiselo ei lähde sujumaan, voin viedä Bassen takaisin viikon kuluttua. Jo seuraavana päivänä tilanne oli hallinnassa, Arttu huomasi että uuden kaverin kanssa voi leikkiäkin eikä sitä tarvitse yrittää astua alistaakseen koko ajan ;/
Bassen luonteesta, sen kotiutumisesta ja hyvästä kehittymisestä olen kirjoitellut blogissa ennenkin. Mutta koska tämän postauksen roduista aloitin, jatkan siitä vielä vähän.
Minulle on kerrottu, että Bassessa on kääpiökarkkaria ja sen emo olisi ollut lyhytkarvainen kuten Arttu. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että viis siitä koirasta, joka sen emoa silloin pentuna kaupanteon yhteydessä on "esittänyt", Bassessa on varmastikin sitä karkkaria, mutta sen lisäksi joko australianterrieriä tai norfolkinterrieriä. Ne piirteet ovat hyvin selvät väritystä ja luonnetta myöden. Karva on myös nypittävä, kuten karkkareilla ja terriereillä.
Eräs blogimme lukija lähetti kuviakin omasta aussistaan (Viivi, muistaakseni), joka vahvisti käsitystä Bassen roduista. Toivottavasti seuraatte vielä blogiamme, lämpimät terkut teille!
Mitä meille nyt kuuluu? Viime aikoina olen huomannut edelleen kehitystä Bassen suhteen. Se tuskin aikuistuu koskaan :D mutta blondimaisuudestaan ja pentumaisesta luonteestaan huolimatta se on nopea oppimaan. Se taas johtuu Bassen miellyttämisenhalusta, joka on aitoa, sovittelevaa, ilman taka-ajatuksia. Ellei sellaiseksi lasketa läheisyydentarvetta ja kiintymystä :)
Lenkillä Basse on omaksunut viehättävän tavan koskettaa kuonolla minua sääreen, sen jälkeen, kun se on juossut pyrähdyksensä ja hoitanut asiansa, viimeistään ihan loppumatkalla, useimmiten ilman näkyvää syytä. Kerran satoi aivan kaatamalla, kävimme vain lyhyen asiointireissun ulkona, ja kun käännyimme takaisin kotiin, koirat tepastelivat poikkeuksellisesti vierekkäin edelläni. Melkein liikutuin, kun Basse yhtäkkiä tökkäsi Arttua lapaluuhun sillä samalla tavalla kuin minua jalkaan :)
Tähän loppuhuipennukseen lisätään enää Hyvää Vappua, kaikki kaverit ;)
tiistai 30. huhtikuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Bassen siivoussunnuntai
Kyllä me koiratkin osataan auttaa siivoomisessa. Emäntä yritti hypätä moppauksen yli tänä viikonloppuna, mutta kun me Artun kanssa autettiin, ottihan se lattiarätin esille ;)
Toi Artun vatta on niin herkkä, että melkein vaan kun sitä päin näyttää jotain sopimatonta ruokaa, se on jo ruikulilla. Mä väitän, vaikka puoliks terrieri olenkin, että mäyräkoiran maha kyllä kestää kanankoivet, joista myyntipäivä on jo menny ohi! Eihän me sitä myyntipäiväystä syöty, vaan ne koivet. Ja ne oli hyviä.
Artun maha oli varmaan tosi kipee, kun se kehtas kyykistyä melkein emännän edessä siihen matolle! Pari kertaa se ensin ulvahteli ovella, mutta kun emäntä on hidas ja sen täytyy aina tehdä sata pikkuhommaa matkalla olkkarista eteiseen, ei Arttu sitten jaksanutkaan odottaa. Ensin se suunnisti takaovelle, ajatteli kai, että sieltä pääsee aina nopeemmin ulos, mutta sitten se vaan tapahtu.
Emäntä jätti meidät sitten lenkin jälkeen oman onnemme nojaan, tuli vasta neljän tunnin päästä kotiin. Pakko sen oli jo ulko-ovella haistaa, mitä oli taas tapahtunu. Matto oli mennyt jo niin pahaks, että tarvittiin lattiarätti (joka lensi vähän myöhemmin roskiin), ja suihkuttelu kylppärin lattialla ennen pesukoneeseen tunkemista. Päästiin toisen kerran tänään pitkälle lenkille, mutta ei Artulla mitään hätää siellä ollut.
Nyt me vaan mietitään, käytämmekö jatkossakin mattoja hyväksemme, kun haluamme nuuskutella useammin kevätsäätä. Kun ovella notkuminen ei aina tuota tulosta.
Tosin, emäntä kyllä sanoi, että kuuli sillon aamulla Artun äänestä, että sillon oikee hätä. Olis sit nopeempi, mokoma nainen.
Nyt mä päätin testata, kuinka säikky emäntä on. Kun en päässy sohvalle, menin tähän mun taittopatjalle kerälle ja rupesin murisemaan. Ihan vaan silleen monotonisesti, kun ei emännän sävelkorvalle kannata mitään nuotteja tapailla. Vähän aikaa se jakso tuijottaa tietokonetta, mutta mun mielestä sitä nauratti. Yritti muka peittää kädellä suunsa, mutta näin, että silmänurkka nyki. Ja mä lisäsin kaasua! Ei auttanu.
Mukavaa maanantaita kaverit, taidan torkahtaa. Pyykkikone jatkaa työtään, meillekin tuli siivouspäivä!
- Basse -
Toi Artun vatta on niin herkkä, että melkein vaan kun sitä päin näyttää jotain sopimatonta ruokaa, se on jo ruikulilla. Mä väitän, vaikka puoliks terrieri olenkin, että mäyräkoiran maha kyllä kestää kanankoivet, joista myyntipäivä on jo menny ohi! Eihän me sitä myyntipäiväystä syöty, vaan ne koivet. Ja ne oli hyviä.
Artun maha oli varmaan tosi kipee, kun se kehtas kyykistyä melkein emännän edessä siihen matolle! Pari kertaa se ensin ulvahteli ovella, mutta kun emäntä on hidas ja sen täytyy aina tehdä sata pikkuhommaa matkalla olkkarista eteiseen, ei Arttu sitten jaksanutkaan odottaa. Ensin se suunnisti takaovelle, ajatteli kai, että sieltä pääsee aina nopeemmin ulos, mutta sitten se vaan tapahtu.
Emäntä jätti meidät sitten lenkin jälkeen oman onnemme nojaan, tuli vasta neljän tunnin päästä kotiin. Pakko sen oli jo ulko-ovella haistaa, mitä oli taas tapahtunu. Matto oli mennyt jo niin pahaks, että tarvittiin lattiarätti (joka lensi vähän myöhemmin roskiin), ja suihkuttelu kylppärin lattialla ennen pesukoneeseen tunkemista. Päästiin toisen kerran tänään pitkälle lenkille, mutta ei Artulla mitään hätää siellä ollut.
Nyt me vaan mietitään, käytämmekö jatkossakin mattoja hyväksemme, kun haluamme nuuskutella useammin kevätsäätä. Kun ovella notkuminen ei aina tuota tulosta.
Tosin, emäntä kyllä sanoi, että kuuli sillon aamulla Artun äänestä, että sillon oikee hätä. Olis sit nopeempi, mokoma nainen.
Nyt mä päätin testata, kuinka säikky emäntä on. Kun en päässy sohvalle, menin tähän mun taittopatjalle kerälle ja rupesin murisemaan. Ihan vaan silleen monotonisesti, kun ei emännän sävelkorvalle kannata mitään nuotteja tapailla. Vähän aikaa se jakso tuijottaa tietokonetta, mutta mun mielestä sitä nauratti. Yritti muka peittää kädellä suunsa, mutta näin, että silmänurkka nyki. Ja mä lisäsin kaasua! Ei auttanu.
Mukavaa maanantaita kaverit, taidan torkahtaa. Pyykkikone jatkaa työtään, meillekin tuli siivouspäivä!
- Basse -
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Pienet ilon aiheet
Positiivisten ajatusten kasvattelua kannattaa harjoitella, kun sää kääntyi taas sateiseksi. Tiet ovat märkiä, koirat matalia ja Artulla on iho-ongelmia siitä johtuen. Eikä emäntää hirveästi aina innosta lenkin jälkeinen, hiostava pesuoperaatiokaan, joka on tehtävä. Tätä negatiivista ryöppyä vastaan nostan positiivisuutta seuraavalla:
-Kuraiset koirat odottavat kiltisti tuulikaapissa, kunnes kutsun ne kylppäriin.
-Ne myös tulevat, eivätkä lähde haahuilemaan ympäri asuntoa.
-Pesu onnistuu vuoroperiaatteella hyvin, olen havainnut jopa tunkua suihkun luo, mustasukkaisuudesta johtuen tietysti.
-Molemmat ovat oppineet tulemaan näyttämääni kohtaan, jossa suihkutellaan ensin takatassut ja minuun päin oleva kylki.
-Varsinkin Arttu osaa nostaa tassuja hyvinkin loogisesti: ensin sen verran, että pestään varpaat, sitten niin, että putsataan kainalot tai takatassujen kohdalla kalleudet ;)
-Kun toinen kylki on valmis, pyydän "käänny", ja kumpikin pyörähtää 180 astetta, toinen kylki minuun päin.
-"Arttu valmis" antaa luvan mennä pois suihkun alta, ja toinen tulee tilalle.
-Pesun jälkeen osataan väistää kylppärin ovelta jo pois, kun laitan lattialle kuivan pyyhkeen ja otan kuivattavat siihen yksitellen.
-Kun ensimmäinen koira on kuivattu, se istuu ovella, odottaa ja ampaisee vasta, kun sanon "Arttu vapaa".
Suihkun jälkeinen hepuli, toinen toisilleen annettu löylytys ja kilpajuoksu ympäri asuntoa on vailla vertaansa :) Viimeistään siinä vaiheessa tulee hyvä mieli siitä, että ulkona on märkä keli, mutta meidän pieni porukka saa olla nyt sisällä, asiat on hoidettu, varpaat kuivattu ja edessä hyvä ateria :)
Iloista viikonloppua kaikille!
-Kuraiset koirat odottavat kiltisti tuulikaapissa, kunnes kutsun ne kylppäriin.
-Ne myös tulevat, eivätkä lähde haahuilemaan ympäri asuntoa.
-Pesu onnistuu vuoroperiaatteella hyvin, olen havainnut jopa tunkua suihkun luo, mustasukkaisuudesta johtuen tietysti.
-Molemmat ovat oppineet tulemaan näyttämääni kohtaan, jossa suihkutellaan ensin takatassut ja minuun päin oleva kylki.
-Varsinkin Arttu osaa nostaa tassuja hyvinkin loogisesti: ensin sen verran, että pestään varpaat, sitten niin, että putsataan kainalot tai takatassujen kohdalla kalleudet ;)
-Kun toinen kylki on valmis, pyydän "käänny", ja kumpikin pyörähtää 180 astetta, toinen kylki minuun päin.
-"Arttu valmis" antaa luvan mennä pois suihkun alta, ja toinen tulee tilalle.
-Pesun jälkeen osataan väistää kylppärin ovelta jo pois, kun laitan lattialle kuivan pyyhkeen ja otan kuivattavat siihen yksitellen.
-Kun ensimmäinen koira on kuivattu, se istuu ovella, odottaa ja ampaisee vasta, kun sanon "Arttu vapaa".
Suihkun jälkeinen hepuli, toinen toisilleen annettu löylytys ja kilpajuoksu ympäri asuntoa on vailla vertaansa :) Viimeistään siinä vaiheessa tulee hyvä mieli siitä, että ulkona on märkä keli, mutta meidän pieni porukka saa olla nyt sisällä, asiat on hoidettu, varpaat kuivattu ja edessä hyvä ateria :)
Iloista viikonloppua kaikille!
torstai 25. huhtikuuta 2013
Runotorstai
Vielä hetki aikaa runoilla tänä torstaina...
Olen yrittänyt yllättää - itseni ja teidät - muutamana torstaina muokkaamalla runoteemaa erilaiseksi. Nyt passitan teidät Párekin blogiin lukemaan aivan ihastuttavan runon, 22.4. postauksen lopusta.
Mars, mars, Párekia moikkaamaan ;)
Olen yrittänyt yllättää - itseni ja teidät - muutamana torstaina muokkaamalla runoteemaa erilaiseksi. Nyt passitan teidät Párekin blogiin lukemaan aivan ihastuttavan runon, 22.4. postauksen lopusta.
Mars, mars, Párekia moikkaamaan ;)
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Barffaus-mietteitä
Sain jokin aika sitten ison pussillisen härän hännän palasia koirille. Ensimmäisen kerran annoin niitä iltaruuaksi Artulle 3 ja Basselle 2 palasta. Hännät olivat haasteellista purtavaa, ja sen jälkeen koirat menivät vesikupin kautta väsähtäneinä yöunille. Seuraavana päivänä Arttu oksensi, ja mahanesteen väristä päätellen vatsa oli ärtynyt.
Seuraavan kerran annoin koirille vain yhdet palaset kummallekin ja kaikki meni hyvin.
Eilen illalla ajattelin taas tarjota aktiviteettia pureskelun muodossa, ja kumpikin sai kaksi palasta. Ateriointi sujui huomattavasti nopeammin kuin aiemmin, eli hätäinen Arttu varsinkin nielaisi loput palaset luusta, joka on hurjasti kovempaa ainesta kuin moni muu meillä ollut luuruoka.
Aamulla sitten taas sulamattomat luut tulivat ulos väärää kautta. Nyt ei ärtyneen mahan merkkejä onneksi ollut, mutta olinkin keittänyt jo illalla maissikiisselin valmiiksi, ja annoin siitä luuaterian päälle vatsaa hoitavan jälkkärin.
Onko muilla samoja havaintoja härän hännistä? Harmillista, jos tuo jatkuu, koska tarkoitus oli oikeasti antaa virikkeellistä syömistä aika ajoin. Kanansiivet eivät kestä kuin hetken, naudan iso rustoluu vartin ja sen jälkeen luukakkaa tulee tolkuttomasti.
Onko poron luut pehmeämpiä kuin nuo härän hännät? Tiedän jo paikan, mistä niitä voi ostaa, mutta en ole päässyt vielä käymään ko. kaupassa.
Maukasta tiistaita :)
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Vointia on monenlaista
Jo neljäs päivä kuluu hissukseen. Outo päänsärky, jäseniä kolottaa ja tuolistakin nouseminen käy kankeasti. Vaiva ei ole ihan uusi, mutta pitkän tauon jälkeen yllätti taas. Fibrosta puhutaan paljon, mutta itseäni en osaa diagnosoida. Kummallinen särky hiiviskelee paikasta toiseen, käsiä ja jalkoja ylös ja alas.
Enkä tosiaan tullut valittamaan, perimmäinen tarkoitushan oli tässäkin postauksessa kertoa, miten koirat tähän reagoivat :) Olen päivittäin hoippunut yhden pidemmän lenkin aamu- ja iltanuuskuttelujen lisäksi. Eilen päivälenkki väsytti Bassen niin kovasti, että loppumatkasta se jäi seisomaan keskelle tietä ja kieli roikkui polvissa asti ;D) Hiukan painonpudotuksen varaa silläkin, ja aina se on ollut huonompi lenkkeilijä kuin Arttu, jonka väsyminen on harvinaista. Keväinen sää houkutteli minua pidemmälle, kun koirat olivat rauhallisia ja sain kulkea omaan tahtiini. (Tietysti, kun saan tämän sanottua, jollekin lenkkeilevälle nartulle pamahtaa juoksut, ja taas mennään meilläkin fleksit soiden ja kiskomisesta kiukutellen...)
Lenkin ja ruuan jälkeen koirilla ei ole ollut mitään sitä vastaan, että levätään. Basse retkottaa usein sohvalla minun mahan päällä, Arttu kerii itsensä jalkoja vasten rullalle. Kun siirryn ahtaasta sohvasta makkariin, kaksi pientä nenää ilmestyy kohta sängynlaidalle ihmettelemään, miksi ihminen on päivällä sängyssä! Jonkin ajan päästä ne teputtavat takaisin, ja Arttu ilmoittaa, mitä mieltä he ovat siitä, että välipala on myöhässä, päivän toinen lenkki on myöhässä ja muutenkin on tylsää!
Joten siirrän itseni pystyasentoon (nouseminen kuullostaa liian vaivalloiselta...) ja lähden palvelemaan :)
PS: aamulenkillä istui pieni, vaippaikäinen ihminen keskellä pyörätietä odottamassa, että koirat tulevat lähemmäs :) Äiti selitti, että heillä on kotonakin koira, mutta en silti päästänyt AB:tä nuolemaan pientä ihmistä märäksi...
Eilen neljän eläkeläisen porukka ryhmittyi kahden puolen pyörätietä, kun lähestyimme koirien kanssa ja yksi täti sanoi: "Sieltä sitä tullaan, tullaan..."
Ulos kannattaa siis mennä, koskaan ei tiedä, kuka siellä antaa seuraavan aiheen hymyyn :)
PS 2: Silti, jos sitä tukiverkostoa nyt olisi, hymyilisin tosi leveästi ihan täällä sisälläkin, jos koirat pääsisivät juuri nyt ilman minua lenkille.
Aurinkoista, keväistä ja iloista uutta viikkoa kaikille!
Enkä tosiaan tullut valittamaan, perimmäinen tarkoitushan oli tässäkin postauksessa kertoa, miten koirat tähän reagoivat :) Olen päivittäin hoippunut yhden pidemmän lenkin aamu- ja iltanuuskuttelujen lisäksi. Eilen päivälenkki väsytti Bassen niin kovasti, että loppumatkasta se jäi seisomaan keskelle tietä ja kieli roikkui polvissa asti ;D) Hiukan painonpudotuksen varaa silläkin, ja aina se on ollut huonompi lenkkeilijä kuin Arttu, jonka väsyminen on harvinaista. Keväinen sää houkutteli minua pidemmälle, kun koirat olivat rauhallisia ja sain kulkea omaan tahtiini. (Tietysti, kun saan tämän sanottua, jollekin lenkkeilevälle nartulle pamahtaa juoksut, ja taas mennään meilläkin fleksit soiden ja kiskomisesta kiukutellen...)
Lenkin ja ruuan jälkeen koirilla ei ole ollut mitään sitä vastaan, että levätään. Basse retkottaa usein sohvalla minun mahan päällä, Arttu kerii itsensä jalkoja vasten rullalle. Kun siirryn ahtaasta sohvasta makkariin, kaksi pientä nenää ilmestyy kohta sängynlaidalle ihmettelemään, miksi ihminen on päivällä sängyssä! Jonkin ajan päästä ne teputtavat takaisin, ja Arttu ilmoittaa, mitä mieltä he ovat siitä, että välipala on myöhässä, päivän toinen lenkki on myöhässä ja muutenkin on tylsää!
Joten siirrän itseni pystyasentoon (nouseminen kuullostaa liian vaivalloiselta...) ja lähden palvelemaan :)
PS: aamulenkillä istui pieni, vaippaikäinen ihminen keskellä pyörätietä odottamassa, että koirat tulevat lähemmäs :) Äiti selitti, että heillä on kotonakin koira, mutta en silti päästänyt AB:tä nuolemaan pientä ihmistä märäksi...
Eilen neljän eläkeläisen porukka ryhmittyi kahden puolen pyörätietä, kun lähestyimme koirien kanssa ja yksi täti sanoi: "Sieltä sitä tullaan, tullaan..."
Ulos kannattaa siis mennä, koskaan ei tiedä, kuka siellä antaa seuraavan aiheen hymyyn :)
PS 2: Silti, jos sitä tukiverkostoa nyt olisi, hymyilisin tosi leveästi ihan täällä sisälläkin, jos koirat pääsisivät juuri nyt ilman minua lenkille.
Aurinkoista, keväistä ja iloista uutta viikkoa kaikille!
torstai 18. huhtikuuta 2013
Kissa vai koira? Haluaisin molemmat!!
Sekalaisen blogini aihepiiriin tehdään tämän postauksen myötä koirien kannalta suurin mahdollinen särö ;) Herätellään samalla vaikkapa keskustelua siitä, ovatko kaikki "tuntemani" bloggaajat vannoutuneita kissa- tai koiraihmisiä, vai onko eläinrakkaus kaiken kattavaa, jyrsijöistä hevosiin :)
Miten kissanpentu sopeutuu koiriin ja päinvastoin? Luultavasti paremmin kuin koiranpentu ja talossa jo oleva vanhempi kissa?
Meillä oli lapsuudessani kissoja. Totuin niihin, ja otin itsellenikin kaksi kissaa aikuisena. Molemmat sairastuivat vakavasti ja ovat jo menneet menojaan. Toiselle tuli aivokasvain, toiselle joku maksasairaus.
Tänä keväänä olen ollut todella pitkästä aikaa kissakuumeen kourissa. Luen kissablogeja, vertailen eri kissarotuja ja sydän hakkaa, jos joku kertoo tietävänsä kissapentueen jossakin. Niitä en voi mennä katsomaan, koska sen jälkeen tulisin kotiin pieni kynsivä karvapallo kainalossa, olisin kissa-äitiyslomalla kuukauden ja sen jälkeen jo itkisin täällä kynsittyjä sohvia ja tapetteja...
(Kuvia klikkaamalla joudut Suomen Rotukissayhdistyksen sivuille, josta kaikki tämän postauksen kuvat ja kissarotujen tekstit on lainattu.)
Abessinialaisen turkki on lyhyt, sileä ja erittäin helppohoitoinen. Abessinialainen on hyvin itsenäinen. Se on utelias ja oppivainen ja osallistuu kaikkiin kodin puuhiin. Abessinialaisen ääni on pehmeä ja miellyttävä kuten sen koko olemus. Aby on rakastettava, lempeä ja omistajaansa rajattomasti kiintyvä kissa, joka osoittaa rakkauttaan avoimesti monin viehättävin keinoin.
Bengalin vartalo on pitkä, tassut suuret ja pyöreät. Turkki on lyhyt tai keskipitkä, paksu, epätavallisen pehmeä koskettaa ja kiiltelevä.Hyväksyttyjä värejä on kahdeksan kappaletta, kuvioina tabby ja täplikäs. Silmien väri vaihtelee turkin värin mukaan. Bengali on vilkas, leikkisä, seurallinen, mutta itsenäinen.
Burma. Kun vain annat burman tulla luoksesi, kaikki muu järjestyy itsestään. Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Pian tunnet olevasi palvottu, jos vain osaat ottaa sanomia vastaan. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä. Burmasi antaa sinulle viehkeytensä, koko hellyytensä ja toimintatarmonsa. Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa.
Brittiläinen on tasapainoinen ja rauhallinen kissa, jonka silmässä saattaa silti joskus näkyä ilkikurinen pilke. Brittiläinen voi olla puhelias, muttei äänekäs. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa, ja sille on vain eduksi, jos perheessä on muita lemmikkejä.
Korat ei ole luonteeltaan mikään jokamiehen kissa. Se on älykäs, utelias ja joka solullaan kaikkeen mahdolliseen osallistuva kissa. Se ei ole hidassoutuisen ja hissukseen liikkuvan kissanomistajan unelmien täyttymys. Sen massunalus on täynnä tassuja silloin kun on meno päällä ja leikki alkaa. Korat on vilkas ja itsevarma veitikka, joka tulee hyvin toimeen muiden kissojen ja koirien kanssa. Kunhan se saa olla numero yksi!
Ocicat on suurehko kissarotu. Uroksen paino on 6-8 kg ja naaraan 3,5-5 kg. Kissa on lihaksikas ja jäntevä. Turkki on lyhyt ja sileä, tyypillistä on täpläkuvioitus. Hyväksyttyjä värejä on 12 (ruskea, suklaa, kaneli, sininen, lila, beige ja näistä hopeamuunnokset). Ocicat on seurallinen, leikkisä, valpas ja uskollinen. Kissa seuraa omistajansa askareissa tiiviisti mukana ja oppii pieniä asioita, kuten lelujen noutamista. Ocicat on terve rotu, sillä ei tiedetä olevan perinnöllisiä ongelmia.
Venäjänsininen on erittäin viehättävä sekä ulkonaisilta ominaisuuksiltaan että luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti jäntevä ja voimakas. Se liikkuu joustavasti ja notkeasti, ja kissa muistuttaakin pientä harmaata pantteria. Luonteeltaan kissa on älykäs ja seurallinen. Se osallistuu mielellään kodin puuhiin, mutta ehtii kuitenkin viettää kehruutuokioita isännän tai emännän sylissä.
Sfinxin luonnetta kuvataan kissan, koiran, apinan ja lapsen risteytykseksi ja se pitää täysin paikkansa! Sfinx on hyvin seurallinen, utelias ja vilkas kissa ja osallistuu mielellään kotiaskareisiin, mieluiten olkapäälläsi kieppuen. Sfinxit tulevat hyvin toimeen muiden eläinten kanssa, jos vain toinen osapuoli on suvaitsevainen. Vaikka sfinx on karvaton, se tarvitsee ihonhoitoa. Kissa pestään säännöllisesti, koska sen iholta erittyvä rasva ei imeydy turkkiin. Pesu onnistuu nopeasti ja helposti, kun pennut totutetaan pienestä pitäen veteen.
Miten kissanpentu sopeutuu koiriin ja päinvastoin? Luultavasti paremmin kuin koiranpentu ja talossa jo oleva vanhempi kissa?
Meillä oli lapsuudessani kissoja. Totuin niihin, ja otin itsellenikin kaksi kissaa aikuisena. Molemmat sairastuivat vakavasti ja ovat jo menneet menojaan. Toiselle tuli aivokasvain, toiselle joku maksasairaus.
Tänä keväänä olen ollut todella pitkästä aikaa kissakuumeen kourissa. Luen kissablogeja, vertailen eri kissarotuja ja sydän hakkaa, jos joku kertoo tietävänsä kissapentueen jossakin. Niitä en voi mennä katsomaan, koska sen jälkeen tulisin kotiin pieni kynsivä karvapallo kainalossa, olisin kissa-äitiyslomalla kuukauden ja sen jälkeen jo itkisin täällä kynsittyjä sohvia ja tapetteja...
(Kuvia klikkaamalla joudut Suomen Rotukissayhdistyksen sivuille, josta kaikki tämän postauksen kuvat ja kissarotujen tekstit on lainattu.)
Bengalin vartalo on pitkä, tassut suuret ja pyöreät. Turkki on lyhyt tai keskipitkä, paksu, epätavallisen pehmeä koskettaa ja kiiltelevä.Hyväksyttyjä värejä on kahdeksan kappaletta, kuvioina tabby ja täplikäs. Silmien väri vaihtelee turkin värin mukaan. Bengali on vilkas, leikkisä, seurallinen, mutta itsenäinen.
Burma. Kun vain annat burman tulla luoksesi, kaikki muu järjestyy itsestään. Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Pian tunnet olevasi palvottu, jos vain osaat ottaa sanomia vastaan. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä. Burmasi antaa sinulle viehkeytensä, koko hellyytensä ja toimintatarmonsa. Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa.
Brittiläinen on tasapainoinen ja rauhallinen kissa, jonka silmässä saattaa silti joskus näkyä ilkikurinen pilke. Brittiläinen voi olla puhelias, muttei äänekäs. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa, ja sille on vain eduksi, jos perheessä on muita lemmikkejä.
Luonteeltaan cornish rex on seurallinen, utelias ja ihmisystävällinen. Se tulee hyvin toimeen muiden eläinten kanssa. Rexin olemus on hellämielinen ja pehmeä.
Ocicat on suurehko kissarotu. Uroksen paino on 6-8 kg ja naaraan 3,5-5 kg. Kissa on lihaksikas ja jäntevä. Turkki on lyhyt ja sileä, tyypillistä on täpläkuvioitus. Hyväksyttyjä värejä on 12 (ruskea, suklaa, kaneli, sininen, lila, beige ja näistä hopeamuunnokset). Ocicat on seurallinen, leikkisä, valpas ja uskollinen. Kissa seuraa omistajansa askareissa tiiviisti mukana ja oppii pieniä asioita, kuten lelujen noutamista. Ocicat on terve rotu, sillä ei tiedetä olevan perinnöllisiä ongelmia.
Runotorstai? Olisiko se tässä:
Kissaa ei mikään
puheenaihe kiinnosta
niin kuin se itse.
- Risto Rasa -
Tasapuolisuuden vuoksi uusintana tämä runo, joka on blogissani joskus jo ollutkin:
Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä
huoneisiin.
Risto Rasa -
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Pottuilua ja potutusta
Kun on näistä blogimaailman mukavista kysymys- ym. haasteista selvitty, tulee tuolla ulkona keväässä omat, vaikeammat haasteet, joiden joukossa saa oikein taiteilla kahden koirapojan kanssa. Tässä muutama:
1. Virtaavat vesinorot, pienet purot, paikoin jopa mäyräkoiran kokoiselle valtaojat, joita virtaili teilläkin vielä viime viikolla, kun suurin lumimäärä lähti vauhdilla sulamaan. Aivan ylivoimaista Artulle ylittää niitä. Ne on kierrettävä liiiiiiiioitellun kaukaa...
2. Ruskeat läjät, joiden yli voi porskuttaa, vaikka nuo vesivirtaumat on kierrettävä tassuja sivuille heitellen mahdollisimman kaukaa...
3. Pyöräilemään opettelevat mukul... lapsukaiset, jotka pää kierossa tuijottavat koiria vimmatusti polkien koko tien leveydellä ja kiljuen "Täällä tulee kaksi koiraa lisää!!!"
4. Muutenkin kevään tullen suuremmin joukoin liikenteessä olevat lapsukaiset, joiden jokaisen kanssa Basse haluaisi päästä leikkimään. Jos hihna on liian kireällä ja lapsi liian kaukana, Basse alkaa komentaa leikkikaveria lähemmäs.
5. Aikuiset, jotka pitävät oman koiransa juuri niin pitkässä hihnassa kuin haluavat. Kiusallaan, tahallaan ja "ymmärtämättä", miksi väistän koirieni kanssa parkkipaikalle, sivutielle, penkalle, joskus jopa autotielle, välttääkseni Bassen hervottoman räyhykohtauksen. Vastaantulijalla on tietenkin oikeus siinäkin tilanteessa tulla vauhdilla perässä, päästää koiransa koko fleksin mitalla luoksemme ja jäädä seisomaan sitten siihen, kun itse olen tehnyt kaikkeni välttääkseni suoraa kohtaamista!!!
Päivän "piristys":
Lenkillä polki meitä vastaan hurjaa vauhtia pieni tyttö, perheensä totuuden torvi, oikea kiljuk... kehittynyt tiedottaja ;/ Repliikki meni näin:
"Meillä on täällä ISO koira, ja anteeksi vaan kauhean paljon, jos se pelästyttää teidän pennut!!!"
Tytön perässä tuli loput perheestä rauhallisen dalmatialaisen kanssa, jolle taluttaja sanoi: "Ei NYT ei saa mennä haistelemaan koiria..." Minä keskityin pitämään Bassea kaulapannasta, ettei se revennyt liitoksissaan ison koiran ohittaessa.
Eli kun minä olen tehnyt väistöliikkeitäni, se on tulkittu niin, että että minun PIENET PENTUKOIRANI pelästyvät... hyvää päivää ja kaunista kevättä, onneksi on noita pieniä ihmisiä, jotka kuuluttavat aikuisten asenteen julki. Minua potuttaa, koska antaisin aika paljon siitä hyvästä, että saisin räyhäämättömät koirat. Kuulitteko: räyhäämättömät ja kauniisti ohittavat koirat!
Kyllä helpotti. Kiitos :)
1. Virtaavat vesinorot, pienet purot, paikoin jopa mäyräkoiran kokoiselle valtaojat, joita virtaili teilläkin vielä viime viikolla, kun suurin lumimäärä lähti vauhdilla sulamaan. Aivan ylivoimaista Artulle ylittää niitä. Ne on kierrettävä liiiiiiiioitellun kaukaa...
2. Ruskeat läjät, joiden yli voi porskuttaa, vaikka nuo vesivirtaumat on kierrettävä tassuja sivuille heitellen mahdollisimman kaukaa...
3. Pyöräilemään opettelevat mukul... lapsukaiset, jotka pää kierossa tuijottavat koiria vimmatusti polkien koko tien leveydellä ja kiljuen "Täällä tulee kaksi koiraa lisää!!!"
4. Muutenkin kevään tullen suuremmin joukoin liikenteessä olevat lapsukaiset, joiden jokaisen kanssa Basse haluaisi päästä leikkimään. Jos hihna on liian kireällä ja lapsi liian kaukana, Basse alkaa komentaa leikkikaveria lähemmäs.
5. Aikuiset, jotka pitävät oman koiransa juuri niin pitkässä hihnassa kuin haluavat. Kiusallaan, tahallaan ja "ymmärtämättä", miksi väistän koirieni kanssa parkkipaikalle, sivutielle, penkalle, joskus jopa autotielle, välttääkseni Bassen hervottoman räyhykohtauksen. Vastaantulijalla on tietenkin oikeus siinäkin tilanteessa tulla vauhdilla perässä, päästää koiransa koko fleksin mitalla luoksemme ja jäädä seisomaan sitten siihen, kun itse olen tehnyt kaikkeni välttääkseni suoraa kohtaamista!!!
Päivän "piristys":
Lenkillä polki meitä vastaan hurjaa vauhtia pieni tyttö, perheensä totuuden torvi, oikea kiljuk... kehittynyt tiedottaja ;/ Repliikki meni näin:
"Meillä on täällä ISO koira, ja anteeksi vaan kauhean paljon, jos se pelästyttää teidän pennut!!!"
Tytön perässä tuli loput perheestä rauhallisen dalmatialaisen kanssa, jolle taluttaja sanoi: "Ei NYT ei saa mennä haistelemaan koiria..." Minä keskityin pitämään Bassea kaulapannasta, ettei se revennyt liitoksissaan ison koiran ohittaessa.
Eli kun minä olen tehnyt väistöliikkeitäni, se on tulkittu niin, että että minun PIENET PENTUKOIRANI pelästyvät... hyvää päivää ja kaunista kevättä, onneksi on noita pieniä ihmisiä, jotka kuuluttavat aikuisten asenteen julki. Minua potuttaa, koska antaisin aika paljon siitä hyvästä, että saisin räyhäämättömät koirat. Kuulitteko: räyhäämättömät ja kauniisti ohittavat koirat!
Kyllä helpotti. Kiitos :)
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Sydän-tunnustus
Kiitos Elli, saimme sydämenmuotoisen tunnustuksen :)
Mukana oli tällainen ohje:
"Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!"
Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaville herttaisille bloggaaville koirakamuille:
Prinsessa Minni
Tiitu
Vili
Pimu ja Typy
Siinä on viisi bloggaajaa, vaikka vain neljä blogia ;)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Mukana oli tällainen ohje:
"Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!"
Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaville herttaisille bloggaaville koirakamuille:
Prinsessa Minni
Tiitu
Vili
Pimu ja Typy
Siinä on viisi bloggaajaa, vaikka vain neljä blogia ;)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
torstai 11. huhtikuuta 2013
Runotorstai
Lehm ja koiv
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.
- Heli Laaksonen (Pulu uis 2000) -
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Haasteelliset vastaukset
Ihanan Ässä-spanielin emäntä haastoi seuraavilla kysymyksillä. Vastaan niihin mieluusti, mutta lisää kysymyksiä en tällä kertaa jaksa miettiä. Kuka haluaa, voi vastata näihin samoihin :)
1) Minkä rotuinen koira olisit?
- haluaisin olla joku noutaja, ne ovat niin lempeitä ja mukavia, olematta silti nössöjä ;)
2) Voisitko ottaa marsun lemmikiksi?
- en kovin mielelläni...
3) Millaisessa elokuva/sarja/kirjamaailmassa voisit elää?
- elokuvista valitsen pilke silmäkulmassa "101 dalmatialaista", koska siinä olisi koiria riittävästi ;)
- sarjoista Viinitilan keisari alkoi hyvin, mutta alkaa mennä jo pilalle jatkuessaan.
- kirjoista valitsen Jan Karonin Pappila-sarjan (jossa on kyllä muutakin elämää kuin pappilan salista käsin kuvattuna ;)
4) Lempivärisi koirilla?
- oranssi ja oliivinvihreä, sointuvat Arttuun parhaiten :)
5) Yhdistykset joihin kuulut?
- en mihinkään - muistaakseni :)
6) Jos aloittaisit koiratanssin, minkä biisin valitsisit esityksesi taustamusiikiksi?
- vaikea kysymys, joku ohjaaja saisi valita biisin joka sopii liikkeisiin minulle ja koiralleni
7) Missä/millaisessa paikassa haluaisit asua? Vastaako nykyinen asuinpaikkasi tätä?
- asuisin pienessä kalastajakylässä, omakotitalossa, jossa olisi iso piha koirille, minulla olisi hedelmäpuutarha, kasvimaa, vuohi, paljon monivuotisia kukkivia pensaita ja pieni metsä talon lähellä sekä kalliota. Lähin kaupunki olisi alle 30 km päässä. Ja ei, en asu tällaisessa satumaassa :)
8) Arvokkain esine, joka sinulla on (tunnetasolla tai rahallisesti)
- isäni piirtämä ja tekstaama syntymäpäiväkortti, kun olen ollut 3-vuotias
9) Sisustat asuntosi kokonaan uusiksi. Mitä värejä ja materiaaleja käyttäisit?
- valkoista, sinistä, puuta, lasia
10) Jos saisit tehdä työksesi mitä vain, mitä tekisit?
- voisin olla kirjailija, esinesuunnittelija tai koirankouluttaja
11) Maksimimäärä koiria, jota voisit pitää?
- kaksi, mutta kissoja mahtuisi vielä ;)
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Artulle sattuu ja tapahtuu
Otsikosta huolimatta täällä on ollut kohtuullisen tylsää aktiivisen koiran näkökulmasta. Mutta pikku haavereita sattuu, vaikka kuinka hissukseen oltaisiin.
Artulla on ollut yksi maitokulmahammas, jota en ole muistanut käydä poistattamassa. Odotin pitkäksi venähtänyttä rokotusreissua, mutta unohdin hampaan siinäkin tohinassa. Hammasta ei ole voinut havaita kuin kurkkaamalla suuhun ylös, jota tulee tehtyä aika harvoin :) Ajattelin joskus, että poistaminen saa jäädä jos-kun-mahdollisesti-ehkä Arttu joskus leikataan, koska kumpikin toimenpide vaatii rauhoituspiikin. Mutta kukapa olisi uskonut, että saimme kissat avuksemme...
Blogikamumme Ronja sai kissojen tunnelin :) Eksyin samanmoiseen kauppaan täällä ja ostin koirapojille oman tunnelin. Meno tunnelissa oli kohtuullisen rajua, kun Arttu sai ensin poistettua ne ihanat kissojen "karvapallot", joilla oli varmaan tarkoitus leikkiä sievästi tassuilla :) Lopulta leikki äityi niin kovaksi, että kumpikin koira kiskoi tunnelia eri suuntiin. Tunnelin aukoissa on aika vahvat reunat, ja sisälläkin jotain "kaaritukia", jotka pitävät tunnelin ryhdissä. Huomasin jossakin reunassa vähän verta ja Arttu maiskutteli suutaan ja nuoli (sijaistoimintona) tassua.
Illalla huomasin lattialla valkoisen "roskan", joka olikin pieni hammas! Pieni piste verta juuressa, eli uskon hampaan irronneen kokonaan. Mutta asia tarkistetaan mahdollisimman pian ell:n luona. Ja sehän onnistuu ilman rauhoitustakin :) Minun hoitomyöntyväinen mäyris, olen siitä ylpeä...
Viime yön tilanne oli Artulle hiukan harmillisempi. Arttu meni illalla aikaisin nukkumaan eikä sen petimökistä kuulunut hiiskahdustakaan. Aamuyöllä heräsin, kun koiran kynnet rapsuttivat pitkin olohuoneen lattioita. Yksi ykä ehti jo tulla lattialle (hurraa, taas kerran paljaalle lattialle!! voiko mäyräkoira oppia tämänkin, kun olen sen pari kertaa ehtinyt hätistää pois matolta??). Sain sen siivottua, kun koira halusi ulos. Ja hädän suuruuden tietää siitä, kummalla ovella se odottaa. Etuovella puetaan takkia ja pipoa, kenkää ja valjaita, tarkistetaan avaimia ja kakkapusseja... takaovelta pääsee pään yli solahtavan pannan kanssa ovenraosta salamana ulos!
Parin tunnin päästä uusi reissu. Silloinkin oli niin kiire, että Arttu juoksi paniikissa huoneesta toiseen, ei ehtinyt kunnolla edes pyytää ulos. Ja kun asia oli takapihalle toimitettu, suljin oven mahdollisimman pian, ja toivoin ettei kukaan tarkkanenäinen naapurikaan ole juuri lähistöllä!
Ennen töihin lähtöä kävimme lenkillä, jonka jälkeen keitin riisihiutalevelliä, että sain annettua Artulle hiilitabletin ja 2 Inupektia. Kaiken tämän jälkeen pesässään nukkui taas erittäin väsynyt mäyris. Vatsaan oli koskenut varmaan aika lailla...
Kun tulin töistä, eteisen matto oli myllätty. Ulos oli ollut asiaa. Ja olohuoneessa oli yksi hiilenmusta kakka... taas paljaalla lattialla :) Kyllä, mäyris voi oppia!
Pienen lenkin ja uuden riisi-maitorahka-annoksen jälkeen Arttu sai hepulin, joka muistuttaa minusta aina sitä tunnetta, kun itse on juuri selättänyt jonkin taudin, kuume on laskenut, mahatauti asettunut, eikä tiedä mitä tekisi, kun on niin kivaa :) Mutta aika pian pikkuriehumisen jälkeen toipilas meni taas nukkumaan. Tälläkin hetkellä se on käpertynyt petilleen, eikä täällä ole jokailtaista kerjuuta ulos-leikkimään-ruokaa-leluja-mitätahansa... Tiedän, ettei tämäkään mahavaiva ole vakavaa, niitä tulee ja menee. Silti minua liikuttaa tuo pieni, suklaanruskea, kyljelleen käpertynyt hahmo.
Toinen, karvaisempi hahmo nauttii jakamattomasta huomiosta jalkojeni päällä jakkaralla :) Kuorsaus nousee läppärin takaa ja nilkkaa lämmittää pieni pää. Tässä on varmaan läsnä koiraperheen arki ja autuus.
Artulla on ollut yksi maitokulmahammas, jota en ole muistanut käydä poistattamassa. Odotin pitkäksi venähtänyttä rokotusreissua, mutta unohdin hampaan siinäkin tohinassa. Hammasta ei ole voinut havaita kuin kurkkaamalla suuhun ylös, jota tulee tehtyä aika harvoin :) Ajattelin joskus, että poistaminen saa jäädä jos-kun-mahdollisesti-ehkä Arttu joskus leikataan, koska kumpikin toimenpide vaatii rauhoituspiikin. Mutta kukapa olisi uskonut, että saimme kissat avuksemme...
Blogikamumme Ronja sai kissojen tunnelin :) Eksyin samanmoiseen kauppaan täällä ja ostin koirapojille oman tunnelin. Meno tunnelissa oli kohtuullisen rajua, kun Arttu sai ensin poistettua ne ihanat kissojen "karvapallot", joilla oli varmaan tarkoitus leikkiä sievästi tassuilla :) Lopulta leikki äityi niin kovaksi, että kumpikin koira kiskoi tunnelia eri suuntiin. Tunnelin aukoissa on aika vahvat reunat, ja sisälläkin jotain "kaaritukia", jotka pitävät tunnelin ryhdissä. Huomasin jossakin reunassa vähän verta ja Arttu maiskutteli suutaan ja nuoli (sijaistoimintona) tassua.
Illalla huomasin lattialla valkoisen "roskan", joka olikin pieni hammas! Pieni piste verta juuressa, eli uskon hampaan irronneen kokonaan. Mutta asia tarkistetaan mahdollisimman pian ell:n luona. Ja sehän onnistuu ilman rauhoitustakin :) Minun hoitomyöntyväinen mäyris, olen siitä ylpeä...
Viime yön tilanne oli Artulle hiukan harmillisempi. Arttu meni illalla aikaisin nukkumaan eikä sen petimökistä kuulunut hiiskahdustakaan. Aamuyöllä heräsin, kun koiran kynnet rapsuttivat pitkin olohuoneen lattioita. Yksi ykä ehti jo tulla lattialle (hurraa, taas kerran paljaalle lattialle!! voiko mäyräkoira oppia tämänkin, kun olen sen pari kertaa ehtinyt hätistää pois matolta??). Sain sen siivottua, kun koira halusi ulos. Ja hädän suuruuden tietää siitä, kummalla ovella se odottaa. Etuovella puetaan takkia ja pipoa, kenkää ja valjaita, tarkistetaan avaimia ja kakkapusseja... takaovelta pääsee pään yli solahtavan pannan kanssa ovenraosta salamana ulos!
Parin tunnin päästä uusi reissu. Silloinkin oli niin kiire, että Arttu juoksi paniikissa huoneesta toiseen, ei ehtinyt kunnolla edes pyytää ulos. Ja kun asia oli takapihalle toimitettu, suljin oven mahdollisimman pian, ja toivoin ettei kukaan tarkkanenäinen naapurikaan ole juuri lähistöllä!
Ennen töihin lähtöä kävimme lenkillä, jonka jälkeen keitin riisihiutalevelliä, että sain annettua Artulle hiilitabletin ja 2 Inupektia. Kaiken tämän jälkeen pesässään nukkui taas erittäin väsynyt mäyris. Vatsaan oli koskenut varmaan aika lailla...
Kun tulin töistä, eteisen matto oli myllätty. Ulos oli ollut asiaa. Ja olohuoneessa oli yksi hiilenmusta kakka... taas paljaalla lattialla :) Kyllä, mäyris voi oppia!
Pienen lenkin ja uuden riisi-maitorahka-annoksen jälkeen Arttu sai hepulin, joka muistuttaa minusta aina sitä tunnetta, kun itse on juuri selättänyt jonkin taudin, kuume on laskenut, mahatauti asettunut, eikä tiedä mitä tekisi, kun on niin kivaa :) Mutta aika pian pikkuriehumisen jälkeen toipilas meni taas nukkumaan. Tälläkin hetkellä se on käpertynyt petilleen, eikä täällä ole jokailtaista kerjuuta ulos-leikkimään-ruokaa-leluja-mitätahansa... Tiedän, ettei tämäkään mahavaiva ole vakavaa, niitä tulee ja menee. Silti minua liikuttaa tuo pieni, suklaanruskea, kyljelleen käpertynyt hahmo.
Toinen, karvaisempi hahmo nauttii jakamattomasta huomiosta jalkojeni päällä jakkaralla :) Kuorsaus nousee läppärin takaa ja nilkkaa lämmittää pieni pää. Tässä on varmaan läsnä koiraperheen arki ja autuus.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Runotorstai
Sil ko lähte uut alkku kohre
Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappaast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone
ol valone
ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil
älä unhota kotti avamei
älä karota annetui syrämei.
Viä roskapussi mennesäs.
- Heli Laaksonen -
-----
PS: Säilytin tätä ajat sitten tehtyä runopostausta julkaistakseni sen oikeaan aikaan. Mutta, mutta. Aina ei kaikki haaveet toteudu, ainakaan toivomassani aikataulussa... Odotin niin kovasti uusia tuulia, niin uuden työn kuin asumisenkin suhteen. "Projekti" on kuitenkin yhä jäissä, kuten tämä kevät säidenkin puolesta. Harmittaa, mutta jatkan elämää siinä kohdassa, missä sen on nyt tarkoitettu kulkevan, vastuineen ja haasteineen :)
Yritän ainakin olla unohtamatta "kotti avaimei"...
Mukavaa loppuviikkoa, kiva jos kiinnostuit runotorstain tämänkertaisesta runosta.
-----
PS: Säilytin tätä ajat sitten tehtyä runopostausta julkaistakseni sen oikeaan aikaan. Mutta, mutta. Aina ei kaikki haaveet toteudu, ainakaan toivomassani aikataulussa... Odotin niin kovasti uusia tuulia, niin uuden työn kuin asumisenkin suhteen. "Projekti" on kuitenkin yhä jäissä, kuten tämä kevät säidenkin puolesta. Harmittaa, mutta jatkan elämää siinä kohdassa, missä sen on nyt tarkoitettu kulkevan, vastuineen ja haasteineen :)
Yritän ainakin olla unohtamatta "kotti avaimei"...
Mukavaa loppuviikkoa, kiva jos kiinnostuit runotorstain tämänkertaisesta runosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)