sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kamu(t) on kaukana


Tuumin tässä vaan, kertoisinko välillä kuulumisia. Pehmonalle tarvitaan nyt tähän tarinaan mukaan. Se on näet saatu kamultani Kallelta. Molemmat on tosi rakkaita, vaikka välillä kohtelenkin niitä kovakouraisesti, Kallea sekä pehmoa.


Kalle täältä kaukaa, morjens! Taitaa Aatulle mennä pupu pöksyyn tai tulla tippa silmään. Siispä mä autan, koska me kuljettiin niin kauan yhtä käpälää, ettei kamua voi jättää tässäkään pulaan.
Muutin nimittäin kauas. Ihan lentokoneella tultiin, minä vaan eri kohdassa konetta kuin mamma ja iskä. Matka oli niin hurja, että mamma osaa kertoa siitä ehkä joskus paremmin, jos ehtii. Hirveän kauan olin jossakin kopassa, eikä tullu edes mitään vahinkoja koppaan... olenhan mä jo aika iso poika.


Nii justiinsa. Ja jos olisin aavistanu, mitä on tulossa, kun Kalle viime(isen) kerran oli täällä meillä ihmistensä kanssa, olisin piilottanut sen meidän varastoon... Mutta ei pienet koirapojat tienny. Painittiin vaan hurjana ja myllättiin aamulla Kallen mamman petillä.


Mutta eihän surra, kamu... yritetään löytää lisää kavereita, ja nähdään vielä joskus. Silloin otetaan kaikki ilo irti, eikä muisteta hetkeen sitä, että ollaan erossa oltukaan.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille käpäläkamuille ja heidän ihmisilleen!
T: Arttu ja Kalle

maanantai 8. helmikuuta 2016

Arttulassa piristytään jo

Kiitos kamut tsemppauksista. Tuumittiin, että haluatte varmaan nähdä, miten ne vaikutti :)


No sain hepulin! Leijona tuli kuvaan mukaan, että voitte verrata, kumpi liikkuu ja kumpi ei...


Voimistelin kunnolla. Venyttelyt ja kiertoliikkeet tekee hyvää pitkälle selälle.


Pallon kanssa askartelu vaatii keskittymistä. Sekin on tervehtymisen merkki.


Tässä eilinen kuva ennen lenkille lähtöä, aikamoinen ero, vai mitä. Potilaalle on saatu vasta toisen tassu paketoitua. Miten voikin noin apaattinen yksilö tehdä tossujen pukemisesta maailman hankalinta puuhaa. Näennäisesti paikallaan pysyvä tassu muljuu tossussa miten sattuu, eikä maan vetovoimasta tunnu olevan siinä hommassa mitään apua.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hymytön

Nyt ei naurata. Ei edes hynyilytä. Eikä heilu häntä...


Leppoisaksi lepopäiväksi aiottu alkoi kehnosti. Lääkerasvan takia oli laitettava koiralle yöksi sukat. Teippikiinnitys sukan varressa liukuu salaperäisesti yön aikana alaspäin ja alkaa kiristää, ja tassu oli aamulla turvoksissa... Petin kuopiminen tassuilla auttaa huomattavasti tähän lopputulokseen pääsemistä. 

Etutassuissa on nyt aivan selvä furunkuloosi. Anturoiden välit punottaa, lenkin jälkeen anturoiden syrjissä on punaisia patteja. Eilen ei palloleikki tahtonut maistua. Onko ihme, kun nilkuttamalla pitää palloakin hakea...

Vanha tuttu antibioottivoide käyttöön. Lenkit mennään minigrip-pussit + tossut jalassa (koska tavalliset pakastepussit hajoaa heti ja vuotaa kuin seula).

Toinen korva on vaivannut muutaman päivän. Tein tavanomaisen huuhtelun Relaxant Animalin shampoo-vesisekoituksella. Hetkeksi auttoi, mutta tänä aamuna kutina oli ihan mahdotonta. 

Kortisonitabletin uskallan ilman lääkärin uutta ohjeistusta antaa. Kortisoniliuostakin on samaan korvavaivaan reilu vuosi sitten saatu, mutta en laita mielellään korvaan mitään lääkettä ennen kuin asia tutkitaan. Korvat reagoi meillä niin harvoin, että niiden kanssa ei ole ehtinut tulla "hoitorutiinia"... onneksi.

Näillä mennään. Hoidettu nelijalkainen nukkuu varmuuden vuoksi uniluolassaan piilossa, kaikkien tököttien ulottumattomissa. Ihminen miettii ja panikoi, olisiko sitä antibioottisalvaa saanut laittaa samaan aikaan kortisonitabletin kanssa...

Jotain hyvää tässä päivässä on. Koiran muu iho on priimakunnossa!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Vapaa-ajalla on kaikkeen aikaa


Tulisin syliin nyt, kun kerran olet kotona. Pitäis viettää sitä laatuaikaa.



Voisitko kopioida tämän saman kuvan vaikka joka päivä blogiin.
Ei tarttis tässä toistuvasti seisoskella kuvattavana...



Ihminen käyttää aikaansa kummallisiin asioihin. Silloin kun se ei syöksy koiransa varpaiden tai korvien kimppuun erilaisten pesuvesien kanssa, keittiöstä tulee kummallisia tuoksuja.

torstai 4. helmikuuta 2016

Palautusoikeus


Mullehan tää pikkupaketti tuli, eikö tullukki!!



Ai tällaset ostokset tällä kertaa...
enpä ole yllättynyt,
vain syvästi pettynyt.



Palauta hyvä ihminen,
vielä voit saada rahat takas!
Oli varmaan niin kalliit,
että vaihtavat laatikolliseen luita...