Toisen saikku tietää toiselle töitä

Tänään on ollu taas näitä vaativia hoitotöitä.

Emännän jalkoja on pitäny lämmitellä,

ja taisi siinä tulla itellekin uni silmään ;)

Sunnuntai

Mitään edistystä ei viikossa ole meillä tapahtunut. Yhä torkutaan sohvalla...

Äläs vähättele, ihminen. Olen tässä juuri sisustusohjelman kuvauksiin ilmoittautumassa. Jakson nimi on "sävy sävyyn"...

Mutta nukahdin kesken kaiken, ja tämän täytyy olla pahaa unta!

Maanantai

Mene pois... väsyttää.

Juoksimme kevättä pakoon

Kiipesin puuhun, tai oikeasti minut nostettiin tähän käkkyrän päälle.

Kummallista, kissoja kannetaan alas puista, koiria nostetaan tilalle...

Meri on oikealla. Reippaan ja pitkän lenkin Kallahdenniemeen oli tarkoitus rauhoittaa, antaa hetkeksi muuta ajateltavaa, viedä koira pois tuttujen, turhan innostavien keväthajujen luota... Kotona otettiin vielä hyvän mielen ja lenkin jälkiriehumiset ennen sapuskaa. Lopulta kevään sankari vaipui uneen. Talossa on hetkellinen, ihana rauha. Emäntä yrittää liikkua hiljaa, ettei Artun keväthuuma herää henkiin ennen iltalenkin aikaa...

Teetä taiten

Nyt muuttui aamuteen keittäminen astetta ammattimaisemmaksi ;)

Tässä laitteessa on valittavissa suoraan vihreän teen

vaatima 70 astetta, tai 80 - 90 - 100 muille laaduille.

Loppui se teppussien kanssa läträäminen töissä,

termospullollinen suklaateetä kassiin ja menoksi!

PS: Kiitos Kallen mamma, kun esittelit joskus minut suklaateelle,

tämä tuttavuus ei ikinä lopu ♥

Tekijä löytyi rikospaikalta

Viisaudella hehkutukset voi tänään unohtaa.

Mitä ihmettä mäyrän päässä on liikkunut...

Laatikko oli muistaakseni aamulla ruokapöydällä!

Kotiin on kiva tulla, kun ei tiedä, mikä yllätys odottaa...

Huomaa pahvilaatikon avausmetodi, etuhampailla näverretty, pala palalta.

Siellä laatikossa oli paljon muutakin, mutta

näiden vuoksi Arttu menee vaikka

läpi kuuluisan harmaan kiven.

Tennispalloja!

Viisaat (mäyrä)koirat...

Tällä kuvalla tsempataan Kalle-kamua, jolla oli koulupäivä! Ei me oikein tiedetty, mitä kaikkea siellä koulussa opiskellaan, mutta varmaan ainakin koiraa ja kieliä, joten sillä valittiin kuvaan sopivat kirjat.

Lukukoira Sylvin blogissa on aina hienoja kirjakuvia, ja tietty Sylvin kuvia. Kyllä se nyt taitaa olla niin, että ei tässä meidän kuvassa kukaan oikein viisaalta näytä, kun ei ole hajuakaan, mitä näissä kirjoissa lukee... yritettiin kumminkin.

Koira-räppi jäi päähän soimaan. Toivottavasti siihen Iivarinkin räppiin löytyy säveltäjä... olisko Myrskyn ja Tuiskun iskällä aikaa?? Neron emäntäkin voi messublogissaan sitten vihjasta, kuinka paljon täällä netissä on viisaita ja kekseliäitä (mäyrä)koiria.

Nyt on aika ottaa Párekista mallia: tassut kohti taivasta ja lepäämään, että jaksetaan taas huomenna tehdä uusia, viisaita havaintoja! 

Vielä kumminkin täytyy muistuttaa Rasavilin emäntää, että matkakuulumiset on kertomatta!

Aurinko ja Armas

Kylläpä tuo kaima hellii ja lämmittää...

Onkohan Aurinkokin saanut uuden nimen, kun se lähti kotoa?

Ja mihin se lähti? 

Vai syntyikö se suoraan taivaalle paistamaan??

Tassut tulee ihan kultaisiksi, kun Aurinko Armas paistaa...

Huoh. Armas on hyvä nimi.

Aurinko on hyvä heppu.

Iisalmessa kadonnut koirakaverukset!

EDIT: Karkulaiset pääsivät liki vuorokauden jälkeen takaisin kotiin!!  Viluiset ja väsyneet kaverukset ovat taas turvassa.

Karannut kaksi kääpiösnautseria torstaina 12.3.2015 klo 16 maissa Iisalmessa, Iimäen seutuville (Valkeiskylä-Iimäki -välin metsäautotien, ampumaradan ja kodan läheisyyteen). Toinen musta-hopea uros ja toinen suola-pippuri eli harmaa narttu, jolla pystyt korvat. Molemmilla kuvan mukaiset oranssit heijastinliivit ja Hurtan pannat, joissa tiuku ja puh. laatta. Saattavat liikkua hankiaisia pitkin kauaskin. Jos tiedät jotakin, ole hyvä ja soita puh. 0400350694.

Nyt on Artun siskon perheessä kova hätä, pitäkää silmät auki, varsinkin jos asutte Kurenpolven tai Iimäen alueella.

Kura vai kana...

Jossakin on taas vika. Kainalot ärtyy ja koirapoikaa harmittaa kamalanhajuinen kortisonisuihke. Jos syynä on kura, se menee ohi. Jos kevähormonit, niitäkin tulee ja menee. Jos syyllinen onkin ruokakokeilussa oleva kana, vahinko on suurempi. Kanan mukana lähtee lentoon sydämet, kivipiirat, siivet ja kaikki herkut.

Mutta nyt ramasee.

Mennään sinne lenkille vähän myöhemmin...

Sain kananmunan välipalaksi, ja niistä en kyllä luovu!

Kevään merkit

Blogikamuista moni on raportoinut kevään merkkejä.

On ollut jäätelöhetkiä, metsäretkiä,

Iivari intoutui sisustamaankin!

Meidän mamma passais Iivarin kanssa saman katon alle!

Eihän täällä saa enää vähään tyytyväinen

koira rauhassa nukkuakaan, kun eräs ihminen

hosuu mittanauhan kanssa keskellä yötäkin.

Ja värkkää noita ihme piirustuksiaan.

Pohtii, muutettaisko. Vai jos vaan sisustettais.

Pelkään, että jälkimmäinen vaihtoehto

ei ole ihan hetkessä ohi...

Niin että jos tiedätte meille mukavan kodin,

antakaa mammalle vinkki. Kerranhan se vaan kirpaisee.

Sisustamista jatkuu tällä kokemuksella ainakin jouluun...