Mäyräkoiralla on kiire

Minulla on ollut viime päivinä kova kiire. Kuten näette, ulkomuotonikin on muuttunut eteenpäin suuntautuneeksi, vauhdikkaaksi, lähes sporttiseksi. Kuvassa minulla on kiire havaita kaikki ötökät, jotka lentävät auringonpaisteessa.

Sen lisäksi kiirettä on pitänyt hoitaessa seuraavia tehtäviä:

• Tietokoneasentajan hoputtaminen hyppimällä häntä vasten. Yritin pitää asentajan hereillä, koska tuntilaskuri kuulemma raksuttaa koko ajan, ja se on taas suora uhka minun herkkuannoksilleni. 

Kiittämätön emäntä sulki minut kevythäkkiini, jossa päästelin tunnin levon jälkeen liikuttavia ääniä. Emäntää ne eivät liikuttaneet.

• Pesukoneen korjaajan vahtiminen.

Hän oli oikein mukava ihminen, omisti itsekin koiran.

Pyrin tekemään lähempää tuttavuutta, mutta sekin kiellettiin ennen pitkää.

• Bussissa istujien matkustuskelpoisuuden tarkastaminen.

Edessäni istuvaa on helppo lähestyä kuonolla nilkoista tai niskasta.

Emäntä ei taaskaan ole samoilla aaltopituuksilla,

kummankaan tarkastustavan suhteen.

• Hevosten lasku laitumelle.

Ensin laskettiin ruunat vapauteen, sitten tammat.

Minä valvoin tilannetta autosta käsin.

Sitten tulin laitumen laidalle tarkastamaan porukan

ja tarjolla olevan ruohon laadun.

Ilmapotkuja ja kiljahduksia en ymmärtänyt, pyrin emännän syliin.

• Hevosen ulkoilutus.

Olen ennenkin kertonut hepasta, jota käyn joskus ulkoiluttamassa.

Kiipeilemme metsissä, kallioilla, kahlaamme heinikossa, pellolla...

Heponen seuraa minua ihan mihin vaan. Emäntä voisi joskus ottaa todistusaineistoksi valokuvan. 

Mutta yleensä se kulkee jonon hännillä, keskittyy pysymään perässä kompuroimatta...

• Tähystin kyläpaikassa terassilla ohikulkijoita.

Haukuin kissan (kahdesti), auton, polkupyöräilijän, jalankulkijan, pari lasta ja lisäksi paljon sellaista, mitä muut eivät edes nähneet. Tosikot.

Kyläpaikan naapurin aidan taakse inisin tyttökoiralle.

Emäntä ei tykännyt mistään edellä olevasta, mutta oli kerrankin hiljaa.

Keinolla millä hyvänsä...

Iivarin kide- ja syömishankaluuksista tämä postaus lähti. Meillä kun on tuota ruokailuongelmaa ollut myös jo useamman viikon. Aina ruokaa kerjäävästä ja hotkivasta koirasta tuli kevään korvalla ulos honkuva ruualla nirsoilija. No, kyllähän ongelma osaksi on tiedossa, mutta kun siihen alkoi liittyä jo runsasta tyhjän mahan oksuilua, (keltaista sellaista) huolestuin. Ja päätin, että ainakin jotain kostuketta sinne mahaan on saatava.

Vanha kunnon muoviruisku käyttöön, ja joka ruiskullisella koira saa jopa 11 ml nestettä... Ja jos koiran vedentarve on n. 0,5 dl/painokilo, se tarkoittaisi n. 45 ruiskullista päivässä...

Mutta onneksi homma ei mennyt ihan näin mutkikkaaksi. Parina päivänä ehdin antaa muutaman ruiskullisen vettä, kun tilanne ratkesi hassusti. Kun tulimme päivän päälenkin jälkeen illansuussa sisälle, laitoin koiralle ruokakupin, jota se ei edes vilkaissut, vaan juoksi pedille. Menin muoviruiskuni kanssa perässä, ja vastusteluista huolimatta truuttasin milli kerrallaan hukkumista näyttelevän draamakoiran poskihampaiden välistä sisään. Sillä seurauksella, että se sai suunnattoman hepulin (kuten aina, oli kyseessä mikä tahansa hoitotoimenpide) ja pyyhittyään kuononsa perusteellisesti petiin ja sohvaan se juoksi keittiöön, katsoi olkansa yli minua: "Palkka!" Sitten se vilkaisi kuppiaan ja juoksi syömään.

Seuraavana päivänä lenkin jälkeen sama juttu. Koira aloitti jo ruokarallinsa pallon kanssa, mutta lopetti senkin äkisti. Ei tullut kunnolla edes katsomaan, mitä kupissa on, vaan meni pedille. Otin juomaruiskun esille, ja kun käännyin, koira juoksi ruokakupille.

Aion häikäilemättä kokeilla vielä muutamana päivänä, toimiiko tämä! Koska syömättömyys taitaa olla kiteinä korvien välissä, josta se on saatava äkkiä pois.

Mäyräkoira, aamurähmät silmissä.

"Vie minut ulos, ihminen! Tai saan kiteitä..."

Venyvä déjà vu

Viime päivinä on ollut niin kuuma, 

että olen unohtanut jalat hyljeasentoon

ja nukkunut pituutta.

Omalla pedillä sama tuska näin päin venyen.

Kumma juttu, kun kuumalla ilmalla koira venyy kuin purukumi...

Viileällä kelillä se mahtuu ihan hyvin pedilleen,

joka oli kaupan mukaan mitoitettu isoille koirille :)

Kävin välillä parvekkeellakin venymässä, kunnes...

minut huijattiin muka ulkoilemaan!

Jouduin sillä reissulla manikyyriin,

ja sen jälkeen kotona suihkuun!

Kuivasin itseni tähän kenkämattoon, pannahinen!!

Nyt olen lähtöruudussa.

Kova homma vaan kuivatella ennen kuin voin taas

ruveta venymään ja unohtaa takajalat hyljeasentoon...

Kuvakulma sekoittaa pään

Rotuni on mäyräkoira, ihan varmasti on.

Minulla on myös joistakin kuvakulmista katsottuna kaunis pää.

Sisäisesti sekä ulkoisesti. Ettekö huomaa...?

Väitöksiä

Keskustelu hyvän ystäväni kanssa alusti tätä postausta, joka on nyt ideoita pulppuavan iltalenkin jälkeen vieläkin aika sekavana sotkuna päässä. Toivottavasti jalostuu kirjaimia noukkiessani.

Mäyräkoira on hyvin omapäinen, jääräpäinen ja yleensäkin itsepäinen. Jos joku omistaa näistä poikkeavan mäyräkoiran, olisi aiheellista tarkistaa, mikä rotu on kyseessä... ihan vain varmuuden ja jalostuskelpoisuuden vuoksi :)

Koska mäyrä on päineen Iso Koira ja päittäin joka paikassa, sillä on myös "päätä" enemmän kuin monella rodulla. En ole roturasisti, mutta totuus on voitava sanoa. Tätä mieltä olen, ja siihen on minut vakuuttanut mäyräkoira. Nimen tiedätte.

Koska päänuppi siis hallitsee mäyräkoiraa, on sen kanssa eläminen haasteellista. Monet arkiset haasteet on tullut käytyä valituksen kautta blogissakin jo useampaan kertaan läpi, mutta yksi on jäänyt turhan pienelle huomiolle. Väittelytaito.

Kun lenkillä pysähdyn sadannen kerran mäyräherran mielestä hyväntuoksuisella hajuvedellä merkatun postin lukemista odottelemaan, yritän pienellä ja isolla äänellä, nyppään hihnasta ja vedän kovemmin, kävelen vierelle ja karjaisen, tartun valjaiden selkäpuolelta ja nostan mäyräkoiran pois pientareelta. Se katsoo minua silmiin, muka-viattomalla, mutta liian läpinäkyvällä ilmeellä. Katson takaisin. Silmät lukkiutuvat niin kauaksi, että luovutan. Näytän kädellä tietä pitkin eteenpäin. Ja vaikka mäyräkoira muistaa varmasti ne sata nyppäisyä, karjaisun ja noston, osaa muussa tilanteessa käsimerkkini takuuvarmasti, se haluaa tulkita sen juuri nyt luvaksi jatkaa pensaikon lutkutusta ja syöksyy ryystämään kirjeen viimeiset musterippeet ennen megaluokan komentoa lopettaa typerä touhunsa. Koko prosessi sen ensimmäisestä anovasta katseesta viimeiseen "sinähän annoit luvan" -asenteella tehtyyn syöksyyn takaisin luvattomaan puuhaan oli väittelyä. Tätäkin on vaikea selittää, jos ei omista mäyräkoiraa ja tiedä mistä on kyse. Ja tämä tapahtumaketju oli vain yksi esimerkki tuhansista. Eikä edes sieltä älykkäimmästä päästä, mutta minähän olenkin vain ihminen.

Ystäväni oli aivan oikeassa: "Arttu vois tehdä jo väikkärin!" Kiitos hänelle, että tarkoitus oli kehua ja ylistää Arttua, kiitos. Mutta osuit naulan kantaan, siihen mäyräkoiran umpiluuhun, sen väittelytaitoisimpaan aivorakenteeseen, mitä koiriin tulee. Se on synnynnäinen väittelijä.

Hyvänen aika, enhän minä väittele. Sanon niin kuin asiat ovat.

Leppoisaa

Kun koirapoika heittää hetkeksi tytöt mielestään,

aamut voi olla ihan leppoisiakin.

Kivaa keskellä viikkoa

Arttu reissasi viime viikonloppuna enemmän kuin koiralta voi odottaa. Vaikka mitäpä reissaamista koiralta odotetaankaan. Yleensä toivotaan, että pysyvät kotona, eivät karkaa ja ettei kukaan ohikulkija niitä nappaisi mukaansa. Ihminen eikä eläin.

Näyttelyreissu, äitienpäiväreissu, kotimatka. Siitä kaikesta kertyi kolmen päivän sisällä reilut 9 tuntia autossa/metrossa/bussissa istumista. Hienosti istuimme, ihminen penkillä ja koira ihmisen sylissä, kuono bussin lasissa littanassa, lasissa märkä rantu matkan päätteeksi.

Tämän haipakan keskellä Arttu on paastonnut, röyhtäillyt, hilseillyt ja vähän ripuloinutkin. Sain kiertää useammankin apteekin, ennen kuin irtosi neuvoja koiran närästykseen. Ja koska minä en ole apteekin henkilökuntaa eikä minua sido (muka) ohjesäännöt, voin nyt kertoa, että Pepcid-tabletteja annetaan myös koiralle närästykseen. Puoli tablettia per 10 kg. Siltä varalta, että joku muukin tuskailee, kun koiralla on tukala olo. Ohjetta voi käyttää omalla vastuulla vapaasti.

Keskiviikon kohokohta oli yhteislenkki Kallen kanssa. Kiertelimme puistossa ja kiipeilimme rantakallioilla. Kalle käytti jokaisen tilaisuuden nykäistä Arttua korvasta tai nuolla naamaa. Kotiin palattiin tyypilliseen tapaan: kumpikaan koira ei muistanut enää missä alun perin asui ja niinpä naapurusten ovien takana jonotti ihan erinäköinen koira kuin lenkille lähtiessä. Ratkaisimme asian niin, että pienen edestakaisin ravaamisen jälkeen keräsimme koirat emäntineen samaan kämppään hengähtämään lenkistä. Mainioksi ideaksi se osoittautuikin, koska Arttu sai Kallen kanssa leikkihepulin, pitkästä aikaa. Tämä keskiviikko päättyi mukavissa merkeissä. Tervetuloa taas Kalle ja ihmisensä!

EH2

"Very good type & size. Good eyes, ears and bite. Good neck, topline could be better. Good set tail. Very good body. Could have more ansulation in back. Moves very well in the front, could move better in back. Good coat, colour & temperament."

Nyt kiireellä äitienpäivän viettoon! Pelkkää matkustamista tämä päivä, mutta on hyvä mieli tuosta tuomarin arviosta. Nyt alkaa hahmottua, että jo koiran yleiskunnon ja pitkän selän hyvinvoinnin vuoksi voisimme aloittaa lempeät DOBO-venyttelyt ja hieronnat lannerangan ja alaselän paremman liikkuvuuden vuoksi.

Sydämellistä äitienpäivää.

Main ABC

A

Alfa merkitsee ensimmäistä, alkua, merkityksellistä. Se on kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain. Lopputyöni opiskeluaikoina liittyi suomalaisten kirjoitusmerkkien historiaan, josta alpha myös löytyi, kun mentiin tarpeeksi kauas taaksepäin.

Arttu Armas on ensimmäinen oma koirani, ja se muutti arkea ja opetti aloittamaan joka päivä asioita, jotka muuten olisivat jääneet tekemättä. Esimerkiksi vaikka lenkkeily.

B

Burana oli joskus liiankin tuttu. Onneksi päänsärky pysyy tällä hetkellä aisoissa.

Basse toi paljon huvia ja haasteita, rakas pieni ilopilleri.

C

Celsiuksen keksintö auttaa ulkoilevaa ennakoimaan pahinta kylmyyttä ja kuumuutta.

Cashewpähkinöistä tykkään aika paljon.

D

Data ja deadline. Ammattini kaksi kipupistettä.

Dekalogi. Tärkeät, mutta vaikeat.

E

Elämä on ihan mieletön lahja, ei-toivotuillekin lapsille. 

Ei-sanan ja negatiivisuuden vähentäminen on ollut jo pitkään tavoitteeni myös koiran koulutuksessa. Tulokset ovat nähtävissä, kun hymy tai katse saa mäyriksen toimimaan paremmin kuin kielto.

F

Filia. Veljellistä tai lähimmäisenrakkautta. Sisältyy vahvasti rakkauden kaksoiskäskyyn.

Felix-kissa on jäänyt mieleen frakkinsa kanssa jostain lastenkirjasta tai -lorusta.

G

Olin kuulemma vähällä saada toiseksi nimekseni Gunilla. No, nykyisen kehtaa onneksi sanoa ääneenkin.

Gallupit ja puhelinmyyjät saavat minut hermostumaan.

H

Harmistun/hermostun turhankin helposti.

Hiihtämässä en ole ollut vuosikausiin.

I

Isä oli minulle auktoriteetti, tasapainoisen ihmisen esikuva. Jouduin näkemään lapsena yhden sydänkohtauksen, mutta onneksi isä selvisi vielä siitä.

Ilta on kiireisten päivien jälkeen parasta aikaa. Ihan kuin pieni viikonloppu arjen keskellä, kun saa käpertyä sohvannurkkaan lukemaan tai katsomaan salapoliisisarjoja ja koira rullautuu polvitaipeeseen.

J

Järjestelyvimma iski kevättalvella. Lopputuloksena on varasto, jossa on jo lattialla tyhjääkin tilaa.

Jäljestys olisi mukava harrastus koiran kanssa, mutta metsässä pitäisi olla kaveri mukana.

K

Karaokeen osallistuminen puistattaa ajatuksenakin.

Koti. Minulle tärkein paikka maailmassa. Riippumatta siitä, missä asun.

L

Loma! Ilman sitäkin pysyin hengissä monta vuotta, mutta Loman kanssa olen voinut paljon paremmin.

Erään kollegan nimen alkukirjain. Muistan häntä kiitollisuudella avusta, kun pää pyörällä vaelsin uuden duunin pitkiä käytäviä ja lukemattomia portaita.

M

Mai on osa yhdestä lempinimestäni.

Mäyräkoira. Sille rodulle menetin sydämeni kauan sitten, kun TV:stä tuli joku talonrakennusohjelma, jossa nuorella pariskunnalla oli kaksi karkeakarvaista Nakkia.

N

Nykyhetkessä opettelen elämään, koska mistään paremmasta ei ole takeita ja ollut on mennyttä.

Nuoruus. En arvostanut sitä yhtään, en elänyt sitä täysillä ja se meni liian pian.

O

Opettajistani muistan lukion äidinkielen opettajaa, joka rohkaisi hakeamaan samalle alalle yliopiston kautta. K=kaduttaa, etten tehnyt niin. Äidinkielestä olisi ollut moneksi ilman (kurjia) oppilaitakin.

Oppilaana olin kiltti (päälle päin) ja sain kerran hymypatsaan. 

P

Partiossa en ollut koskaan muksuna, muilla leireillä kylläkin.

Pekko oli neljäs kissani, halkopinosta löydetty pentu, joka muutti sittemmin äidilleni.

Q

Höh? Quinoa on ainut, mikä tulee mieleen, eikä sekään ole suomea.

--.- eli morsenaakkosten Q. Noilla aakkosilla oli muksuna kiva kirjoittaa "salakielellä".

R

Rantakivet. Kaikkina vuodenaikoina veden äänet rantakivissä yhdistyvät vallitsevaan säähän ja tilanteeseen. Luonnollista musiikkia.

Romaaneja en ole lukenut aikoihin. Kirjaähkyä vai ajanhukkaa…

S

Sininen on ikuinen taustalla oleva lempivärini, vaikka välillä nousee pintaan muitakin, ohimeneviä.

Satuja olisi kiva osata kirjoittaa. Lapsille.

T

Työn suhteen on minulla ollut yläasteen kesätöistä asti mahtava etuoikeus. Johdatus paikasta toiseen, opiskelut ja työt ovat nivoutuneet toisiinsa mielenkiintoisesti.

Työttömyys. Suomalaiselle pienyrittäjälle kova pala purtavaksi. Ei sen vuoksi, että enää ei olisi mitään tekemistä, vaan kun sivutoimisen TAI ex-yrittäjän ei anneta tulla tynkä-työttömyystuella toimeen, jos on ollut joskus toissavuonna varaa työllistää jopa itsensä muiden lisäksi. Joku merkitys tälläkin elämänvaiheella on, kaikki järjestyy.

U

Unettomuus oli joskus ikävä riesa, nyt on hyvien Unien aika, onneksi.

Uimamaisteria minusta ei tullut. Opin vasta yläasteella räpiköimään ja hyvin vähän olen siitä kehittynyt.

V

Väsymys. Niin tuttua, etten jaksa puhua siitä.

Virikkeistäminen on mielestäni koiralle yhtä tärkeää kuin aktivointi.

W

Kupla oli kiva auto, sen kesäinen surina varsinkin.

Waldorfin salaatista en tykkää.

X

Matikan tunneilta se salaperäinen muuttuja, joka ei aina oikein auennut minulle.

Y

Yrityksen perustaminen vajaat 10 vuotta sitten muutti aika paljon elämää. Työntekijästä tuli lomien ja vapaapäivien perään haikaileva yrittäjä, joka poltti kynttilää kaikista päistä.

Yksinolo ei ole minulle ollenkaan vaikeaa. Tarvitsen sitä joka päivä, koska muuten tuntuu, että pää ei jaksa.

Z

Zucchini on makoisa kasvis. Mutta sillekin löytyy suomenkielinen nimi.

Ä

Äyskiminen ei ole mukava tapa kertoa mielipiteitään tai huomauttaa virheistä. Riitely ylipäänsä pistää minut lukkoon, ja siitä seuraa:

Äänetön olo.

Ö

Ötökkäkammo… kyllä minulla varmaan on sellainen.

Öölannissa voisi olla kiva käydä. Vaikka, ajaisiko Ahvenanmaa saman asian...

Pieni aamupäivitys

Vaikka ei meillä toki enää aamu ole. Neljättä tuntia ollaan oltu hereillä ja aamlenkki on tehty, aamupala syöty ja emäntä on hoitanut asioita koneella jo tovin.

Uusin hankinta on langaton lämpömittari. Sen pitäisi näyttää ulko- ja sisälämpötila, mutta noista luotan vain jälkimmäiseen. Aamulla kahdeksan aikoihin ulkolämpötila oli mittarin mukaan +6°, mutta vain tuntia myöhemmin muka jo yli +13°. Ja jos minä palelen aurinkoisella aamulenkillä, lämmintä ei voi olla noin paljon. Tuo parvekehan imee ulkonevan alemman kerroksen "katolla" olevasta mustasta pikihuovasta lämpöä maaliskuusta alkaen, eikä loppua näy ennen kuin talvi taas tulee. Se sitten selittääkin sen hautovan parvekelämpötilan, mikä moninkertaistuu helteillä.

Niin, se sisälämpötila. Sälekaihtimet ovat alhaalla, samoin jo talvella ostetut Screen-verhot, jotka heijastavat valoa ja lämpöä takaisin ulos. Ilmanvaihto on keskimmäisellä viuhinalla. Mittarissa on +25,3°. Voitte vaan kuvitella, mitä täällä on kesällä... Heh, tuli vähän hoppu, kun postipoika soitti ovikelloa ison paketin kanssa, Arttu mylvi ovella ja emännällä oli melko kevyt asu...

Aamulenkillä Artun nenään mahtui harvinaisen paljon hajuja. Seisoskelin kuuntelemassa linnunlaulua monen ruohotupsun vieressä, kun Arttu luki päivän posteja. Ja teki aamutulostuksen sellaiseen leimasintyyliin (pylly vasten korkeata mätästä), että pyykkiähän siitä sitten kotiin palattuamme tuli.