Minulle hommattiin tällainen yksiö, että maltan rauhoittua silloin, kun ihminen ei ehdi katsoa perääni. Eikä tarvitse viettää aikaa nukkumakopassa yötä päivää. Tässä yksiössä mahtuu kääntymään ja ottamaan muutaman askeleen. Ja tyhjentämään namipalloa turvallisesti, kun se ei lähde vierimään liukkaalle lattialle. Ihan hyvä kämppä, näkyvyyskin joka suuntaan.
Vanhenemisessa on puolensa. Ihminen on arvellut jo pidempään, että meikäpojan kuulo on heikentynyt. Uutena vuotena siitä oli pelkästään hyötyä. Ihminen stressasi etukäteen, miten saa minut pidettyä aloillani selkäni kanssa, kun en saa hyppiä enkä heilua vielä pitkään aikaan. Helppo juttu: täällä pauhasi radio, telkkari, pyykkikone ja astianpesukone :D ei kyllä kuulunut raketeista kuin suurimmat jysärit. Hyvin nukutti häkissä koko rakettishown ajan. Ihminen oli kyllä ihan loppu noiden pauhaavien kodinkoneiden takia...
Vuosi päätettiin vielä viimeisenä päivänä ell-reissulla. Jotkut ihmeen rauhaset alkoi vaivata. Säästämme teidät tarkemmalta kuvaukselta, mutta onneksi eläinlääkärillä oli maski eikä hän ollut ihan suoraan linjalla... ei ihme, että oli muutamana päivänä hankala olo. Aluksi istahtelin koko ajan kummallisiin paikkoihin. Ihminen sai melkein sydärin ja luuli, että nyt selkä ja jalat petti kokonaan. Onneksi kyseessä oli vaihteeksi helposti hoidettava juttu.
Eläinlääkärireissu oli kyllä hyvä päätös vuodelle. Ihmisen mielenrauha saatiin vihdoin (lähes) palautettua, kun lääkäri sanoi, että toipuminen on hyvin edennyt. Takajalkojen asentorefleksitkin toimivat jo hyvin. Voin kuulemma elää ihan koiran elämää, vaikka en hurjaa vauhtia enää laukkaisikaan. Onhan sitä tullut laukattua, pääasia että pääsee vielä omin koivin kulkemaan. Laiskempaa jalkaa voidaan alkaa vahvistaa, kunhan selkä on paremmassa kunnossa. Toipuminen jatkuu vielä muutenkin pitkään.
Onneksi talouden ihminen oli tänä vuonna ajoissa jouluvalmistelujen kanssa. Itsekin oikein ihmetteli, miten jo marraskuussa oli kaikki pienet joulumuistamiset valmiina. Kaikella on tarkoituksensa, joulukuussa ei sen voimat ja kapasiteetti olisikaan riittäneet muuhun kuin meikämäykyn hoitamiseen. Tässä kuva, jossa vähän vielä vaiheessa olevia silmukkamerkkejä. Ihminen sai elvyttää pitkään tauolla ollutta korujen väkertämistä, kun neulomista harrastava ystävä pyysi tekemään silmukkamerkkejä. Niitä paketoitiin hänelle lopulta niin paljon, että riittää useampaankin keskeneräiseen neuleeseen. Käsitöiden ja askartelujen tekijät ovat tunnetusti kohtuuttomia, kun tekemisen innostus iskee :)
