lauantai 10. heinäkuuta 2021

Kekseliäisyys ennen kaikkea

Jos ei mäyräkoiralle kerran laiteta petiä ihan joka huoneeseen ja varsinkin juuri sen tuolin viereen, jossa emäntä istuu, on pakko ottaa asia omiin tassuihin.


Yöt on käytettävä tehokkaasti asunnon viilentämiseen yhden ainoan tuuletusikkunamme kautta. Se ikkuna sattuu olemaan makkarissa sängyn vieressä, joten siinä kohdassa ei kurkkukivun uhalla voi nukkua, vaikka viileä ilmavirta mukavalta tuntuukin. Lattialla on sopivan viileääkin, joten varapatja on yöt olohuoneen lattialla, päivät makuuhuoneen nurkassa.
Ja kaikkina vuorokauden aikoina mäyräkoira löytää jossain vaiheessa tiensä puhtaisiin lakanoihin, kun kerran niitä koiranpetejä on liian vähän ;)

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Rautahammas

Nyt on taas yksi etappi hoidettu, nimittäin hammaslääkärireissu. Rankasta reissusta huolimatta on hyvä mieli, kaikki meni anestesiassa hyvin, sydän todettiin taas kerran vahvaksi ja vakaaksi. Mikä parasta, yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa! Hammaskivet saivat kyytiä, ja kohta saan kuulemma syödä puruluita, kun ientulehdus asettuu. Mikä helpotus, ihminen kun oli täysin varma, että tuo kotiin hampaattoman koiran. Joissakin asioissa ei olisi kannattanut stressata ihan joka päivä reilun 12 vuoden ajan... Vaan eihän sitä tiedä, minkä mutkan takaa onnettomuus yllättää, joten eiköhän jatketa hermoilua. Näin meillä ainakin.

Maanantaihin asti toki jännitetään vielä labratuloksia. Jotakin kipulääkettä joudun syömään, ja sen takia tarkkaillaan kaikenlaisia arvoja. Tämä uusi lääkäri halusi ottaa vielä laajemmat kokeet. Niin, ja oli kyllä tosi kiva ell-asema, taidettiin löytää nyt luottopaikkamme täällä uusissa maisemissa. Olikin vähän orpo olo, kun tutut ja turvalliset kontaktit jäivät sinne kauas muuton myötä. Ihminen haluaa välillä kuskata minua pisteltäväksi, joten ei auta kuin mennä mukana.

Kesälomakausi on alkanut osa-aikaisillakin työläisillä. Tämmöisen kiitoksen minun mammani sai kuulemma hyvästä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana. Miten niin tumpelo ihminen voi saada kehuja noin kauniin kimpun muodossa. Varmaan vaan halusivat sille hyvän mielen kesäksi...

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Visiittejä

Nyt on kyllä tapahtunut niin paljon, että piti aamulla nipistää itteään tassusta. Kyllä minä hereillä olin, joten en kai ole uneksinut muutakaan. Tulin raportoimaan, älkää pyörtykö.

Visiitti yks.

No, ensin oltiin vierailulla, kun Elli oli järjestänyt meille puutarhakutsut! Oltiin hienossa Elli´s Gardenissa, jossa tosin minun kulkuani rajoitettiin ikävällä narulla. Elli tassutteli uhkarohkean lähelle naapurin rajaa ennen kuin Ellin emäntä kutsui hänet takaisin. Ja nimenomaan kutsui, ei karjunut, kuten minun emäntäni heti niiden kahden sekunnin aikana, kun olin vapaana. Anteeksi Elli ja naapurit...

Ellin kutsuilla syötiin herkkuja, paljon ja koko ajan. Ainakin minun emäntäni, joka oli pää salaattivadissa niin monta kertaa, että hävetti. 


Ellin emännän herkkukäsi oli antelias!
Arttu: Anna, tänne, mulle, kaikki namit!
Elli: Mamma... missä minun herkku :/


Onneksi Ellikin sai osansa <3


Me oltiin niin sopuisa pari, että odotettiin jo paremmin vuoroamme, kun herkkuja vaan sateli.

Lukekaa Ellin blogista lisää, kun me ei varmaan edes muisteta enää ihan kaikkea, mitä tapahtui. Ellin emäntä on tunnetusti tarinankertoja, ja vaikka sadun tilasimme, saimme ihan oikean reportaasin koko vierailusta. Kiitos teille vieraanvaraisuudesta ja kivasta postauksesta.

Visiitti kaks.


Nyt se tapahtui. Nimittäin kun vähän aikaa takaperin kyselin, pitäisikö minun mennä töihin. Mehän sovittiin jo, että annetaan noiden ihmisten tienata, me tassuväki voidaan huilata. Mutta nyt kävi niin, että olin ihan oikeassa työhaastattelussa! Mamma oli mukana, istui tuolilla kuin muurahaisia housuissa, piipitti jotakin, oli suurimman osan aikaa hukassa kuin pallo meressä.

Minä sen sijaan viihdyin. Ensin kävin nuolemassa kaikkien ihmisten jalat, polvet, sormet, mitä vaan sattui kielen ulottuville. Erityisen tarkkaan nuuskin sen pomo-miehen lahkeita, silläkin kuulemma on koira kotona. Uskon, että ne tykkäsivät, kun kesken tärkeän keskustelun viileä kuononi herätteli ja toi oman säväyksensä tilanteeseen. Lopun ajasta viihdytin itseäni jahtaamalla varjoja, joita huoneen lattialle tuli auringonpaisteessa. Kiepsahtelin häntä terhakkana ja näytin, miten ketterä olen. Ikääni ei uskottu, joku korjasikin, että ei varmaan 12 vaan 2 vuotta. Olinko rottingilla, no olin! Saisin varmaan sen työpaikan heti, jos olisin käytettävissä.

Matka oli pitkä. Minulla oli takapenkillä hyvät oltavat ja evästäkin mukana. Jaloittelimme mennen tullen, ja sain nuuskutella ihan uusia hajuja. Poikkesimme matkalla myös yhdessä venesatamassa, jossa oli tosi hieno kävelytie.   

Näin täällä suuressa kaupungissa potkitaan hiekat menemään!
Ajoin varislauman lentoon ja jätin omat kirjeeni city-kamuille.

Ps. Tuskin mamma sitä työpaikkaa saa. Annan sille lähipäivinä vähän esiintymiskoulutusta, mutta nyt nukun matkaväsymystä pois. Eikä tainnut selkä oikein tykätä reissusta.

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Takapihan elämää


Meidänkin takapihalla on nykyään luonnon ihmeitä.  Vielä suurempi ihme olisi, jos kamera vihdoin kaivettaisiin kaapista käyttövalmiuteen, että tulisi tarkempia kuvia.


Kalenterimmekin alkaa täyttyä. Kun työt taas kesän tullen vähenee, kalenterista löytyy vaihteeksi hammashoitoa, fyssaria ja kampaajaa. Vain viimeisin on ihmiselle itselleen. Kukahan ne kaikki maksaa, kun meillä on enemmän luppoaikaa kuin ennen vanhaan kesälomalla :D 

Pitäisikö minun mennä töihin?
Vai kuuluuko elatuksen murheet meikämäykylle?
Ruokaa ropisee kuppiin kyllä kiitettävästi, joten taidan jatkaa oloneuvoksen päiviä ;)

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Metsässä

 


Meidän valokuvat on yleensä sisällä otettuja, puolihämäriä räpsyjä nukkuvasta koirasta. Niinpä tuli sisäsyntyistä painetta julkaista pitkästä aikaa todistusaineistoa, että liikumme myös ulkona, ja koira pääsee ihan lenkille :D


Hyviä hajuja on niin paljon, että matka ei tahdo edistyä paljoakaan. Mutta mikäs kiire meillä. Toinen on eläkkeellä, toinen osa-aikanen etätyöntekijä, joka saa useimmiten päättää, mihin aikaan päivästä työskentelee. Joten antaa mennä vaan hajut kohti kirsua, otetaan seuraava askel, kun keritään :)


Kuten huomaatte, ihan vasta hoidetussa puistossa ei meillä enää ulkoilla. Mutta kyllä tähän tottuu, pääasia että koira viihtyy. Ainakin nyt kaikki tuntuu olevan hyvin, lenkillä pysähtely ja tuijottelu on loppunut. Oliko alkukankeutta uusissa maisemissa vai selkäkipua. Sitähän ei koskaan voi varmuudella tietää, mutta nyt on hyviä päiviä, se on pääasia.

Ps. tänään olisi Artun ihmismummon syntymäpäivä. Ikävä hiipii, vaikka on jo kolmas kevät, kun ei enää voida mennä käymään ja onnittelemaan. Mutta ei auta kuin silitellä Arttua kahden edestä, sillä sen homman vain mummo osasi parhaiten.

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Sittenkin siivousta

 


Joutaisiko jostakin näistä joutavista työkaluista luopumaan. Eihän me edes tiedetä, mitä näillä kaikilla kuuluu tehdä. Siivoamme aikamme kuluksi työkalupakkia, kun lattiat tuli luututtua jo eilen.

Olen ottanut jo tassutuntumaa metsään. Mukavan pehmeä polku ja paljon haisteltavaa. Pistin ihan laukaksi, kun hiekka tuntui niin mukavalta varpaissa. Tosin aamu-/iltapissakieppimme varrelle rakennetaan lähiaikoina lisää taloja. Sitten sinne ei enää ole asiaa. Mutta jää meille vielä tuo "sysimetsä".

Naapuruston koirat näyttää ihmisen mielestä suurilta. Mutta ihan nössöjä ne on. Yksikin samojedi (tyttö varmaankin...) itki haikeasti kadun toiselta puolelta, kun näki meikämäykyn. Parille muulle karvaturrille sanoisin muutaman sanan, jos pääsisin lähemmäksi. Minua ei niiden koko liikuta. Mitä isompi, sen enemmän vastusta! Ihminen ei tykkää ajatusmallistani.

tiistai 11. toukokuuta 2021

Siivotaanko – vai muutetaanko takaisin


Ihminen, voisitko siivota täällä vähän? Toin jo rätin valmiiksi...


Katsos näin...

Kuten huomaatte, kylmälaukku on retroa, tuskin enää kovin tiivis, ja säilyttääkin tällä hetkellä jotain muuta roinaa kuin pakasteita. Minun paras petini on vielä seinän nojalla. Saankohan sen pian käyttöön, vai pitääkö lojua paljaalla lattialla... noh, onhan minulla kylppärissä yksi peti ja makkarissa toinen, mutta haluan valinnanvapauden ;) 
Kumman hitaasti sujuu nyt tämä asettuminen uuteen. Ihmisellä on kai jokin "mitä ihmettä menin tekemään" -vaihe. Työkiireitä väittää olevan, mutta kyllä minä sen paremmin tunnen.