Arki häämöttää

Olen ihan lomalla! Emäntä menee kuulemma maanantaina töihin! Luulin, että tällaista elämää kestää ikuisesti; heräämme kun huvittaa, otamme päikkärit, kun väsyttää. Aion protestoida töihinpaluuta huomattavasti, olen jo ilmaissut hermostumiseni emännän hetkelliseen poissaoloon jättämällä sen päivän ruuat syömättä.

Hepokatti

Lomareissulla tein tuttavuutta tällaisen otuksen kanssa. Istuin parkissa kaupan pihassa, kun jokin lensi auton lasiin. Luulin lentäjää sudenkorennoksi, mutta lasille tulikin tällainen pitkäsääri!


Otin kuvan myös auton lasin läpi, ja tästä katselukulmasta näin sen mahan ja rintakehän nousevan ja laskevat hengityksen ja/tai sydämensykkeen tahdissa!
Kaupan ovella seisoi ihmisiä, minusta noin parin metrin päässä. Suomalaiseen tyyliin ei puhuttu eikä juuri katsottu, mutta kun tämä härveli lensi autoni ikkunaan, alkoivat aikuisetkin osoitella sormella otusta (ja samalla siis minua ja autoa :)
Viereisestä autosta tuli juoksujalkaa nainen kännykkäkamera ojossa suoraan autoni tuulilasin luo! Vasta kuvan saatuaan hän heitti kuin ohimennen omaan autoon palatessaan: "On kyllä harvinaisen iso!"


Lopulta hepokatti kiipesi auton katolle ja surautti helikopterillaan menemään!

Hassua minusta oli, että ihmiset ovat kaupungillakin kulkiessaan jokainen omassa lokerossaan, mutta kun jotain tapahtuu, uteliaisuus vie voiton, ja silloin voi astua toisen "reviirille". Ihan hauskaa, mutta hassua.

Aktivointilaatikko

Pahvilaatikko voi pelastaa pienen koiran päivän - hetkeksi :) Ainakin jos laatikossa on savupalvin tuoksu...


...ja sen sisällä on kuivattuja kananpalasia!


Oho, jouduin jotenkin tälle puolelle laatikkoa!


Nyt on herkut syöty, haluaisin jo pois täältä...


...voitko auttaa, joku tässä nyt pistää hanttiin...

PS: Kapeavyötäröinen Arttu oli ihan kummissaan, kun ei päässyt ulos laatikosta, mutta yritin pysyä asialinjalla, ja NOSTIN koiran pois laatikosta ;D))))) Tytöillä on niin paljon helpompaa leikkiä laatikoissakin!

Keltaista

Lupasin tänään vielä tehdä keltaisen kortin. Väsyneenä ei kannattais, mutta tässä se on. Eikä taas tosiaan päivänvalolla kuvattukaan...

Turkoosia :)

Vieläkin näitä putkahtelee. Taitaa loma kääntyä hiljalleen viimeiselle neljännekselle, kun tulee kiire tehdä kaikkea, mitä "sitten lomalla" on haaveillut tekevänsä.

Henkilökohtainen askarteluavustajani on kiskonut hirsiä tämänkin päivän. Kumma juttu, se taitaa vainuta, että ulkona on liian helle (+28, ja kuulemma naapurin mittarissa 3 astetta enemmän...) vaikka meillä on sisällä mukavan vilpoista. Hetkeksi avustaja väsähti nukkumiseen ja kävi poimimassa työpöytäni alahyllyltä tyhjän pahvikotelon hampaisiinsa. Olin jemmannut sitä korttien postitusta varten, mutta en tohtinut kollegalta materiaalia takavarikoida...

Korttipäivä

Neliökortteja

En tunne oikein "omikseni" näitä kortteja, mutta aika kiva niitä oli tehdä. Kun on kukat rakennettuna ja pohjat stanssattuna, kokoamminen olikin helppoa ja nopeaa. Seuraavaksi sitten pitää tehdä taas sarjana erivärisiä kukkia, niissä menee eniten aikaa.

Kysymys: pitäisikö näissä olla joku onnittelu tai tagi, vai annanko olla tuollaisena? Jokainen voi sitten kortin sisälle kirjoittaa toivotukset?

Kesäkortteja

Nämä olis ostettu jo "malleiksi"... Toki omaksun itsekin ideoita muiden tekemistä, mutta suora kopiointi ei ole ostettavissa jälleenmyyntiin yhden kortin hinnalla. Jokainen idea on itsellä työn ja tuskan takana, jokainen kortti on kokonaisuus, johon vain tekijän oma luovuus antaa omaperäisen leimansa.

Nämä eivät ole myytävänä, vaan menevät onnittelukorteiksi. Alempi kortti on hiukan epätasapainossa, mutta kun en löytänyt yläkulmaan sopivia kukkia, laitoin tagin tapaisen odottamaan onnittelutekstiä tai vuosia.

Kuka on aidan kimpussa!

Iltalenkillä kohtasimme hassun luonnontapahtuman. Ohitimme aidan, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Puhelinpylväistä tai vastaavista tehdyt pystytolpat ja verkkoaitaa, koko laitos oli hieman kallistunut tietä kohti. Yksi tolppa oli melkein 45 asteen kulmassa, ja ehdin juuri miettiä, minkä lajin kotieläintä aidan on alun perin ollut tarkoitus pidätellä pihassa. Kallistunut tolppa alkoi heilua verkkoaidan varassa aika reippaasti. Pysähdyin katsomaan, kun siili hääräsi tolpan alapäässä, ihan kuin yrittäisi kammeta sitä kokonaan irti :) Totuus lienee, että lahonneen tolpan sisältä löytyi matoja tai muuta iltapalaa sillille, lihansyöjälle. Mutta piikkipallon punnerrus oli aika huvittavaa. (Arttu keskittyi heiluvaan aidanseipääseen ja siili jäi huomaamatta. Joskus ihmettelen, missä tuon koiran vaistot ovat!)

Kohtasimme koiriakin. Beagle-kuumeeni nousi taas asteita, kun puolitoistavuotias neitonen nuuskutteli Artun kanssa ja oli niiiiin suloinen. Ehkä kaunein kohtaamani beagle... (sori vaan Tyyne ja kumppanit, fanitan teitä edelleen!).

Toinen koirakohtaaminen oli erilainen, mutta päättyi hyvin. Pienikokoinen, iäkäs mies ja suuri, dominoiva koira. En ehtinyt nähdä, kumpaa sukupuolta, mutta veikkaisin urosta, jonka dominointituijotus oli sitä laatua, että jopa Arttu luovutti, nosti vaan selkäevät pystyyn. Miehellä oli täysi työ koiransa hallinnassa (pyörätien leveys ei niin sanotusti tuntunut riittävän, kun koira näytti mihin se tahtoo mennä). Mutta hän puhui hyvin lempeään sävyyn Tassu-koiralle. Toivon että heillä on kotona kumminkin parempi hierarkia... Koira tuijotti Arttua niin pitkään "yli niskojensa", että mies katsoi viisaimmaksi poiketa sivutielle. Arttu ei lopulta noteerannut koiraa, vaan nuuski tienpientareita, minkä tulkitsin kyllä tässä kohdassa välttelyksi. Tavallisesti koira kuin koira voittaa voikukat ja nokkoset ;D))

Höpinää

Yleensä tulee päivitettyä blogia, kun on mielessä jotakin, minkä haluaa jakaa muiden kanssa. Nyt vaan kyllästyin odottamaan kirjoitusfiilistä ja katselemaan edellistä postausta, ja tämä on "pöydän putsaus" -postaus ;)

Kesäflunssa on enää ärsyttävä muisto hukkaan menneestä lomaviikosta. Tänään on ehkä viimeinen päivä ennen sitä luvattua ennätyshellettä. Katsotaan, riittääkö siitä tänne asti. En toivo, mutten torjukaan. Vielä toistaiseksi on toimiva jäähdytyslaite, jos olo käy kovin tukalaksi.

Arttu ja Saimi tapasivat 2kk tauon jälkeen. Tapaamiseen liittyi korvannuolemista, takaa-ajoa ja sohvan alle juuttumista. Hauskaa oli sekin, että kummallakaan koiralla ei ollut mitään hinkua lähteä pihasta. Siinä ne juoksivat peräkanaa tontin rajoja mukaillen. No, naapurin pihoilla ei ollut koiria, muuten tilanne olisikin ollut toinen.

Perinteinen parin viikon valvoskelu on toivon mukaan taas tältä kesältä suoritettu... Siihen ei näemmä auttanut pimennysverhokaan. Kun uni ei tule, olen tehnyt öiden kuluksi Big Shotilla kukkasia ja muita testauksia. Pitkät leikkuulevyt unohtui tilata stanssien kanssa, nyt en pääsekään leikkelemään kirjaimia ja tekstejä, kun vihdoin löysin mieleiseni kirjainstanssit.

Mustikoita on mustanaan lenkkipolkumme varrella. Huomenna pitää muistaa ottaa kippo mukaan. Ehkä myös kamera, kun saman polun päässä kukkii valtoimena merenä jotain, mitä en tunnista. Koira, mustikkakippo, kamera, kakkapussi, talutin, juomapullo, avainnippu ja kännykkä... reppu taitaa olla tarpeen.

Lähden viimeistelemään korttia, tämä tarina ei tästä kummene.

Onko ihan pakko...

...kehittää itselleen joku flunssa loman ensimmäisenä virallisena päivänä! (Viime viikolla vain yritin jäädä lomalle, eilen se lopulta onnistui).
Eilen leikkasin nurmikon, siivosin, pesin koiran, tiskasin, kävin kaupassa, otin vieraita vastaan... illalla tunsin, että kurkussa on kaktus, päätä alkaa jomottaa ja olo on heikko.

Tänään isompi kaktus ja heikompi olo. Olen onnellinen, että ne pahimmat helteet ei ole juuri nyt.

Tämä sama kuvio ollut jo kouluaikoina. Keneltä muulta joulujuhlassa lensi laatta, kukapa muu makasi kuumeessa heti samana iltana, kun ruuhka-aika työpaikassa hellitti, kuinka moni loma on alkanut samoin kuin nyt jne. jne...


Mä lähden lomalle, uikkarit kassiin ja menoks ;D)

Oli siis pakko antaa periksi, kun koiraa pyydettiin 3 päiväksi toisen haukun riehumiskaveriksi, mökkeilemään ja isossa puutarhassa kirmailemaan... En parempaa ajoitusta keksi, vaikka haikein mielin pienen mäyrikseni luovutin. Sen verran aamupäivällä yrityksemme lenkkeillä otti hengityssysteemin päälle, että ehkä näin on parempi, molemmille.

Kierrätyskukka

Big Shotin stansseilla olen viikonlopun aikana lävistänyt isot kasat kukkia. Kaikenvärisiä ja -kuosillisia papereita on kertynyt niin paljon, että niille on tehtävä jotain. Paperinäytekansioita, -kirjoja ja viuhkoja on kyllästymiseen asti. Jos muistan, että jossain on "se tietty" paperi, jota tarvitsisin juuri tähän korttiin, kestää etsiminen kauemmin kuin kortin tekeminen...

Silputtuani siis murto-osan papereista kukkasiksi, keksin kokeilla samaa kiiltävän aikakauslehden kansista. Lopulta totesin, että vaikka ne laadukkaista papereista tehdyt oli kauniita, tässä on sitä jotain! Retroa tai kierrätystä, joka tapauksessa enemmän itse tehdyn leima!

Stanssasin kukkaa varten 3 erikokoisella stanssilla n. 6 terälehtisarjaa kutakin kokoa, 2 arkkia lehteä aina kerralla. Kiinnitin terälehdet suurimmista pienimpiin haaraniitillä. Nostelin terälehtiä hiukan ylöspäin, päällimmäisiä enemmän.

Taustalla näkyy niitä luxus-papereista väsättyjä, vielä irrallisina olevia terälehtiä.

PS: jos tarkkaan katsoo, kierrätyskukan keskustaan on osunut lehtileikkeestä sana UUTUUS :)

Kesäpuuhaa

Nyt sen keksin, alan lukea näitä kaikkia kirjoja, jotka ei mahdu enää emännän kirjahyllyyn! Sittenhän sekin työ on tehty, ja luetut kirjat voi kai heittää pois? Ai, ei vai? No, johan on kumma.

Tylsistyneenä yritin jo askarrella, mutta en saanut ottaa kuumaliimapyssyä, en foliopainettuja askartelupapereita, enkä muuten kelvannut Big Shotin koneenkäyttäjäksikään! Vaikka osasin heti kiertää kammesta.


Emäntä hoki koko ajan "tassulla", mutta se nyt olis ihan sama, jos mä sanoisin emännälle, että "hampailla"!!! Eihän siitäkään mitään tulis ;D))) Mä askartelen ihan omalla tyylillä.


Ai että nyt olis sopiva päivä mennä käymään rannassa!!! No, tajushan se vihdoin. Uimaan en mene, mut siellä on paljon perhosia, ja niitä on kiva jahdata.

Rippikortti 2

Tässä piti olla ensimmäinen tekemäni rippikortti. Josta unohdin ottaa kuvan ennen kuin annoin eteenpäin. Ehkä kuva tulee joskus myöhemmin, ja ehkä se on parempi kuin esim. tämä, josta piti taas ottaa kuva ukonilmalla lampunvalossa.


Tulkaa hyvänen aika joku auttamaan... tääl on tylsää! Ei kai emännän loma enää pitkään kestä...

PS: Artun asiattomaan kommenttiin toteaisin vain, että tosiaan tämä helle/ukonilman vaihtelu ei sekään ole koiran henkilökunnan aiheuttamaa. Ja kiitollisuutta odottaisin siitä, että helteellä saa nukkua eikä ukonilmallakaan pistetä pihalle...

No Hot Dogs

Tämä on hyvä kampanja helteillä! Asian takana ovat SEY ja Kennelliitto.


Koko tarina ja painokelpoinen tarra tästä linkistä:
http://deski.fi/page.php?%20page_id=23&tiedote_id=13465&aika=9111259x071451061101

Väsyttää...

Ensimmäinen lomapäivä ei mennyt ihan mallikkaasti. Kesällä kuuluu ulkoilla ja huitoa pihalla aamusta iltaan. Meillä nukuttiin pitkään, vetkuteltiin kauan, syötiin myöhäinen aamiainen. Iltapäivällä emäntä nukahti sohvalle, ja koira oli saman tien polvitaipeessa, kolme tuntia katosi tajuttomuuteen :)

No, tilannetta tasoittaa taas huominen puolikas työpäivä, ehkä sen jälkeen voidaan alkaa häätää tosissaan työväsymystä pois. Loppuloma voisi olla jopa virkeämpi.

PS: iltalenkillä paikattiin päivän liikkumattomuus. Mukavasti meni emännältä Artun vieressä tassuttelu tällä kertaa :)

Muotokuva

Myrsky julkaisi muotokuvansa blogissaan ja samalla muistin, että Arttukin on saanut kunnian olla mallina! Pahoittelen taiteilijalle, että valokuvaukseni on kehnoa ja kuvankäsittelytaitoni yrittää kovasti olla nyt kesälomalla, joten kuvassa on liian tummia varjoja sielläkin, missä ei pitäisi. Mutta tämä on ihana, jonakin päivänä vielä tauluna, kun keksin sille sopivat kehykset. Kiitos, Anniina :)

Ruualla saa leikkiä!

Ennen ja jälkeen.

Arttu napsii Osteomax-K -tabletteja 1-2 tabun päivävauhtia. Syynä on se, että puoli-barffauksemme halutaan täydentää tarvittavilla vitamiineilla ja kalsiumilla yms., joita emäntä ei osaa ruuan ravintoarvoista koota ja laskea, lieneekö se edes mahdollista puurolla ja lihalla sekä satunnaisilla kasviksilla?

Edellinen purkki tyhjeni, ja päätin käyttää sitä vielä koiran aktivointiin. Laitoin sisälle ensin muutaman kuivanappulan (joita meillä ei syödä ruokana, näin herkkunakin todella harvoin ja vähän). Rapiseva purkki kiinnosti tietysti kovasti, mutta varsinaisen ihmetyksen aiheutti se, että koira osasi avata tuon purkin kannen sitä rikkomatta. Kesti ihmeen pitkään saada ne muutama nappula ulos purkista. Alaleuka sovitettiin purkin sisälle ja kielellä yritettiin tavoittaa purkin pohjaan jämähtäneet napurat.

Kun purkki oli tyhjä, täytin sen kokeeksi koiran ruoka-annoksesta, joka ei taas aamupäivällä kelvannut lenkin jälkeenkään. Sama juttu: kansi auki ja sisältö tyhjeni ilman purkin rikkomista. Vasta neljännellä täyttökerralla ruoka alkoi ilmeisesti maistua siltä samalta kuin kupistakin, tylsältä, ja purkki pistettiin kuvan mukaiseen malliin.

Kiva kokeilu, harmi vaan ettei purkki kestä toista käyttökertaa. Intensiivinen puuha ruuan parissa väsyttikin koiraa, joka rauhoittui aika pian sohvalle päikkäreille.