Vakiolenkkimme päivänvalolla johtaa metsäautotien päässä pienelle aukiolle mäen päällä. Päästän useimmiten Artun vapaaksi vähän ennen aukiota. Sitten kun luulen olevani varma, että ketään ei enää voi tulla vastaan. Riskinarviointikyky vaihtelee päivittäin, mutta peruuttamatonta vahinkoa tai virhearviointeja ei ole tullut...
Tänään olin varovaisemmalla mielellä ja ajattelin käydä koiran kanssa ensin tarkistamassa koko tien, ettei leudon sään houkuttelemat mahdolliset muut koirakot (urokset) joudu Artun hampaisiin.
Ihmettelin, miksi koira käyttäytyi kuin kympin oppilas. Se teputteli vain vähän matkaa edellä, piti hihnan löysänä, pysähteli, katseli minua olkansa yli, kääntyi minua kohti, odotteli, poseerasi ja paseerasi...
Kehvelin mielistelijä odotti koko ajan sitä hetkeä, kun kutsun sen luokse, irrotan hihnan ja sanon "vapaa"...
Tien päässä oli littaantunut pahvinen juomamuki. Kalliit aktivointilelut olis häpeästä punastuneet, niin paljon erilaisia leikkitapoja irtosi yhdestä roskasta.
Paluumatkalla harjoiteltiin taas keskittymistä vierellä kulkemiseen - vapaana. Häiriöttömällä tiellä onnistui taas paremmin kuin viime kerralla. Jos jotakin kaipaan, se on koiran kanssa ulkoilu ilman hihnaa, luonnossa vapaasti liikkuen, varmana siitä että välimatka ei kasva kohtuuttomaksi. Tiedän että siihen voi olla elinikäinen matka mäyräkoiran kanssa, mutta onnistuneet hetketkin on palkitsevia. Ainakin koiralle satelee kehuja ja rapsutuksia. Hmm... mielistelikö se taas?
lauantai 26. helmikuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
Luottamusta ja lepoa
Hiukan eri tarkoituksessa tuota sanaparia on käytetty muistaakseni Leppilammen vanhassa biisissä :)
Näytän luottamusta herättävältä, eikö totta? Suora katse, uljas ryhti...
Mutta tiedätte varmaan miltä tuntuu, kun jonakin päivänä oma koira osoittaa erityistä luottamusta omistajaansa kaikessa mitä se tekee (tai JÄTTÄÄ tekemättä), miten se katsoo, tai rohkenee olla tarkkailematta ja syventyä omiin koiramaisiin puuhiinsa. Se osoittaa luottamusta kosketuksellaan, kuonon sijoittelulla kämmenelle, hyvänmielen tuhinalla (ihan eri maata kuin närkästynyt mäyräkoiran puhina) ja heittäytymällä selälleen ihmisensä viereen, kiemurrellen pelkästä hyvästä olosta ja lämmöstä (jota ei meidän kylmillä lattioilla tassutellessa ole...).
Luottamuksesta syntyy yhteinen lepo ja rauha, levosta käsin annetaan lisää aihetta luottamukselle kasvaa, ja kasvaessaan se jättää taakseen kireät hermot ja tuskastuneet tunteet.
Lepoa kaikille ihanien lemmikkien seurassa.
Näytän luottamusta herättävältä, eikö totta? Suora katse, uljas ryhti...
Mutta tiedätte varmaan miltä tuntuu, kun jonakin päivänä oma koira osoittaa erityistä luottamusta omistajaansa kaikessa mitä se tekee (tai JÄTTÄÄ tekemättä), miten se katsoo, tai rohkenee olla tarkkailematta ja syventyä omiin koiramaisiin puuhiinsa. Se osoittaa luottamusta kosketuksellaan, kuonon sijoittelulla kämmenelle, hyvänmielen tuhinalla (ihan eri maata kuin närkästynyt mäyräkoiran puhina) ja heittäytymällä selälleen ihmisensä viereen, kiemurrellen pelkästä hyvästä olosta ja lämmöstä (jota ei meidän kylmillä lattioilla tassutellessa ole...).
Luottamuksesta syntyy yhteinen lepo ja rauha, levosta käsin annetaan lisää aihetta luottamukselle kasvaa, ja kasvaessaan se jättää taakseen kireät hermot ja tuskastuneet tunteet.
Lepoa kaikille ihanien lemmikkien seurassa.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Tarjoilija!
Arttu osaa tilata ruokaa monella tavalla.
1. Tuijotus. (Hankala tulkita, koska sitä käytetään lähes kaikkeen jankutukseen lenkille lähdöstä huomion hakemiseen.)
2. Mäyräkoirapolkka kohti keittiötä, perässä tulevaa ihmistä olkapään yli vilkuillen.
3. Ruokakupin viereen istahtaminen.
4. Ruokakupin mielenosoituksellinen kolistelu, jos ihminen on yhä eri huoneessa.
5. Aktivointipallon kanssa päätön riehuminen ja murina ympäri huoneita.
6. Aktivointipallon pamauttaminen ihmisen jalkojen juureen, jos ihminen on keittiössä. Muissa huoneissa tätä ei juuri tehdä.
7. Pallon tuominen lopulta sohvalla lojuvalle ihmiselle (palloa ei tuoda koskaan muulloin sohvalle, sillä ei yleensä edes leikitä nykyään paitsi lenkin jälkeen, kun on kova nälkä. Pallon tuominen sohvalle vaati kolme yritystä; kahdella ensimmäisellä kerralla koira pudotti pallon ennen hyppyä, mutta kolmannella onnistui.)
8. Koira makaa sohvalla pallon ja ihmisen vieressä. Kurina mahasta voimistuu. Ruoka-aika lähestyy. Koira huokaisee, koskettaa kuonolla palloa ja kääntyy katsomaan olkapäänsä yli ihmistä...
Edellisessä kodissamme Arttu kolisti eteisen ovea kyljellä tönien, kun se halusi jotain. Menin monta kertaa halpaan, kun luulin pennun pyytävän ulos pissalle. Kun pääsin eteiseen, koira juoksikin riemuissaan keittiöön, kun sai tietämällään keinolla ihmisen liikkeelle tuolista. Yleensä se pyysi lelua, jonka olin laittanut puolikuolleena vanumyttynä talteen keittiön lipaston päälle. Ehkä se pyysi ruokaakin joskus, en oikein muista...
PS: Askartelukurssi johon olin ilmoittautunut, peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi... Nyt jäi uusimmat niksit ja ideat oppimatta. Lohdutuksena tehdään porukalla huomenna Artun suosikkilenkittäjän ylioppilaskutsukortteja :)
PS 2: Uusimmassa Taika-lehdessä on kaikki mahdollinen leimailusta! Vannoin jouluna, etten koske leimasimiin hetkeen, mutta uudet ohjeet ja ostoksilla löytämäni mäyräkoiraleimasin houkuttelevat :)
PS 3: Ei olis aikaa leimailla tai katsoa leffoja lauantai-iltana tai edes kirjoitella tänne, mutta tänään ei ole työt innosta tarpeeksi. Pakolliset tein, mutta ideat on jäässä ja deadline lähestyy...
1. Tuijotus. (Hankala tulkita, koska sitä käytetään lähes kaikkeen jankutukseen lenkille lähdöstä huomion hakemiseen.)
2. Mäyräkoirapolkka kohti keittiötä, perässä tulevaa ihmistä olkapään yli vilkuillen.
3. Ruokakupin viereen istahtaminen.
4. Ruokakupin mielenosoituksellinen kolistelu, jos ihminen on yhä eri huoneessa.
5. Aktivointipallon kanssa päätön riehuminen ja murina ympäri huoneita.
6. Aktivointipallon pamauttaminen ihmisen jalkojen juureen, jos ihminen on keittiössä. Muissa huoneissa tätä ei juuri tehdä.
7. Pallon tuominen lopulta sohvalla lojuvalle ihmiselle (palloa ei tuoda koskaan muulloin sohvalle, sillä ei yleensä edes leikitä nykyään paitsi lenkin jälkeen, kun on kova nälkä. Pallon tuominen sohvalle vaati kolme yritystä; kahdella ensimmäisellä kerralla koira pudotti pallon ennen hyppyä, mutta kolmannella onnistui.)
8. Koira makaa sohvalla pallon ja ihmisen vieressä. Kurina mahasta voimistuu. Ruoka-aika lähestyy. Koira huokaisee, koskettaa kuonolla palloa ja kääntyy katsomaan olkapäänsä yli ihmistä...
Edellisessä kodissamme Arttu kolisti eteisen ovea kyljellä tönien, kun se halusi jotain. Menin monta kertaa halpaan, kun luulin pennun pyytävän ulos pissalle. Kun pääsin eteiseen, koira juoksikin riemuissaan keittiöön, kun sai tietämällään keinolla ihmisen liikkeelle tuolista. Yleensä se pyysi lelua, jonka olin laittanut puolikuolleena vanumyttynä talteen keittiön lipaston päälle. Ehkä se pyysi ruokaakin joskus, en oikein muista...
PS: Askartelukurssi johon olin ilmoittautunut, peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi... Nyt jäi uusimmat niksit ja ideat oppimatta. Lohdutuksena tehdään porukalla huomenna Artun suosikkilenkittäjän ylioppilaskutsukortteja :)
PS 2: Uusimmassa Taika-lehdessä on kaikki mahdollinen leimailusta! Vannoin jouluna, etten koske leimasimiin hetkeen, mutta uudet ohjeet ja ostoksilla löytämäni mäyräkoiraleimasin houkuttelevat :)
PS 3: Ei olis aikaa leimailla tai katsoa leffoja lauantai-iltana tai edes kirjoitella tänne, mutta tänään ei ole työt innosta tarpeeksi. Pakolliset tein, mutta ideat on jäässä ja deadline lähestyy...
torstai 17. helmikuuta 2011
Työmies on unensa ansainnut
Nyt se on täällä. Ruuhka töissä ja armoton kilpajuoksu ajan kanssa. Koiran hoitopaikkojen järjestely ja/tai töiden kantaminen kotiin illaksi. Kaiken kruunaa tämä hellittämätön pakkanen, joka hidastaa ja hankaloittaa lisää ihan pieniä arkisia asioita. Kaupassa piipahtamista, pissalenkkejä koiran kanssa, aamulla töihin menoa... Autoa säälien olen kävellyt monta päivää töihin. Kaikki muut asiat tässä ovat tulleet paremmin huomioiduksi kuin koira...
Tänään yllätin Artun iltapäivällä kesken pitkien päiväunien :) Tulin kotiin ja ilahduin siitä, että eteisen matto ei olekaan vielä yhdeltä iltapäivällä kasassa! Koira ei siis pode tuskaa yksinolosta ennen kuin päivän pituus ylittää jotain 6 tuntia.
Pienen lenkin jälkeen nappasin Artulle eväät ja palasin koiran kanssa töihin. Ilo oli molemminpuolinen, Arttu sai hirveästi rapsutuksia ja helliä höpötyksiä, ihmiset varmaan rentouttavan tunteen pienen koiran vilpittömästä ja häpeilemättömästä hellyydentarpeesta, jota se ei todellakaan peittele, jos rapsuttavia käsiä ilmaantuu.
Pidimme pienen palaverin seuraavan kuukauden töistä. Hauskaa oli se, että jotkut istuivat lattialle, että ylettyivät pitämään koiraa välissään ja rapsuttelemaan sitä kahdelta puolen yhtä aikaa :) Palaverin keskeytti välillä jonkun ihastunut henkäys, kun Arttu keimaili saamansa huomion keskellä. Lopuksi Arttu väsyi liian hidastempoiseen keskusteluun ja nappasi kangasriepunsa, ja alkoi ravistaa sitä oikealla tappomeiningillä murinan säestyksellä. Ilmiselvää teatteria :)
Toimistolla olosta Arttu saa yleensä pian tarpeekseen. Se hakee minua, katselee olkansa yli ovelle ja yrittää viestittää, että riittää jo. Pieni piipahdus ulkona auttaa, ja saan lisäaikaa pari tuntia. Mutta riemu on rajaton, kun päästään taas kotiovesta sisään. Kaikki luut ja pallot saa kyytiä, joskus se kuljettaa useampaa kapinetta samalla kertaa villisti laukaten huoneesta toiseen. Pitkän työpäivän uuvuttamana se nukkuu nyt syvää unta sohvalla peittonsa alla. Liikuttava pieni työmies ;)
PS: vain puoli tuntia myöhemmin koira heräsi ja tuli lelunsa kanssa sänkyni viereen. Riiputin kättä lattialla, ja vierittelimme lelua toisillemme hetken aikaa... Yhä liikuttavampaa, työmies on palkkansakin ansainnut, vaikka pienen leikkihetken muodossa.
Tänään yllätin Artun iltapäivällä kesken pitkien päiväunien :) Tulin kotiin ja ilahduin siitä, että eteisen matto ei olekaan vielä yhdeltä iltapäivällä kasassa! Koira ei siis pode tuskaa yksinolosta ennen kuin päivän pituus ylittää jotain 6 tuntia.
Pienen lenkin jälkeen nappasin Artulle eväät ja palasin koiran kanssa töihin. Ilo oli molemminpuolinen, Arttu sai hirveästi rapsutuksia ja helliä höpötyksiä, ihmiset varmaan rentouttavan tunteen pienen koiran vilpittömästä ja häpeilemättömästä hellyydentarpeesta, jota se ei todellakaan peittele, jos rapsuttavia käsiä ilmaantuu.
Pidimme pienen palaverin seuraavan kuukauden töistä. Hauskaa oli se, että jotkut istuivat lattialle, että ylettyivät pitämään koiraa välissään ja rapsuttelemaan sitä kahdelta puolen yhtä aikaa :) Palaverin keskeytti välillä jonkun ihastunut henkäys, kun Arttu keimaili saamansa huomion keskellä. Lopuksi Arttu väsyi liian hidastempoiseen keskusteluun ja nappasi kangasriepunsa, ja alkoi ravistaa sitä oikealla tappomeiningillä murinan säestyksellä. Ilmiselvää teatteria :)
Toimistolla olosta Arttu saa yleensä pian tarpeekseen. Se hakee minua, katselee olkansa yli ovelle ja yrittää viestittää, että riittää jo. Pieni piipahdus ulkona auttaa, ja saan lisäaikaa pari tuntia. Mutta riemu on rajaton, kun päästään taas kotiovesta sisään. Kaikki luut ja pallot saa kyytiä, joskus se kuljettaa useampaa kapinetta samalla kertaa villisti laukaten huoneesta toiseen. Pitkän työpäivän uuvuttamana se nukkuu nyt syvää unta sohvalla peittonsa alla. Liikuttava pieni työmies ;)
PS: vain puoli tuntia myöhemmin koira heräsi ja tuli lelunsa kanssa sänkyni viereen. Riiputin kättä lattialla, ja vierittelimme lelua toisillemme hetken aikaa... Yhä liikuttavampaa, työmies on palkkansakin ansainnut, vaikka pienen leikkihetken muodossa.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Vanua ja ulvontaa
Hyvin sydämellistä ystävänpäivää kaikille Artun blogikamuille, lukeville ja kommentoiville :)
•••••••
Ongelma:
Kuinka saadaan 2km lenkki riittämään energiselle koiralle, kun kaulahuivi unohtui kotiin ja lenkittäjän nenä jäätyy?
Ratkaisu:
Päästetään koira irti ja lämmitetään nenää lapasella. Kutsutaan koiraa vähän väliä luokse (juoksemalla itse toppavaatteissa koomisesti takaperin luokse kutsuminen onnistuu mäyräkoirankin kanssa) ja villitään se taas juoksemaan eteenpäin. Matka nelinkertaistuu ihan huomaamatta. Koiran matka.
•••••••
Ongelma:
Vapaana pinkova koira katoaa näköpiiristä, eikä lopulta enää tule kutsusta, koska se on menettänyt näköyhteyden hullunkurisesti pomppivaan, mielenkiinnon herättämistä tavoittelevaan emäntäänsä.
Ratkaisu:
Seisotaan pakkasessa niin kauan, että koira tulee. Tai ihminen jäätyy.
•••••••
Ongelma:
Koira on takertunut emäntään viikon verran, ja ensimmäinen omatoiminen puuha (eri huoneessa jopa tehtynä) on koiran petinsä hajottaminen vanuatomeiksi.
Ratkaisu:
Tähän pätee sama kuin moneen muuhunkin. Rauhoitu, rentoudu ja rupea tekemään jotain muuta kunnes unohdat mitä koira tekee.
•••••••
Ongelma:
Emännän hermot kiristänyt koira sai iltalenkin jälkeen kuulla kunniansa, siltä evättiin pääsy vaatehuoneen petille ja komennettiin olohuoneesen nukkumaan ja hätistettiin sängyn vierestä notkumasta.
Koira nukahti olohuoneeseen. Haikea ulvonta täytti asunnon...
Ratkaisu:
Palaa edelliseen ratkaisuun. Ja muista se ensi kerralla, kun pinnasi käryää jo, mutta ei ole vielä ilmiliekissä...
Sitä paitsi, ole ylpeä, että kovanaamainen mäyräkoira onkin herkkä mies ;)
•••••••
Ongelma:
Kuinka saadaan 2km lenkki riittämään energiselle koiralle, kun kaulahuivi unohtui kotiin ja lenkittäjän nenä jäätyy?
Ratkaisu:
Päästetään koira irti ja lämmitetään nenää lapasella. Kutsutaan koiraa vähän väliä luokse (juoksemalla itse toppavaatteissa koomisesti takaperin luokse kutsuminen onnistuu mäyräkoirankin kanssa) ja villitään se taas juoksemaan eteenpäin. Matka nelinkertaistuu ihan huomaamatta. Koiran matka.
•••••••
Ongelma:
Vapaana pinkova koira katoaa näköpiiristä, eikä lopulta enää tule kutsusta, koska se on menettänyt näköyhteyden hullunkurisesti pomppivaan, mielenkiinnon herättämistä tavoittelevaan emäntäänsä.
Ratkaisu:
Seisotaan pakkasessa niin kauan, että koira tulee. Tai ihminen jäätyy.
•••••••
Ongelma:
Koira on takertunut emäntään viikon verran, ja ensimmäinen omatoiminen puuha (eri huoneessa jopa tehtynä) on koiran petinsä hajottaminen vanuatomeiksi.
Ratkaisu:
Tähän pätee sama kuin moneen muuhunkin. Rauhoitu, rentoudu ja rupea tekemään jotain muuta kunnes unohdat mitä koira tekee.
•••••••
Ongelma:
Emännän hermot kiristänyt koira sai iltalenkin jälkeen kuulla kunniansa, siltä evättiin pääsy vaatehuoneen petille ja komennettiin olohuoneesen nukkumaan ja hätistettiin sängyn vierestä notkumasta.
Koira nukahti olohuoneeseen. Haikea ulvonta täytti asunnon...
Ratkaisu:
Palaa edelliseen ratkaisuun. Ja muista se ensi kerralla, kun pinnasi käryää jo, mutta ei ole vielä ilmiliekissä...
Sitä paitsi, ole ylpeä, että kovanaamainen mäyräkoira onkin herkkä mies ;)
Tunnisteet:
Arttu,
Arttu-mäykky,
Ulkoilu,
Ulvonta,
Ystävät
tiistai 1. helmikuuta 2011
Sohvaresepti
SOHVA®
Eäimille. Rentoutumiseen ja yleiseen hyvinvointiin.
Koostumus: Kangasta 20%, pehmusteita 80%, loput hehkutusjäännökset irtonaisia ja kasattavissa olevia pehmeitä lisäkkeitä, kuten täkkejä, karvapeittoja ja huopia.
Ominaisuudet: Sohva on yksi sänkyyn verrattavien kalusteiden johdannainen, joka on tärkeimpiä rentoutumisen rakennuspalikoita. Lisäksi se osallistuu suurehkoina määrinä eläimen terveyden kannalta tärkeisiin fysikaalisiin rentoutumistapahtumiin, valveilla tarkkailusta REM-unen kautta aina syvään tajuttomuuteen. Sohva kuuluu niihin tärkeisiin serotoniinin lähteisiin, joita eläin ei voi korvata muilla tavoin, koska se ei pysty tuottamaan riittävää määrää mielihyvähormonia muilla keinoin.
Käyttöohjeet: Sohva annetaan koiralle tai muulle lemmikille kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Sohvan puutteen merkkejä ovat levoton ramppaaminen, hilseily, pitkästyminen, kodittomuuden tunne, unettomuus ja akuutissa vaiheessa jopa eläimen henkilökuntaan heijastuva ylenpalttinen aktivointi.
Annostus: Vähintään yksi sohva kymmentä kiloa kohti. Käytettävä lähes koko ajan, kuitenkin enintään 23h vuorokaudessa. Kuuriluontoisesti sohvaa voidaan käyttää henkilökunnan kanssa yhdessä, mutta siihen on annettu rajoitukset kohdassa Haittavaikutukset.
Haittavaikutukset: Yleiset: henkilökunnan liiallinen sohvalla oleilu. Rajoitettava puoleen tuntiin päiväunien aikaan ja varttituntiin illalla ennen lemmikin nukkumaanmenoa. Melko yleiset: pehmusteet ja kaivautumispeitot voivat nostaa lemmikin ruumiinlämpöä hetkellisesti liikaa. Harvinaiset: Pölypunkit. Erittäin harvinaiset: Kyllästyminen.
PS: Arttu osoittaa iltaisin yhä selvemmin haluavansa jäädä sohvalle omaan rauhaan nukkumaan... Kun sohva tuotiin, se suorastaan vaati minua siihen seuraksi! Äärimmäisyyksien eläin, mäyräkoira.
Eäimille. Rentoutumiseen ja yleiseen hyvinvointiin.
Koostumus: Kangasta 20%, pehmusteita 80%, loput hehkutusjäännökset irtonaisia ja kasattavissa olevia pehmeitä lisäkkeitä, kuten täkkejä, karvapeittoja ja huopia.
Ominaisuudet: Sohva on yksi sänkyyn verrattavien kalusteiden johdannainen, joka on tärkeimpiä rentoutumisen rakennuspalikoita. Lisäksi se osallistuu suurehkoina määrinä eläimen terveyden kannalta tärkeisiin fysikaalisiin rentoutumistapahtumiin, valveilla tarkkailusta REM-unen kautta aina syvään tajuttomuuteen. Sohva kuuluu niihin tärkeisiin serotoniinin lähteisiin, joita eläin ei voi korvata muilla tavoin, koska se ei pysty tuottamaan riittävää määrää mielihyvähormonia muilla keinoin.
Käyttöohjeet: Sohva annetaan koiralle tai muulle lemmikille kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Sohvan puutteen merkkejä ovat levoton ramppaaminen, hilseily, pitkästyminen, kodittomuuden tunne, unettomuus ja akuutissa vaiheessa jopa eläimen henkilökuntaan heijastuva ylenpalttinen aktivointi.
Annostus: Vähintään yksi sohva kymmentä kiloa kohti. Käytettävä lähes koko ajan, kuitenkin enintään 23h vuorokaudessa. Kuuriluontoisesti sohvaa voidaan käyttää henkilökunnan kanssa yhdessä, mutta siihen on annettu rajoitukset kohdassa Haittavaikutukset.
Haittavaikutukset: Yleiset: henkilökunnan liiallinen sohvalla oleilu. Rajoitettava puoleen tuntiin päiväunien aikaan ja varttituntiin illalla ennen lemmikin nukkumaanmenoa. Melko yleiset: pehmusteet ja kaivautumispeitot voivat nostaa lemmikin ruumiinlämpöä hetkellisesti liikaa. Harvinaiset: Pölypunkit. Erittäin harvinaiset: Kyllästyminen.
PS: Arttu osoittaa iltaisin yhä selvemmin haluavansa jäädä sohvalle omaan rauhaan nukkumaan... Kun sohva tuotiin, se suorastaan vaati minua siihen seuraksi! Äärimmäisyyksien eläin, mäyräkoira.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)