perjantai 30. heinäkuuta 2010

Yksi päivä aikaa


Muistutan vielä arvonnasta, johon pääsee tästä linkistä.
Arvonta päättyy lauantaina 31.7.2010 klo 24.00.
Rohkeita osallistujia on kovin vähän... jos tehtäväksi annettu pieni kertomus yhteisistä hetkistä lemmikin kanssa on kynnys, osallistua voi pienelläkin postauksella.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Luupuuhia

(Osallistu arvontaan)

Mihin kummaan mun luu on piilotettu?


Hei, mitäs täältä löytyy...


Millai sen saa pois??!!!


Tossa kohtaa luu muuttuu pahviks, outoo!


Pläähh...


Nyt kyllä kiskon.


Onnistuinko, sano??


Saisinks mä nyt pitää tätä vähän aikaa itelläni?


Oho, jotain tapahtuu.


Pakko mennä partioimaan.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Koiranunta

(Osallistu arvontaan heinäkuun aikana.)

Kooste Artun erilaisista nukkumatavoista.

Melko koominen huppupää.


Joka kummeksuu kuvaamista.


Matkanjohtajaa väsyttää reissussa...




Petilleen raahautuva sammakkokoira tuli yllätetyksi.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kevätmuistoja

Muista osallistua arvontaan.

Kuvat on saatu kamerasta koneelle, ja nyt alkaa vanhimmasta päästä kesän kelaus!

Jaaritteluuni kyllästyneet lukijat, pikkupokkarilla kuvattu Arttu saa luvan puhua itse puolestaan...

15.5.2010
Lähdettiin aamulla retkelle! Reput ja eväät mukana, ja pitkä liina. Metsäpolkuja ja metsäautoteitä kuljettiin, ja hellepäivä oli alullaan!


Tämmönen järvi löyty lopulta, oltiin varmana ihan ekoja jotka sinne asti koskaan jakso kävellä!


Ihmisten muonat oli tätä luokkaa...



Mun hikinen urakka menossa.


Sain onneks huilatakki välillä!


Tässä mamma huilaa mun kanssa.


Me päästiin sieltä retkueelta takas kotiin, ja kaikilla oli kauheen kuuma. Sillon ei tiedetty että tänä kesänä tulis vielä tosi kuuma! Täs olenki jo omalla takapihalla, ja niinku huomaatte, kuppi yhtä tyhjä kun aina! Mamma käski kertoo, että sapuska on tossa jo mun solakassa masussa. Noms, enemmänki sitä vois olla siellä.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Lomatassut

Muistakaa arvonta

Saatiin lomareissustamme sähköpostilla kuvia :)
Tassut tarvii lepoa, kovan ulkotyön jälkeen. Ja kynnet näyttäs tarttevan huoltoa...


Minäpä oli sohvalla lomareissulla! Yövyinkin tässä...


Joku ei osannut tarkentaa oikeaan silmään...

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kymppitonni ja arvonta :)

Blogissani on kävijöitä jo 10.000 ja onnistuin ilmeisesti itse olemaan se kymmenestuhannes..

Kymppitonnin kunniaksi arvonta ja kysely: Kerro sinun ja koirasi "omista hetkistä" tänä kesänä. Se voi olla tilanne, jossa koira osoittaa yhteenkuuluvaisuutta erityisellä tavalla, turvautuu omistajaansa tai muuta kivaa, miten vietätte laatuaikaa yhdessä.

Kaikki tähän postaukseen vastanneet kertomukset osallistuvat arvontaan, joka kestää heinäkuun loppuun asti. Blogissa kerrotaan voittaja elokuun alussa. Pieni palkinto liittyy (koiriin) EDIT: lemmikkeihin! :)

Kiva kun täällä on piipahdettu noin paljon, vaikka kuvattomat jaaritukset alkavat itseäkin tympiä. Täällä etsitään kameran johtoa vielä hetki ja sitten marssitaan kauppaan ostamaan uusi.

Lämpimästä ilmasta (23-24 astetta) huolimatta olimme tänään ulkona monta tuntia. Päivällä oli pilvistä, ja sadekin ropsahti juuri, kun lähdimme lenkille. Lämpö ja kosteus nostivat kyllä hien pintaan, ja istuimmekin pitkän tovin penkillä lammen rannalla. Ja ihan oikeasti Arttukin jaksoi istua tarkkailemassa sudenkorentoja, perhosia ja vesikirppuja sekä lammen takaa meneviä autoja. Ensin se seisoi lammen rannalla, uhitellen rantavedelle, joka esti läppäämästä vesikippuja, vaikka mieli teki. Sitten se tuli penkille ja tunki kuraisena mun syliin :) Ohi menevät sauvakävelijät varmaan ihmettelivät lenkkeilytyyliämme, mutta rauhallinen lepotuokio oli meidän oma hetkemme.

Jatkoimme matkaa, ja keskustassa oli pakko poiketa toimiston viileyteen juomaan vettä. Puolen tunnin puhelun ajan Arttu käytti täysin rentoutumiseen, jalat suorana, ilmastoinnista nautiskellen :)

Toimistolta oli lyhyt matka koirapuistoon. Siellä ei ollut muita, Arttu haki pallon ja heitin pari kertaa. En halunnut väsyttää koiraa liikaa. Kerran pallo lensi nokkospuskaan... Arttu kiersi puskaa, ja tuli lopulta hakemaan mua apuun :)

Kotimatkalla tajusin, ettei yhtään koiraa ollut tullut vastaan... Pieni paniikki iski, onko ilma sittenkin liikaa koiralle, ja kaikki muut pysyvät viisaasti kotona. Kotona koira suihkuun, märkä pyyhe selkään ja sen jälkeen Arttu meni petille nukkumaan. Aurinko tuli esiin onneksi vasta äskettäin, joten pilvinen, vähän tuulinen sää oli ulkoiluumme ihan ok, vaikka lämmön takia väsyttävä.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Tyttöystävä kasvamassa...

Saimme tänään tekstiviestin Artun ihanilta hoitajilta. Heillä koirakuume vei voiton ja pieni tyttökoira muuttaa melkein naapuriin kahden viikon päästä...
Tämä tyttöystäväksi luvattu pienokainen sulattaa toivottavasti myös Artun sydämen, ja saa esille pojan pehmeämmän puolen.

Arttu kotiutui siis tänään "omalta lomaltaan". Kotiintuliaisiksi ja kuumuuden karkotukseksi poika pääsi suihkuun. Pesun jälkeen normaali hepuli, sitten kaivautuminen yhä uudelleen kaikkien petille laitettujen tyynyjen ja peittojen ALLE! Luovutin koiran petin uudelleen petaamisen ja annoin pikkukaverin möyriä niiden seassa. Kohta se tuli hakemaan mua makuuhuoneesta! Ajattelin, että ei ulos, ei taas, ei heti kun on kotiin vasta tultu, ja on melkein yö. Mutta etutassu koholla se vaati mua seuraamaan, ja vilkuili olkansa yli, tuunko varmasti. Suuntana olikin Artun oma peti, josta se oli viskonut joka peiton ja tyynyn pitkin olkkarin lattiaa! Kun laitoin ne takaisin, koira oikein mätkähti nukkumaan. Ei siis yhtään tyhmä, jos vaan asia vaan on tarpeeksi tärkeä.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Linkki arpajaisiin

Viime päivistä on puuttunut jotain?
Ei se ole koira, joka meni taas lajitoverinsa luo nauttimaan vapaudesta ja leikeistä ja puutarhaletkusta (!!).
En ajattele isoa lovea pankkitilissä, jonka pienet reissut ja ostokset aina tekevät.
En kaipaa vieläkään kummemmin sateita - (ja IHAN samalla sekunnilla kun tuon kirjoitin, alkoi kohina takapihan terassille!!! SADE.)

Kiire on puuttunut. Kellon vahtaaminen ja aikataulut. Ärsyttävä kilpajuoksu ajan kanssa, tekemättömät paperityöt ja soiva puhelin. Työpäivän ja illan väliin jäävä ohut siivu vapaata aikaa, joka huutaa tiskaamaan, lenkittämään, kauppaan...

Vuosiin en ole tuntenut lomaa, kesää, vapaata ja aurinkoa kuten nyt. Yritän sopeutua siihen vasta, että tämä kesä on Lahja jota pyysin. Kerrankin omaa aikaa, tilaa mennä omaan suuntaan, mahdollisuus ottaa kaikki omiin käsiin, tutkia ja tunnustella tätä joutenoloa rauhassa, nukahtaa kirjan vierelle päiväunille ja jatkaa lukemista taas, ilman syyllisyyttä ja suoritusta.

Kiitollisena kesäni keskellä ohjaan lukijan linkkiin, jossa arvotaan suussa sulavaa ja muutakin :) Arvontaan tästä.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Heppoja tapaamassa

Artun ensimmäinenkin käynti heppatallilla noin kuukausi sitten meni hienosti, ja tänään toisella kerralla oltiin jo niin vanhoja konkareita, ettei viitsitty ihan joka heppaa vilkaistakaan! Tallin käytävällä ohitettiin isot hevoset tosi kauniisti, ulkona katseltiin haukkumatta laitumella laukkaavia hevosia, ja lopulta mentiin yhden hepan kanssa maastolenkille. Parin tiukan komennon jälkeen Arttu alkoi pysyä poissa hevosen jalkojen luota, kulki johtajana edellä, vilkaisi joskus taakseen ja palasi aina odottelemaan "laumaa", kun heppa söi ruohoa ja ihmisetkin kävelivät Artun mielestä ihan liian hitaasti :)

Tallissa useampikin hevosen omistaja ihaili ja kehui hyvin käyttäytyvää Arttua...
Kunpa taas muistaisin tämänkin, kun seuraavan kerran olen menettämässä hermoni koiran vuoksi. Ainakin hevosten kanssa sujuu hyvin. Silloin Arttua alkoi ujostuttaa, kun nostin sen sylissä lähelle hevosen turpaa. Heppa tykkäsi koirista ja olisi halunnut hamuilla huulillaan, mutta Arttu käänsi aina päänsä mun kaulalle piiloon... Ei murinaa, haukkumista tai tärinää silti.

Kaiken lisäksi, teimme pitkän metsälenkin sateessa. Artun vesikammon tietäen suurta edistystä on tapahtunut tässäkin. Ihan loppumatkasta se alkoi saada hepuleita ja tuli hoputtelemaan meitä, kun sade alkoi uudelleen aika rankkana. Mutta kun se illan päätteeksi vielä suihkuteltiin tallin vesiboksissa, olin toisenkin kerran ylpeä kauniisti seisovasta koirasta, joka nostelee vuorotellen takajalkoja pestäviksi ja on niin luottavainen ja kiltti. Huoks <3

Lomamme on sujunut hyvin, ja sitä on vielä paljon jäljellä :)