Koiraystävämme Ronja lähti

On aika tavata, tutustua lähemmin ja ystävystyä.

On aika olla isomman suojassa...

...ja yrittää kaataa se suojaystävä.

On aika huolehtia toisenkin hampaista...

...ja tuntea ne omassa nahassaan. Ystävyydellä.

On aika pelata samalla pallolla...

...ja juosta yhdessä umpihangessa.

Joskus on ikävä jo tavatessa.

Joskus on pakko myös hyvästellä.

- - - - -

Ronja, viisas koiramummu pääsi maaliin tänään.

Kaipaamme sinua kovasti,

mutta päästämme irti, koska rakastamme sinua.

Aika kuluu

Vuodenvaihde on kohtaamisten aikaa. Perheet, suvut ja ystävät viettävät sitä yhdessä, lemmikit otetaan mukaan ulkoiluun, matkoille, herkutteluun ja lepäilyyn, aika tuntuu pysähtyvän ja niin sen toivoisi tekevänkin, edes hiukan pidemmäksi tuokioksi. Näihin pieniin hetkiin, jotka ovat murto-osa elämästä. Mutta ne ovat myös voimavara, jonka avulla tasaisena jatkuva arki ei tunnu niin raskaalta.

Kohtaaminen edeltää eroa, yhdessäolo erilleen joutumista. Kauneinkaan hetki ei kestä ikuisesti. Sen muisto tekee joskus niin kipeää jälkikäteen, että melkein kaduttaa, kun on tullut oltua mukana. Mikä tekee kauniista kipeän, ihanasta surullisen, unohtumattomasta taakan? Luopumisen tuska. Irti päästämisen kipu. Voimavarasta tulee hetkeksi heikko kohtamme, haavoittuvan sydämen murtaja.

Vielä ei ole aika, mutta ihan pienen hetken kuluttua hyvästelemme ystävämme, lempeän ja viisaan koiravanhuksen. Ellei tapahdu ihmettä, se hetki tulee aivan liian pian. Kipu on jo alkanut, suru hiipii vieraaksi. Tulkoon hetkeksi, mutta emme huoli asumaan. Haluamme kaiken jälkeen palata kauniisiin muistoihin, yhdessä elettyihin hetkiin, kesän leikkeihin ja ystävyyteesi, jota sinulla olisi ollut annettavana vielä enemmän kuin meillä koskaan oli aikaa ottaa vastaan.

Rakas ystävä, olen pahoillani, koska tiedän jäähyväisistä ennen sinua. Vielä enemmän olen surullinen ajasta, jota emme viettäneet yhdessä, vaikka vielä olisi ollut mahdollista. Elämä kuljettaa, aika kuluu, sinä olet sydämessäni aina.

Party Time!

Eka paketti lähtee tästä auki...

Tässä toka...


Rankkaa puuhaa, kun sain monta pakettia, mutta onneks löytyy bodia!


Nyt on pakko huilata.


Kerrankin on luussa kokoa. Luu on miestä myöten.


Synttärikakut näytti tältä. Noi maskotit on Biikeli ja Mäykky, koska mun syntsyvieras on sukua Biikelille. Kakut oli kuulemma tehty koirien porkkanalaatikon resetillä, mutta joukkoon mahtui jauhista, riisiä, pinaattia, porkkanaa, kaalia, maksaa, kananmunaa ja marjajauhetta. Päällä oli mun koulutusherkkuja koristeena, ja huipulla pieni tippa mätitahnaa! Juu ja kermavaahtoa näytteli maitorahka, jolla kakku oli sivelty. Koristeena vielä 4 mahapullaa per kuono. Onneks ei toi mun kamu saanu yhtään mahapullaa enempää vaikka se onki mua isompi ja kakkuannos oli suurempi. Kysykää mammalta, jos tarttette pareet ohjeet, mä aion popsia tota tavaraa monta päivää, näin miten iso laatikko tuli uunista ulos!



Täs me syödään omia kakkujamme, ja mä ainaski unohdin vallan vahtia Biikelin syömistä, kun oli niin herkkua.

Sit pistettiin leikiks.

Korvaan kuiskuttelua.

Korvan maistelua.

Nähdään harvon, ja oli niin paljon asiaa, että puhuttiin välil yhteen ääneen.

Mä annoin tarkistaa puhtaan valkoisen hammaskalustoni, kun eskaris kuulemma jo voi joutuu hammaslääkäriin.

Sit lähdettiin ulos, jäälle juoksemaan! Mä juoksin, vaikka en nähny yhtään jäätä lumen alta. Pilkkijöitä näin, mut ne oli aika kaukana.

Hetken mietin, menenkö pilkille vai jatkanko synttäreitä...

Tarkkaile sä sieltä, mä pidän vahtia tältä suunnalta.

Juostaan, tää on mahdottoman kiva päivä!!!