Tässäkään postauksessa ei varsinaisesti kuvilla pröystäillä, mutta oli laitettava nähtäväksi parin viikon takainen kuva marraskuunkaktuksesta, joka ensin näytti tekevän vain kaksi kukkaa. Mutta jos tarkasti kuvaa katsoo, avoimesta kukasta yläviistoon vasemmalle on minikokoinen nupunalku yhden oksan päässä. Ja nyt niitä on jo rutkasti enemmän! Pian koko kaktus on täynnä kukkia, niin paljon se innostui uudesta kasvivalosta. Kukkia voi riittää lähes jouluun asti.
 |
| Yritin aamulla herättää ihmistä kahdesti. Tepastelin kuuluvasti olohuoneeseen ja komensin sieltä kurkkuäänellä. Pitihän se arvata, että väärä taktiikka aiheuttaa vain itselle harmia. Ihminen murahti takaisin ja jatkoi uniaan... |
Ajoimme lauantain alkajaisiksi naapuripitäjässä päivystävään kunnaneläinlääkäriin näyttämään Artun silmää, joka oli ollut ärtynyt jo jokusen päivän, mutta tulehtunut yön aikana niin, että vilkkuluomi peitti melkein koko silmän. Vähemmästäkin sitä hermostuu, jos aamulla silmä ei kunnolla aukea ja näkökentän edessä on kelmu... voisi tässä itseltäkin päästä jokunen äänekäs kommentti, jos niin kävisi.
Silmätippoja ja kortisonitabletteja riittää seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Toivottavasti silmät rauhoittuvat nyt vähän pidemmäksi aikaa kuurin myötä. Samalla märästä kelistä ärtynyt ihokin rauhoittuu kortisonikuurista. Ensimmäinen kortisoniannos veti Artun kuvan mukaisesti vaisuksi, eikä silmien tulehduskaan tunnu varmaan mukavalta. Onneksi on viikonloppu, jonka aikana saadaan lääketipat annettua aikataulun mukaisesti pitkin päivää, 6–8 kertaa vuorokaudessa. Työpäivinä lääkeiden anto sitten vähän muuttuu, mutta sille ei nyt voi mitään.
