tiistai 31. toukokuuta 2011

Valokuvahaaste



Aikku ja Olli Valosta varjoon -blogista haastoivat tähän kisaan.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Taisi olla neljäs yritys (valokuvakansioita on useammassa paikassa koneella) ennen kuin löysin aiemmin julkaisemattoman kuvan. Kohde on silti sama kuin blogissa muutenkin, mutta muita kuvia ei tällä koneella askartelujen lisäksi ole :)

Tyypillinen Artun korvankääntö- ja silmänpalvontatemppu, puruluusikari suupielessä, pallo riittävän lähellä että sen saa napattua heti kun leikki alkaa. Onneks on korva puhdas, kelpaa esitellä.

Kuvassa koiran silmät oli salamavalosta kirkkaanvihreät. Korjailin niitä vähän, joten tuijotus vaan parani ;)

Jatketaan haastetta ja katsotaan lähtevätkö nämä mäyrikset mukaan leikkiin:
Eve ja Doris, Veera, Milo ja Tyyne, Alma ja kumppanit sekä MariaM ja nakeroiset

maanantai 30. toukokuuta 2011

Ylioppilaskortti 1.




Tämä kortti on tilattu, toivottavasti tilaaja ja kortin lopullinen saaja ilahtuvat. Mitään muuta järkevää ei viikonloppuna tapahtunutkaan, ellei sadekävelyä ja pitkiä päikkäreitä lasketa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Sininen unelma

Äidin syntymäpäivän kunniaksi haluan näyttää hänen kädentaidoistaan yhden tilkkupeiton :)


Tämä on sininen unelmani, jonka luonnonvalkoiset palat ei näissä kuvissa näytä luonnollisilta, mutta oikeasti ovat kauniin värisiä. Puhtaan valkoiset palat olisivat tähän pastelliseen peittoon liian kovat. Kuvitelkaa värit pehmeiksi, unelmiksi :)

lauantai 28. toukokuuta 2011

Epävirallinen tutkielma koiran muutostensietokyvystä


Rrrrakastan nukkua kauniiden tyynyjen ja pehmeiden peittojen keskellä...


...mutta en pidä yhtään siitä, että olet tänään sitä ja huomenna tätä. Päätä hyvä ihminen mitä haluat!

Lomareissullaan Arttu nukkui ihmisten sängyssä. Tiiviisti kyljessä kiinni, joka ikinen yö. Sen käytöstä ja oheisviestintää en ollut näkemässä, eivätkä lomaihmiset osanneet tai halunneet tulkita koiraa niin syvällisesti kuin minä, riittihän heille että koira viihtyi ja sen loma oli kaikille mukava. Hyvä niin :)

Koiran kotiuduttua:

Meillä koira ei pääse sänkyyn. Avasin siis vuodesohvan...

1. yö:
Koira viihtyi jalkopäässä, vaikka yritin houkutella sitä ylemmäs. Se halusi peiton alle, vaikka yritin saada sen pysymään omalla peitollaan minun peittoni päällä. Tilanne siis 2-0, koiran hyväksi. Matkaväsynyt koira nukkui hyvin, minä en. Se oli levottomien jalkojeni tiellä, ja häiriintyi ja väisti kauemmas aina kun kääntyilin.

2. yö:
Koira viihtyi edelleen jalkopäässä, mutta vähäistä rentoutumista ja enemmän lähellä pysyttelemistä oli havaittavissa. Yö oli melkein edellisen kaltainen. Pistetilanne oli sekava...

3. yö:
Päivällä havaittavissa täydellistä riippuvuutta minusta. Alkavaa ovella notkumista, jonka pystyin tulkitsemaan heti lenkin jälkeenkin tapahtuvana taas minun koettelemiseksi. Tuijotusta, syyllistävää, istuskelua vieressäni, petille ei mennä, ellen itse mene avatulle vuodesohvalle lukemaan lehteä. Silloin jatkuvaa huomiontavoittelua... Pistetilanne 100-0.
Yöunet rauhallisemmat, mutta tuskaisen kuuma! Koira on lähempänä koko ajan, paiskautuu kylkeeni, huokaisee ja nukahtaa. Odotan vielä ihmettä, että sen päiväkäyttäytyminen rauhoittuisi, kun se saa nyt näin paljon läsnäoloa, nukkuessakin!

4. yö:
Koira liimautui viereen, piti leukaansa omistavasti jalan tai säären päällä. Tulkitsin yölläkin sen hallitsemista ja nukuin levottomasti omaa tyhmää testaustani harmitellen.
Päivällä riippuvuus kasvaa entisestään. En voi tehdä mitään, ettei koira roiku perässä, levottomana ja katseella koko ajan jotain vaativana. Siis ihan koko ajan.

5. yö:
Illalla vuodesohva palautui entiseen muotoonsa, koira sai siihen omat peittonsa ja emäntä sijasi makuuhuoneessa puhtaat lakanat! Rauhallinen, vilpoinen yö. Koira kävi aamuyöllä makuuhuoneen ovella, makoili hetken matolla ja palasi omalle petilleen. Emäntä nousi 9 aikaan, meni kurkkimaan rentoa koiraa, joka heilutti häntää ja oli hyvin iloinen "yksinäisestä" yösijastaan huolimatta! Aamupisut takapihalle ja syöksyminen takaisin omalle petille sohvannurkkaan! Kello käy nyt kahtatoista, eikä koiralla ole kiire mihinkään, ei notku perässäni, ei ovella, vaan nukkuu! Kävi moikkaamassa hetki sitten, mutta meni omia aikojaan takaisin unille.

Summa summarum. Koiran kanssa kannattaa olla johdonmukainen. Mutta se ei mene lopullisesti rikki ihmisten toilailuista, jos ne ovat vain hyvää tarkoittavia poikkeuksia. Ja liiallinen inhimillistäminen on turhaa. Jos koira on tottunut johonkin, ei se haikaile muuta.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Hääkortti



Aikomukseni oli tehdä ihan muunlainen kortti, mutta hääkortti siitä tuli. Jos ihan rehellisiä ollaan, piti laiskotella tämäkin ilta, on jotenkin veto pois. Mutta johonkin ärsyyntyneenä ajattelin tehdä jotain, ja tulos on tässä.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

60-vuotiskortti 2.



Kortin sisäpuolella on tämä "tägi".



Kylläpä on vihreät kuvat! Mutta juhlat oli ihanan kodikkaat, kiitos ja onnea ystävälle!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kotiinpaluu


Olen kotona. Vähän vaikea nyt moikata pallo suussa...



Mulle oli ilmestynyt lelulaatikko! Avasin ensitöikseni siitä yhden seinän, että on parempi hakea tavaroita. Seinät ja aidat on turhia! Ja vessan ovet.



Näin menin lelulaatikkoon...



...ja löysin sen parhaan, kovaäänisen palloni! Pallo on tässä sekunnin triljoonasosaa ennen kuin isken.



Tätä olen odottanut! Pallon kuritusta!



Kokeilen tätäkin, mutta kyllä kuvassa etualalla oleva äänipallo oli parempi. Tämän tennispallon jyrsin seuraavaksi...



Emäntä luuli että poseeraan. Valokuvasta paljastuu katseeni suuntaus: emäntä oli kameran kanssa lattialla polvillaan (tiedän, kamera oli vain rekvisiitta, hän on täysin pauloissani;) ja äänekäs palloni oli hänen edessään! En tietenkään irrottanut pallosta silmiäni hetkeksikään.

PS: Kun tapasin tänään emäntäni 2 viikon, 4 päivän, 19 tunnin ja 15 minuutin eromme jälkeen, en ollut tuntea häntä! Ei mitään kampaus- tai vaatejuttuja, niistä en juuri piittaa, mutta emäntä jätti työt sikseen (ajatelkaa mikä uhraus ylisuodattajalta, vai oliko se suorittaja), istui lattialle, otti kaikki pusuni vastaan, rapsutteli ja lörpötteli, ja lopulta veti kanssani rättiä vaikka kuinka kauan. Siinä vaan emännän toimiston keittiön lattialla, keskellä kulkuväylää. Hän vei minut kesken päivän myös ulos. Eikä vaan kärttyisenä lähimmän puskan juureen ja takaisin, vaan kivan pienen kierroksen puiston ympäri, jonka aikana ehdin tuijottaa yhtä kultaista noutajaa, tehdä kakat ja nostella koipea.

Nyt en voi jatkaa pidempään. Makaan emännän vieressä, kun hän istuu sohvalla, minulla kuono hänen kämmenellään. Emäntä naputtaa saneluni (ajatteluni) mukaan yhdellä kädellä eikä raaski liikahtaa, koska olen ihan liki. En kanna kaunaa suihkusta, johon taas jouduim telmuttuani koirakaverin kanssa pihalla, kompostin vaiheilla ja vanhan, ulkoilmassa hyväksi pehmenneen räsymaton päällä.

Kotiin oli mainio tulla, unen rajamailla mietin, jatkuuko emännän palvovat katseet huomennakin? Sen näkee sitten... zzzzZZZZ

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kihlajaiskortti


Olihan tämä odotettavissa, mutta ajankohta oli lopulta yllätys kaikille muille paitsi sulhaselle :)
Vauhdilla ryhdyin taas yhden kortin valmistukseen, mielessä vain kihlaparin lempivärit. Kaikki muut sitten menikin överiksi: morsian tykkää pelkistetyistä asioista, selkeistä ja yksinkertaisista linjoista. Ja mitä minä teen? Alan romantisoida ja kasata kukkaa ja nauhaa päällekkäin :)
Jaa että mistä sulhanen tykkää? No, ihanan vallattomasta morsiamestaan tietty;)

Onnea teille molemmille!

Nimet PShoppasin kuvasta pois, kun ei ole minun asiani tiedottaa uutista ennen kihlaparia ;)

lauantai 21. toukokuuta 2011

Läksiäiskortti


On hienoa tuntea eri-ikäisiä ihmisiä. Ystäväpiirissäni on vähiten itseni ikäisiä, joukkoon mahtuu hädin tuskin parikymppisiä ja reippaasti eläkkeellä olevia. Pidän heistä kaikista :)
Nuorten ihmisten kanssa ystävystyessä voi jo lähtökohdassa olla varma, että luopumisen aika tulee. Nuoret opiskelevat, menevät naimisiin, muuttavat ja keksivät uusia työpaikkoja toiselta puolelta maapalloa. Suon sen heille, elämä on edessä, enkä mitään muuta halua niin heille toivottaa kuin että elävät omaa elämäänsä, itsensä näköistä, kaikkia niitä hyviä ideoita ja suunnitelmiaan toteuttaen, joita nuorena pää pursuilee :)


Tämä kortti on yhdelle lähtijälle, johon tutustuin kaksi vuotta sitten. Jokaviikkoinen kokoontumisemme ystäväpiirissä on kohta yhtä tulijaa pienempi, yhden ideoita köyhempi, mutta hänet tuntemaan opittuamme olemme yhtä ystävää rikkaampia. Aina.


Mitäpä muuta opiskelemaan lähtijä tarvitsee niin kipeästi kuin teesiivilöitä ja muumikulhon :) Hyvää matkaa!

torstai 19. toukokuuta 2011

Onnea Saimi 20.5.2011


Kuva on viime kesältä, mutta nyt perjantaina Saimi täyttää yhden vuoden! Onnea söpöläinen, olet rakas <3

Valokuva: © A.Y.



Kortti: © CardGroup/InterGard (Tuunaus: Mai)
Kuori: © Arttu

PS: ja mitä ojentaakaan epäromanttinen nuori herra morsiamelleen synttärilahjaksi... Ei kukkia tai hajuvettä tai edes pusua poskelle, vaan ihan hirveän näköisen ja hirveän kuulloisen:

maanantai 16. toukokuuta 2011

Tulossa


Tällä viikolla tapahtuu jotain ainutkertaista koiramaailmassa :) Ainakin yhden koiran maailmassa.

Kukkien rakentelua

Kukkia on hauska rakennella itse. Nämä ovat yhä omenankukkia, vaikka niihin on lisätty vähän kerroksia.

Kukat talteen

Monenlaisia kukkia on kertynyt kortteja varten. Tässä paperikukkien säilytykseen yksi ratkaisu.
Tarvitaan pala superlonia, mieluummin vähintään 5 cm paksu, sekä paljon nuppineuloja. Sitten pujotetaan samanväriset kukat neulaan. Paperikukissa on usein jo muutenkin keskellä reikä, josta neulan saa helposti isommankin nipun läpi.
Tästä on helppo suunnitella, mitä kukkia yhdistelee tai käyttää työssä, kun kaikki näkyvät kerralla.


Epätarkka kuva, mutta laitoin myös superlonin sivuihin kukkia ja lehtiä. Kaunis ja tiivis paketti:)

Kortti 60v. N:o 1


Kerrankin olen korttisavotassa niin ajoissa, että suurin osa juhlista on kaukana edessä päin. Ja koska korttien saajat käyvät täällä kurkkimassa, kuvat on pidettävä vielä salassa :)

Tämän kortin saaja ei harrasta blogeja. Erittäin huonossa valaistuksessa otettu kuva tälläkin kertaa.
Kortin tilaajalla oli toiveena orvokkeja, mintunvihreää ja sinistä. Kaikki toteutui. Kortti on hennon mintunvihreää, käsintehdyn paperin tyylistä.

Näitä 60-vuotiskortteja on luvassa vielä pari lisää tälle keväälle, kaikki kylläkin erilaisia. Lisäksi yksi yo-kortti, läksiäiskortti, äitienpäivä- sekä syntymäpäiväkortti... Tulossa ovat :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Lisää askartelutarvikkeita

Niitähän on aina hankittava lisää, vaikka kotona ja työhuoneessa tila on loppunut jo ajat sitten. Kortteja varten olen löytänyt ihania kynttilämansetteja, tekokukkia ja helmiäispapereita. Lahjaksi sain Fiskarsin paperileikkurin, johon mahtuu jopa A3-arkki! Tuota leikkuria voin suositella lämpimästi, monen muun rimpulan jälkeen sillä sujuu leikkaaminen tosi hyvin.

Jo 6 korttia valmiina. Jospa jo huomenna ehtisin ottaa niistä kuvia...

perjantai 13. toukokuuta 2011

Mihin katosimme?

Miksi meiltä katosi viimeisin postaus tänään Bloggerin säätöihin?

torstai 12. toukokuuta 2011

Uusi ura

Arttu on kunnostautunut aiempien koulutusta vastaavien tehtäviensä lisäksi nyt myös hengenpelastajana eksoottisten eläinten ja muiden kauhutarinoiden aiheuttamien painajaisunien kynsistä...
Skorpionista unta nähnyt Artun tilapäinen hoitohenkilökunta heräsi aamulla painajaisestaan siihen, että pelastuskoira tökki ja komensi ihmistä heräämään.

Olen herännyt. Anna ruokaa. Pelastin henkesi.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

The Dog is travelling

Talon Vahti ja Henkilökunnan liikkeelle paneva voima on pitkän suostutteluni jälkeen luovutettu lainaksi ja iloksi aika pitkän matkan päähän... Se aloitti kai elämänsä ensimmäisen InterRailin, sen verran paljon kuuluu olleen ohjelmaa!

Nyt ei minulla ole mitään kertomista, kun ei koira ole velmuilemassa kotona!
Tällä sähköpostiini lähetetyllä kuvalla on pärjättävä :) Jotain lievitystä kai tämän toivottiin tuovan, kun näen että koira on parvekkeen tuolin alla rentona kuin paistikas kuumassa auringossa. Kuvakulmaa en ihan ymmärrä, mutta eipä jätä mitään arvailun varaan ;)


Kortteja olen tehnyt, niistäkään ei voi kuvia julkaista ennen kuin kaikki juhlat ovat ohi. Äitienpäiväkortti taas jäi kuvaamatta ennen postin kyytiin kiidätystä. Siitä sitten kuva joskus myöhemmin.

Nurmikko venyy, naapurit huhtoo pihoilla, kaikki on kuten joka kevät... Olen oikein tyytyväinen ostamieni orvokkien sinisiin naamoihin amppelissa, mutta en jaksa enkä halua reuhtoa mullan ja kastelukannujen ja lapioiden kanssa ulkona. Jätän maaan kaivamisen Artulle, itse tykkään ulkona mieluummin istua hyvän kirjan ja mehulasin kanssa. No, kai saan olla tällainen :)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Päin mäntyä

Torstaina piti tehdä paljon töitä, mutta vastaan tulikin niin paljon ohjelmanmuutoksia, että varsinaiset työt jäivät perjantaiksi...

Perjantaina piti tehdä torstaina rästiin jääneet työt, mutta netti päätti olla hankala ja vaihtaa sivua kerran vartissa, tai silloin kun huvittaa. Nettipohjaiset ohjelmat eivät tunne armoa; ilman nettiä niitä ei voi käyttää. Jonotin ja soitin lähes tunnin puhelun operaattorille, kävin 2 kertaa kodinkoneliikkeessä (jossa odotin vuoroani ties miten kauan, kiitos miesmyyjien palvelualttiuden) ennen kuin sain lopulta mukaani EHJÄN nettitikun siksi aikaa, kun omani on huollossa. Ja taas kotiin palattuani huomasin, että lainatikulla netti on yhtä hidas...
Illalla kone virkistyi, ja rupesin töihin - samassa puhelin soi ja vieraat olivat jo melkein ovella...

Lauantaina nukuin pommiin! Heräsin hävyttömän myöhään, kun ystävä soitti, että nyt mennään kukkaostoksille. Meninhän minä, ja kakkukahville vielä sen jälkeen :)
Iltapäivällä tein vähän aikaa töitä, kunnes takova päänsärky kaatoi petiin...

Sunnuntaina kokkasin pari tuntia, koska olin ajat sitten kutsunut vieraita. Joiden lähdettyä olen tehnyt illan töitä.

Sain vihdoin kaiken sen tehtyä, joka olisi ollut torstaina valmis, jos ei keskeytysten ja ohjelmanmuutosten kierre olisi alkanut.

Huomenna töihin...

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Erävoittoja

Erä 1:
Ruoka.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin. Ajoittain nirsoillen, mutta enää ei tarvi odottaa iltamyöhään, että koira tyhjentää ensimmäisen kupillisen päivässä, kiljuvan nälkäisenä.

Erä 2:
Lenkkeily.
Rinnalla kulkeminen jatkuu ja paranee.
Totta kai tilaisuus tekee varkaan, ja tassuista lähtee, jos lenkittäjä keskittyy muuhun ja antaa mahdollisuuden. Mutta selvästi nousujohteista on tuo vapaaehtoisestikin sivulla kulkeminen. Lisäksi hännän asento on muuttunut kankkuihin liimautuneesta sopivasti ja rohkeastikin koholla olevaksi. Tulkintani: ei enää koko ajan käskyn alla, vaan askelten sovittaminen minun kanssani alkaa muuttua rutiiniksi.

Erä 3:
Ovella notkuminen.
Viime kevään toisintoa odottelin, mutta toisin kävi :) Turhanpäiväinen ulko-ovella notkuminen loppuu hyvin pienellä pois kutsumisella. Ja jos on oikea hätä, se ilmaistaan sitten vaikka menemällä takaovelle, josta käsin kiireiset asiat hoituvat pensasaidan juurelle hetkessä.

Erä 4:
Naapureiden solvaaminen.
Tänä aamuna täydellinen erävoitto! Laitoin koiran takapihalle naruun ja kehotin tekemään asiansa, koska teemme viikonloppuisin päivälenkin emmekä juokse kadulle ennen silmien avautumista...
Naapuri (todella koiraystävällinen ihminen) käveli näköpiiriin, kun olin saanut koiran juoksunaruun kiinni. Muualla tavatessamme koira on hänelle ystävällinen ja saa taputuksia, omassa pihassa se räyhää kuin pahinta murtovarasta...
Koira jäykistyi, terhakoitui, nosti häntänsä puoliksi rähinäasentoon ja oli valppauden perikuva. Nykäisin kevyesti hihnasta, sanoin hiljaa "Ei, nyt lopetat." Ja lähdin saman tien takaisin sisälle, koska en ollut sillä tuulella, että näyttäytyisin tai alkaisin aamuturinoihin yöasussa...
Mutta koira, se ei haukkunut eikä rähjännyt! Meni pensasaidalle asti, kun naru ylsi, ja uikutti hiukan ikävöivästi ihmiselle, joka jäi kehumaan sitä, kun on vihdoin oppinut hänetkin tuntemaan...

Erä 5:
Juomavesi.
Tähän en ole voinut vaikuttaa mitenkään. Mutta niin vain on, että koira, joka ei koskaan ole juonut kuin nimeksi, latkii nyt kuppinsa vuorokaudessa tyhjäksi. Vesikuppi ei ole suuri, mutta vetää mielestäni juuri tuonkokoisen koiran päiväannoksen vettä. Eikä kyse ole nyt mistään sairaudesta, päinvastoin. Aiemmin juomattomuus oli mielestäni vähintään epänormaalia. Joskus herään yöllä siihen, kun joku tassuttelee keittiössä, kuuluu latkimista ja tassuttelu takaisin petille. Silloin ajattelen, että onpa kiva omistaa koira, joka kaiken muun lisäksi on oppinut juomaan :)