Basse on nyt virallisesti koululainen. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen mamman mussukka on täydellisen tyytyväinen, elämyksiä kokenut ja vatsa pullollaan herkkuja :) Siitä sen tietää, kun koira patsastelee puruluun kanssa huoneesta toiseen, asettuu eteisen matolle niin, että luu ja kuonon kärki näkyvät kaapin takaa. Huokaisee syvään ja katsoo silmät kierossa luuta. Pörisee itsetietoisesti Artulle, joka yrittää kähveltää luun, käy hörppimässä vettä jo kolmannen kerran, painautuu hetkeksi paljaita nilkkojani vasten pöydän alla ja käy sitten kokeilemassa, onko peti yhtä pehmeä kuin se muisti sen olevan.
Emäntä hyrisee hyvää mieltä koiraakin enemmän, jos mahdollista. En kanniskele luuta suussani mielihyvän kurkkuääniä rohistellen, mutta istun hikisen urakkamme jälkeen, viileän suihkun ja hyvän iltapalan nautittuani hiukset märkinä ja mieli kehräten kirjoittelemassa päivän kokemuksista. Minulla on hieno koira. Tai kaksi, mutta tänään puhun vain siitä toisesta. Siitä, jota on nyt aihetta kehua.
Hihnassa raivoaviin koiriin väsyneenä ilmoitin meidät hihnakäytös-kurssille. Ohjaajan kehoituksesta mukaan lähti Basse. Juniori tuntuikin haastavammalta ennen kurssia. Mutta ensimmäisen koulutunnin aikana käsitykseni muuttuivat ja totesinkin ohjaajalle, että taisimme tulla turhaan tai sitten otin mukaan väärän koiran! Hän lupasi, että porukalla vielä saataisiin aikaan kunnon rähinät, mutta turhaan odotin ja pelkäsin. Kolmen vieraan koiran kanssa (joista kaksi oli uroksia!) Basse tepasteli pienellä asfalttiparkkipaikalla kuin olisi vaan kavereiden kanssa kylillä hengailemassa! Ilman pienintäkään pörähdystä, Bassen tavaramerkkiä, joka kuuluu heti, kun lenkillä vilahtaa vieras koira kaukana sivutielläkin!
Minulla oli mukana järeät aseet kaikkea niskurointia ja orastavaakin välinpitämättömyyttä vastaan :) Vyölaukun monissa taskulokeroissa oli oikea herkkucocktail (sian sydäntä, kuivalihaa, argentiinalaista häränlihaa kuivattuna, kuivattuja ankansuikaleita, kuivattuja riistaherkkuja, pakastekuivattuja herkkuja, juustoa ja tuoretta kurkkua kuutioina...) Toki niitä herkkuja tarvittiinkin, mutta enemmänkin olisi kuulemma voinut koiraa palkita ja taskun pohjalle jäikin aika paljon evästä.
Avainasia, jonka opin, tai kertasin ja yritin sisäistää, oli se, että omistajan on oltava koiralle kiinnostavampi kuin ne hajut, ärsykkeet, ihmiset, koirat ym. jotka sitä houkuttelevat viipottamaan muualle. Eli työehtosopimuksen mukaisesti, kunnon satsi kuivattua riistaherkkua voi saada koiran tekemään niitä töitä, joita omistaja toivoo. Tai sitten ei.
Toinen opittu asia oli se, että koiralle pitää antaa vaihtoehto. Jos kiellän sitä vetämästä, MITÄ annan tilalle? Palkitsen jos se lakkaa vetämästä ja osoitan sille, että vaihtoehto ei ole tyhjiö, vaan se, että mennään yhdessä, rinnakkain, samaan suuntaan. Ja taas siitä palkitaan ;)
Kolmas, oma oivallukseni oli, että nämä kolme reissua iltakurssille Bassen kanssa taitavat olla meille vaan yhteinen harrastus... Ansaitsen leppoisan tunteen, onnistumisen ilon ja koiran palkitsevan kontaktin. En tarvitse joka tilanteessa suurinta saatavilla olevaa ongelmaa ratkaistavaksi, voin jättää sen kotiin ja mennä sen kanssa sitten myöhemmin kurssille, kun olen ensin kerännyt iloa ja voimia onnistumisen tunteesta.
Joskus Artun kanssa koirakoulussa olleena... nyt tajuan, että ei kaikki epäonnistumisemme ollut minun syytäni. Nyt kun minullakin oli mukana helppo koira, joka oli äärimmäisen pienellä vaivalla motivoitavissa, ymmärrän, että koiran luonnekin ihan vähän vaikuttaa onnistumiseen koulutuksessa :)
Koululainen lepää pöydän alla, vilvoittelee viileällä lattialla ja pitää päätä jalkani päällä. Se vaikeampi tapaus sai palkinnoksi illan yksinolosta pidemmän lenkin kaksin emännän kanssa. Hyvin meni sekin, nahkahihna viestittää ihmeesti heti kiinni laitettaessa, että tällä lenkillä ei sinkoilla :)
EDIT: Unohdin kertoa, että kurssin jälkeen Basse myös tutustui nenäkkäin yhteen uuteen koulukaveriin :) Se oli kääpiöpinseri, leikattu 4-vuotias uros, ja parin nuuhkaisun jälkeen Basse alkoi hyppelehtiä siihen malliin, että leiki mun kanssa, sinä uusi kiva kamu ;D)
