Olen aina rakastanut merta, vain haaveillut asuvani joskus lähellä sitä. Nyt katson hotellin ikkunasta suoraan merelle, joka tummenee illassa. Iso valkoinen laiva lipuu hitaasti ohi, kaksi pientä majakkaa on jo syttynyt vilkuttamaan, lokit kirkuvat... Matkalaukkuelämä ei ole yhtään hassumpaa näin väliaikaisesti. Tosin ne viiden hengen makuusalit viime viikolla nostattivat etukäteen hiukan paniikkia, mutta kokemus oli loppujen lopuksi aika mainio. Takana on taas kaksi ympäripyöreää työpäivää. Suljen läppärin ja antaudun unten maille. Oma koti häämöttää päivä päivältä lähempänä. Avaimen saan jo perjantaina. Ja meri on sitten uudessa kodissakin ihan meitä lähellä... Olen niin kiitollinen kaikesta.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Meri tuli lähelle
lauantai 18. toukokuuta 2013
Hetkinen...
Hei kamut, jotka olette tilanneet koruja tai odotatte kommentteja entiseen tapaan;
meidän mamma on nyt kiireisempi kuin koskaan. Mutta odottakaa pari, kolme viikkoa, sitten me asetutaan ;) Uusia tuulia, vähän ehkä myös muutosten tuomia huolia, niitä mamma kantaa nyt mukanaan. Mutta me palataan, ja siihen asti teitä vaan ajatellaan =D
Terveisin,
Arttu & Basse
PS: Roskapostien määrä lisääntyi hurjasti, kun otsikko oli englanniksi!
meidän mamma on nyt kiireisempi kuin koskaan. Mutta odottakaa pari, kolme viikkoa, sitten me asetutaan ;) Uusia tuulia, vähän ehkä myös muutosten tuomia huolia, niitä mamma kantaa nyt mukanaan. Mutta me palataan, ja siihen asti teitä vaan ajatellaan =D
Terveisin,
Arttu & Basse
PS: Roskapostien määrä lisääntyi hurjasti, kun otsikko oli englanniksi!
maanantai 13. toukokuuta 2013
Kakkuaskartelua
Äitienpäiväksi askartelin kakun tilaamillani sokerimassoilla ja muoteilla.
Tämä vasta koukuttavaa askartelua olikin, kun lopputuloksen sai syödä :)
Kakussa oli kahta erilaista vadelmahilloa ja yhdessä kerroksessa mustaherukkahilloa ja kermavaahtoa. Kostutin kakun sitruuna-sokerivedellä, lopputulos oli aivan mielettömän hyvä, paras ikinä tekemäni täytekakku.
Koirat olivat mukana reissussa ja saivat hirveästi huomiota ja läpsytyksiä :) Nyt on arki ja kädet täynnä työtä, mutta hyvillä mielin tämäkin viikko on alkanut.
Mukavaa uutta keväistä viikkoa joka puolelle :)
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Terassikesä alkoi
Tämä oli suurten yllätysten päivä.
Saimme myös erittäin kivan kutsun kesäterassille koirien kanssa.
Meille oli katettu teetä ja puruluita ;) Teepöydässä oli toki herkkujakin, jotka maistuivat ulkona auringossa aivan ihanilta.
Terassiemäntä katsoi parhaaksi maistaa itse ensin kaikkia luita.
Toinen luu on byllyn vieressä jemmassa,
AB-pojat eivät onnistuneet sitä nappaamaan!
Arttu ainakin kuvitteli näkevänsä heti kärpäsiä, kun aurinko paistoi ja oltiin ulkona.
Mitä noi kaverit oikein katsoo...
...täällä mitään oo!
Paitsi aurinkoa ja lämmintä.
Basse söpöilee ja hymyilee ja on saanut
rullattua edes hetkeksi kielen suuhunsa :)
Kiitos kutsusta kirmailemaan vapaana nurmikolla,
onnelliset ja janoiset koirat nauttivat joka hetkestä,
samoin kuin emäntänsä.
PS: vettä oli kyllä tarjolla ;) mutta tätä kevään janoa
ei sammutettu hetkessä, vaan latkiminen jatkui kotona!
tiistai 7. toukokuuta 2013
Oma reppu
Jäin työpäivän jälkeen ostoksille ja eksyin eläintarvikeliikkeeseen. Leimakortti tuli täyteen, eli koirilla on varmaan tässä taloudessa varusteita ja muonaa yli tarpeen. Jäin liian pitkäksi aikaa hypistelemään koiran reppua, joka oli niin Artulle sopivan värinenkin, että kerätyillä bonuksilla (eli sillä rahalla, joka muuten olisi alennuksena lihottanut kukkaroa...) ostin repun!
Tältä näyttää mäyräkoira, joka kärkkyy tilaisuutta saada Bassen mahatäytteisestä puruluusta jämät.
Repun pukeminen ei herättänyt mitään kummastusta, säätelin remmejä ja solkia ihan rauhassa, kun Arttu istui ja tuijotti Bassen luuta.
Siis joo, tän repun kanssa pystyy istumaankin ihan hyvin.
Rintapiikin päältä kulkeva remmi näyttää kuvassa pahalta, mutta on kuitenkin ihan löysän tuntuinen. Siihen voi tietenkin viritellä jonkin pehmusteen tai jatkaa remmiä pidemmäksi.
Tältä se näyttää toiselta kyljeltä. Kakkapusseille ja nameille on verkkotasku, sen lisäksi on vetoketjutaskut kummallakin puolella. Mahan alta menee kaksi remmiä, jotka saa pikalukoilla kiinni.
Odotan jo vastaantulevia hymyjä, kun kesällä pakkaamme reppuun pientä evästä ja lähdemme retkelle :)
Kiitti, mutta mulle riittää tää mahaluu!
En siis tartte reppua.
Ymmärsitkö emäntä: mulle ei tarvi ostaa reppua!
Eikä laukkua.
Eikä mitään muutakaan remmivehjettä.
Luita lisää!
lauantai 4. toukokuuta 2013
Koirien välisistä suhteista
Koira on laumaeläin, tuskin niiden touhujen seuraamisesta muuten niin paljon iloa irtoaisikaan. Otetaan esimerkiksi myöhästynyt aamupala. Emäntä rakentelee omaansa keittiössä ja koirat oleilevat lähettyvillä muka omissa oloissaan takapihan pikapissatuksen jälkeen. Mutta kun ihminen on saanut teen mukiin jäähtymään ja näkkärinpalan höysteineen lautaselle, on aika aamunäytöksen.
Palataan vielä edelliseen iltaan. Emäntä "joutui" ottamaan kunnon päikkärit työpäivän ja koirien lenkin jälkeen, monien rasittavien ja hyvässäkin mielessä väsyttävien päätösten päälle. Koirat tietysti nukkuivat mukana, eiväthän napanuorat yleensä muuta voi tehdä...
Myöhäisen iltalenkin jälkeen AB sai puruluut, emännän omatuntoa lievittämään. Että olisi edes jotain puuhaa ennen yöunia. Arttu pisteli nahkaluun vartissa, Basse jemmasi omansa massun alle ja rupesi nukkumaan :)
Tänä aamuna oli pientä kisaa säästyneestä puruluusta. Basse luopui siitä vasta, kun oli pakko. Ensin se kipitti luu suussa vakiopaikalleen keittiön ikkunan ja herkkukaapin nurkkaukseen. Mutta pian se kiiruhti takaisin pedille, luu mukanaan.
Arttu aloitti voimalliset ruuanpuolustusoperaatiot. Ne ovat jokapäiväisiä, mutta nyt toimenpiteeseen tuli lisävolyymia puruluun valtaamisen toivosta. Tavallisesti Arttu juoksee asunnossa lattioilla olevien lelujen luokse, nappaa ne suuhunsa, heittelee päätään varsamaisesti ja juoksee Bassen luo näyttämään, mitä ihanaa olisi tarjolla, KUNHAN vaan luopuu ruuastaan ja oikeuksistaan ja lahjoittaa kaiken Artulle ;)
Tänä aamuna hyvin levännyt ja energiaa varastoinut Arttu kävi suoraan hyökkäykseen, törmäili päin Bassea, hädin tuskin malttoi hakea niitä houkutuslinnuiksi tarkoitettuja leluja tarjolle. Mutta Basse ei mennyt milliäkään halpaan. Se makasi pedillä luu suussa, katsoi lähestyvää koiraohjusta ja torjui sen iskut pienillä väistöliikkeillä, jätti lopulta luun sijaiskärsijäksi ja kipitti takaisin keittiön nurkkaan :) Lähelle aamusapuskaa, josta se ei luopuisi mistään hinnasta - ei edes pallon hinnasta! Mutta Basselle riittää oma sapuska, kun Artun on jo ennen ateriaa varmistettava, että voisi saada koko ruokakunnan ravinnot vain itselleen - siinä koskaan onnistumatta :)
Onko muilla kilpailua ruuasta? Entä tuota ennen ruokailua ilmenevää, leikillistä laumastakarkotusmeininkiä?
Tähän pitää mainita vielä, että Artun aamupala oli kypsää poronlihaa ja kasvissosetta. Basse sai laihduttajalle mitoitetun annoksen Nero Gold peura-peruna-nappuloita, joihin pyöräytän aina teelusikallisen pehmeää poronlihaa mausteeksi. Jos jätän "kastikkeen" pois, Basse katselee minua silmät pyöreinä pitkään ennen kuin aloittaa ateriansa. Tuo kuivamuona piti mainita sen vuoksi, että Bassen korvat ovat pysyneet aivan puhtaina, eivätkä silmät vuoda kuten monen muun teollisen ruuan aikana. Miksi sitten annan toiselle osaksi kuivamuonaa? Yksinkertaisesti toivon, että tuo hiukan kevyemmäksi mainostettu ruoka tosissaan tarkkaan annosteltuna laihduttaisi pidemmän päälle. Ja kyllä, on hiukan helpompaa annostella kuivamuonaa kuin liha- ym. soseita. Voi olla, että yksi syy Artun kovenevaan ruokasotaan on juuri kaverin kuivamuona, jota se ei saa... Mutta mitään tappelua ei ruokakupilla ole, kumpikin keskittyy omaansa, rinnakkain, ja antaa toiselle ruokarauhan, vaikka oma kuppi tyhjenisi nopeammin.
Makoisaa viikonloppua!
Palataan vielä edelliseen iltaan. Emäntä "joutui" ottamaan kunnon päikkärit työpäivän ja koirien lenkin jälkeen, monien rasittavien ja hyvässäkin mielessä väsyttävien päätösten päälle. Koirat tietysti nukkuivat mukana, eiväthän napanuorat yleensä muuta voi tehdä...
Myöhäisen iltalenkin jälkeen AB sai puruluut, emännän omatuntoa lievittämään. Että olisi edes jotain puuhaa ennen yöunia. Arttu pisteli nahkaluun vartissa, Basse jemmasi omansa massun alle ja rupesi nukkumaan :)
Tänä aamuna oli pientä kisaa säästyneestä puruluusta. Basse luopui siitä vasta, kun oli pakko. Ensin se kipitti luu suussa vakiopaikalleen keittiön ikkunan ja herkkukaapin nurkkaukseen. Mutta pian se kiiruhti takaisin pedille, luu mukanaan.
Arttu aloitti voimalliset ruuanpuolustusoperaatiot. Ne ovat jokapäiväisiä, mutta nyt toimenpiteeseen tuli lisävolyymia puruluun valtaamisen toivosta. Tavallisesti Arttu juoksee asunnossa lattioilla olevien lelujen luokse, nappaa ne suuhunsa, heittelee päätään varsamaisesti ja juoksee Bassen luo näyttämään, mitä ihanaa olisi tarjolla, KUNHAN vaan luopuu ruuastaan ja oikeuksistaan ja lahjoittaa kaiken Artulle ;)
Tänä aamuna hyvin levännyt ja energiaa varastoinut Arttu kävi suoraan hyökkäykseen, törmäili päin Bassea, hädin tuskin malttoi hakea niitä houkutuslinnuiksi tarkoitettuja leluja tarjolle. Mutta Basse ei mennyt milliäkään halpaan. Se makasi pedillä luu suussa, katsoi lähestyvää koiraohjusta ja torjui sen iskut pienillä väistöliikkeillä, jätti lopulta luun sijaiskärsijäksi ja kipitti takaisin keittiön nurkkaan :) Lähelle aamusapuskaa, josta se ei luopuisi mistään hinnasta - ei edes pallon hinnasta! Mutta Basselle riittää oma sapuska, kun Artun on jo ennen ateriaa varmistettava, että voisi saada koko ruokakunnan ravinnot vain itselleen - siinä koskaan onnistumatta :)
Onko muilla kilpailua ruuasta? Entä tuota ennen ruokailua ilmenevää, leikillistä laumastakarkotusmeininkiä?
Tähän pitää mainita vielä, että Artun aamupala oli kypsää poronlihaa ja kasvissosetta. Basse sai laihduttajalle mitoitetun annoksen Nero Gold peura-peruna-nappuloita, joihin pyöräytän aina teelusikallisen pehmeää poronlihaa mausteeksi. Jos jätän "kastikkeen" pois, Basse katselee minua silmät pyöreinä pitkään ennen kuin aloittaa ateriansa. Tuo kuivamuona piti mainita sen vuoksi, että Bassen korvat ovat pysyneet aivan puhtaina, eivätkä silmät vuoda kuten monen muun teollisen ruuan aikana. Miksi sitten annan toiselle osaksi kuivamuonaa? Yksinkertaisesti toivon, että tuo hiukan kevyemmäksi mainostettu ruoka tosissaan tarkkaan annosteltuna laihduttaisi pidemmän päälle. Ja kyllä, on hiukan helpompaa annostella kuivamuonaa kuin liha- ym. soseita. Voi olla, että yksi syy Artun kovenevaan ruokasotaan on juuri kaverin kuivamuona, jota se ei saa... Mutta mitään tappelua ei ruokakupilla ole, kumpikin keskittyy omaansa, rinnakkain, ja antaa toiselle ruokarauhan, vaikka oma kuppi tyhjenisi nopeammin.
Makoisaa viikonloppua!
torstai 2. toukokuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)