tiistai 28. helmikuuta 2012

Karkuun...

Elämänsä ensimmäistä karkauspäivää odottelevat koirapojat lähtivät hivenen pelonsekaisin tuntein hoitoon (lue: karkuun). Emännän flunssainen kunto ei riitä vieläkään lenkittämiseen, joten vaihtoehtoja ei ollut. Bassen esimerkistä Arttu oppi kerrasta tekemään myös kakat takapihalle, mutta silloin Basse päättikin ruveta panttaamaan! Puhumattakaan siitä, kuinka paljon poikien tassuihin alkoi kertyä juoksematonta juoksua.

Hoitopaikkaan hakija oli muuten nainen... Basse peruuttikin ensin mamman turviin asian laidan huomattuaan ;) Mitähän tämä kalenterin kummajainen vielä tuokaan tullessaan!

Koti on tyhjä ja hiljainen, kun kukaan ei kitise ulos, ruokaa, pallottelua tai muuta aktiviteettia... olisiko nyt siis minun aikani hipsiä sohvalle viltin alle, kirjan ja kuuman mehun kanssa? Heh, tuntuu oudolta ylellisyydeltä, onko se edes luvallista ;)
Entä ensi yönä? Kun voinkin hiippailla unettomana vapaasti, kukaan ei komenna leikkimään keskellä yötä? Onneksi elämäntilanne on tilapäinen. Turha siis tottua ylellisyyksiin liiaksi.

torstai 23. helmikuuta 2012

Kaveritapaaminen :)

Hei hauva, tykkään sinusta!

Niin mäki susta, beibe

Ahdingossa, apua, äiti, miks kaikki tykkää musta yhtä aikaa...

Haaa, minä tulen!!!

Mennään, Kamu!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Paakkuturkki

Lyhyesti ja karusti tällä kertaa, tarvitsemme kokemusperäisiä neuvoja lumesta paakkuuntuvan turkin kanssa :/

Onko siis olemassa muuta keinoa kuin tunkea koira kokohaalariin ja säärystimiin tai rasvata yltä päältä (no way, sanoi Basse) ennen lumista lenkkiä?

Onko mitään turkinhoitoainetta (vaikka kemikaaleja vältänkin viimeiseen asti), joka auttaisi pehmoista karvaa, ettei se keräisi niin hirveitä paakkuja?

Vai onko tosissaan tehtävä koiralle sellainen sukkapuku, johon ei lumi pääse sisälle... Auratuilla teillä lenkit sujuu ihan hyvin, mutta iloinen riehuminen kinoksissa päättyy kankeaan kotiinpaluun, kun nyrkinkokoiset lumipallot kerääntyvät Bassen olemattoman hentoihin mahakarvoihin, reisiin, kaulaan...

Ennen pitkää saadaan kuvapostauksia, pieni toivon hiven on jo olemassa ;)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Teatteria vai ei?

Onko muille koiranomistajille tullut joskus mieleen, asuuko taloudessa nelijalkainen teatteriopiskelija, synnynnäinen sirkustähti - vai ihan vaan Vaahteranmäen Eemeli, joka on joka paikassa yhtä aikaa :)

Mietin aamulenkillä postaukselle otsikkoa. Aamuhetki kylppärissä (ketä kiinnostaa!), Sirkus kodissamme (lauma lapsia vai?), "Arttu ei vedä!!!" (tuo ei ollut otsikko vaan arkista lenkkiä...)

Mutta kaikki kyllä alkoi aamulla kylppärissä. Olin lajitellut pyykkiä ja Arttu sai tällä kertaatyynyliinoista inspiraation esiintymiselle. Se asettui mukavuudenhaluisena lakanakasan päälle makaamaan, valitsi yhden tyynyliinan, jonka perimmäiseen nurkkaan se työnsi nenänsä ja sulloutui itse perässä.

Basselle on alusta asti ollut käsittämätöntä ja outoa, että toinen koira hautautuu peittojen alle nukkumaan. Mutta tämä meni jo yli kaiken ymmärryksen. Arttu keikaroi valkoisena haamuna, nenä tyynyliinan kulmassa, aivasteli, kiemurteli ja yritti hamuilla Bassea hampailla :) Basse tietysti poukkoili ja näykki elävän tyynyliinakoiran ympärillä.

En saa tästä nyt mitään draamaa enkä pysty kuvailemaan koirien monimutkaisia leikkikuvioita. Mutta kun Arttu lopulta tyynesti kääntyi ympäri tyynyliinan sisällä ja tuli ulos tuosta vaan, alkoi tuntua vahvasti siltä, että ei se sinne vahingossa joutunutkaan.

Aamunäytännön jälkeen mentiin lenkille, jossa emäntä yritti tirehtöörinä kunnostautua eilistä paremmin. Bassen tassu jäi nimittäin lenkittäjän kengän alle, ja tilanne oli paitsi surkea, myös nolo, kun juuri oli vastaantulijoitakin. Parkuva koira, ja lenkittäjä on juuri hetkeä ennen tilannetta komentanut koiria turhankin kuuluvasti...

Iloisia hetkiä jokaisen koirakodin arkisiin näytelmiin. Suloisesti nukkuva koira on paras elokuva :)

PS: parin viikon päästä meillä on kunnollinen kamera...

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Turhat tossut

Meillekin ilmestyi tänään pari tossuja. Hirveän kankeat, kaupan töppöset. Arttu kroolasi niillä eteisessä sääliä kerjäten, mutta pääsi ulkona onneksi vauhtiin. Tossuista löytyi montakin vikaa:

-ne olivat ilmeisen liukkaat
-niillä ON hankala kävellä
-tossut eivät taivu "nilkasta" (tahtoo koiralla sanoa kohtaa, josta tassu taipuu ylös päin varpaiden jälkeen...)
-tassu oli tossun sisästä otettuna YHTÄ KYLMÄ kuin takatassu, joissa tossuja ei ollut

Emme osta näitä halpiksia lisää (7,90 pari) vaan ompelemme omat!

PS: Basse on epäreilu. Se huomaa heti koirakaverin ahdingon! Korvahuppu, tossut tai kankeat ulkovaatteet päällään Arttu saa kärsiä lenkillä pienemmän apinan hyökkäilyä. Kunnes emäntä ottaa kauhukakaran toiselle puolelleen kävelemään ja Arthur pääsee rauhaan :)

lauantai 4. helmikuuta 2012

Lenkkimietintö koiraministerille

Ehdotamme lemmikkiensuojeluministeriölle seuraavaa:

Koirien fleksitaluttimien teknisiin ominaisuuksiin on pikaisesti saatava korjaus. Fleksissä on jatkossa oltava:
-isompi kädensija (ostajan käsi mitataan kaupassa, paksun talvikintaan kanssa)
-heijastin (jos fleksi irtoaa kädestä ja koira karkaa, pomppiva fleksi heijastimineen kiinnittää autoilijoiden huomion)
-fleksissä ei saa käyttää ns. pyöröhihnaa, vaan kaikki uudet mallit on tehtävä nauhamateriaalista (kahta koiraa talutettaessa hihna voi aiheuttaa viiltävän vaaratilanteen säntäilevän koiran kohdalla)
-fleksin toiminnallisuutta on muutettava niin, että se on oletusasennossaan lukittuna, ja lukitus aukeaa vasta, kun lenkittäjä painaa kädensijan sisäpuolelle sijoitettavasta, nykyistä paljon suuremmasta painikkeesta
-fleksien valmistuksessa poistetaan siirtymäkauden ajaksi kaikki koristelut ja värivaihtoehdot kansalaisten vakuuttamiseksi uuden asetuksen vakavuudesta
-kyseinen pykälä on saatava koiraväen lakikirjaan mitä pikimmin
-pykälän rikkomisesta seuraava rangaistus on oltava vähintään sama kuin muustakin koiran laiminlyönnistä tai sen hengen vaarantamisesta julkisilla paikoilla

Allekirjoittanut:
henkilö, jonka on pakko säätilan oikusta tulipalopakkasessa pukea itsensä ja koiransa lämpimästi ja sen tuoman liikkumisen kankeuden vuoksi ja lisäksi antaa niille fleksin suoma liikkumavapaus poikkeustilan nojalla estääkseen koirien verenkierron hyytymisen ja välttääkseen siitä aiheutuvan, oikeutetun rangaistuksen.


perjantai 3. helmikuuta 2012

Pitelemme pakkasta...

Tai ehkä pakkanen pitää meitä, sisällä! Mamma on rakentanu meille lämpimän petinurkkauksen. Lattialla on ensin pari paksua peittoa. Lattia on muuten hirmu kylmä, lämpöpumppuki lakkas toimimasta ja meil on vaan kaks patteria... Siihen peiton viereen nostettiin sit meidän vankkuripeti, kuljetuskoppa ja lampaantalja. Petit on kans laitettu tosi lämpimiks, pohjalla on vaik mitä karvapeittoja. Ja Artulle tietty fleece, minkä alle se aina kaivautuu nukkuun. Mein lelulaatikkoki on samassa nurkassa, tää on vähän ku pieni koirakylä :)

Tää on siitäki hyvä oleskelupaikka, kun mamma istuu tossa ihan lähellä kaiket illat. Se naputtaa tietsikkaa ja me käydään aina välillä sen jaloissa ja saadaan joskus rapsutuksiiki :) Enemmän me kumminki painitaan tossa peitolla, joskus otetaan Ikean sininen koipikoiraki mukaan :) Välillä painitaan vankkuripetin sisällä, ja se kepsahtaa kumoon! Kerran Arttu nukkuki petinsä kumoon. Mamma tulee aina ja auttaa. Ja nauraa...

Lenkeistä ei tuu mitään, ne on hurjia. Mamma laittaa meille villapaidat, manttelit, Basselle tossut, Artulle korvahupun (jota Basse ilkkuu ja yrittää repiä lenkillä pois...), kaulapannat, hihnat. Ja sit se huomaa, että se on ite vasta yöpuvussa! Siinä me odotetaan, kun mamma pukee sukkiksia ja toppiksia, paitoja ja huiveja... Basse makaa töppöset suorana eteisen ovella, Arttu seisoo kuin sotapoika armeijan vihreissään...

Ulkona meille on annettu "arktisten olosuhteiden poikkeustilavapaus", emännän pään menoksi, sit ku ilma aikanaan lauhtuu. Takaisin koulutus tulee viemään aikaa ja hermoja. Mutta eihän meitä voi pakottaa teputtamaan rinnalla, kun pakkanen puree tassuja, korvia, häntiä ja neniä! Niinpä me mennä villistetään fleksissä ihan hulluina. Mamma jätti illalla kakkulat kotiin, kun ne huurtuu kumminki. Sit se ei huomannu, kun joku tuli koiran kanssa mein perässä... melkein päästiin "moikkaamaan" sitä, mut sit mamma kuuli kai sen läähätyksen ja otti meidät taas komentoon.

Hyvin meillä menee, huomenna viel puetaan ja riisutaan, sunnuntaina kuulemma mennään kunnon lenkille. Voikaa hyvin kamut <3

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Artun päivä

Arttu täytti lauantaina 3 vuotta. Ja emäntä unohti sen kaikessa työn touhussa... Luunmuotoinen piparimuotti oli hankittuna, mutta pipareista ei tietoakaan! Suivaantunut päivänsankari on keksinyt tänä iltana kaikenlaisia kepposia Basselle.(Paukkuva pakkanen ja sisällä olo ei tietenkään ole aktivoinut tähän ylimääräiseen kepposteluun...)

---

Annoin molemmille puruluut iltalenkin ja -ruuan jälkeen. Arttu söi omansa about vartissa ja meni päivystämään Bassen luuta. Basse järsi tyytyväisenä ja nautiskellen luuta lattiatyynyllä, todennäköisesti tietoisena siitä, että ärsytti kovasti Arttua. Arttu otti pehmokoiran ja alkoi retuuttaa sitä. Koska Basse ei heti lähtenytkään kateellisena ottamaan Artulta lelukoiraa, Arttu lisäsi kierroksia ja tuli mamman jalkoihin, Bassen omalle paikalle... MUKA kerjäämään leikkikaveria. Kissan viikset, arvasin mitä sillä on suunnitelmissa! Kun se lopulta tehosi ja Basse tuli retuuttamaan lelua, Arttu syöksyi salamana luun kimppuun. Hah-haa, kenellä oli taas päätä, kenellä ei :)

Emäntääkin voi siis käyttää välikappaleena pienemmän koiran höynäyttämisessä. Tiesinkin, että minua manipuloidaan, mutta tämä menee jo yli hilseen!

---

Ulkona paukkuu pakkanen, ja sisälläkin on kylmä, ainakin lattialla. Viluinen Arttu viihtyy vankkuripetissään, Basse sen edustalla lampaantaljalla :) Basse nukahtaa siihen usein, kuorsaa ja retkottaa rentona. Ihmettelin, kumpi niistä hinkuu haikeasti... Ääni koveni ja muuttui vinkunaksi. Se oli Arttu, joka herrasmiehenä ei voinut astua Bassen päälle, eikä päässyt pois vankkurista! Kun Basse heräsi ja siirtyi, Arttu meni juoksujalkaa juomakupille. Hirveetä kuolla janoon, kun toinen vaan kuorsaa tiellä...

---

Myöhäinen iltapissa tehdään takapihan puun juurelle. Hätäisempänä Basse ehtii yleensä ensin ovelle, kun emäntä kyselee pissalle menijöitä. Sen turkissa tulee mukana lunta, säästä riippuen enemmän tai vähemmän. Kun emäntä hoputtaa Arttua pissalle, se kiertelee ja kaartelee olohuoneen laitoja pitkin, tuolien alta ja sohvan takaa ovelle... koska lattialla on jokunen lumihiutale! Niihin ei voi astua ennen kuin hyppää ulos ovesta suoraan lumihankeen :D)

---

Postissa tuli paketti koirille :) Antiikkikeinonahkainen mantteli Artulle (onhan siinä jo synttärilahjaa kylliksi!) ja älypeli viikonlopuksi koirille yhdessä pelattavaksi. Paketti oli pehmustettu isolla kuplamuovilla. Siis ne kuplat oli sellaisia isoja, melkein kämmenen kokoisia. Kun Arttu oli pentu, totutin sitä uuden vuoden paukkeeseen erilaisilla äänillä, mm. just noiden isojen kuplien poksauttelulla! Arttu ei ole pelännyt koskaan ääniä, mutta ensimmäinen uusi vuosi jännitti emäntää silti. Nyt Arttu yllätti. Se otti kuplamuovin ja poksautteli kaikki kuplat yksitellen puhki! Ei puhettakaan muovin järsimisestä, repimisestä tai kynsimisestä ennen kuin kaikki kuplat oli puhkaistu! Niin järjestelmällistä työtä piti katsoa suu ammollaan!

Onnea älypää-Artulle :) Jospa pidetään elokuussa tuplasynttärit, kun Basse täyttää 2 vuotta!