Uusi Onnellinen Vuosi

Riemuisan reipasta ja kaikin tavoin hyvää uutta vuotta 2010!

Arttu valitsemassa kynttilää poltettavaksi uuden vuoden kunniaksi. Tökkäsi nenänsä heti tämän joulun lahjakynttilään :) Äiti ostaa minulle joka vuosi yhden koristekynttilän, joista osa on kuvan kaapissa tallessa. Näitä kynttilöitä ei oikeasti polteta ainakaan toistaiseksi pitkään, pitkään aikaan.

Tällä koiraherralla on ikää varmasti yli 50 vuotta, lieneekö liki 100...

Tuliainen Pietarista.

Makoisia kynttilöitä, joita joku luuli oikeiksi leivoksiksi, kun olivat olohuoneen pikkupöydällä lautasella :) Keskellä muistaakseni viime joulun lahjakynttilä.

Kun kamerassa on näin paljon toivomisen varaa, ei ole kuvaajalla ja mallillakaan paineita :) Arttu toivottaa blogin lukijoille ja iloisten kommenttien jättäneille parhainta uutta vuotta. Uusi matto on Artun suosikki, siinä on "aina skarppi" koirakin oppinut vetämään nakkivartalonsa kyljelleen, ja on sinä otettu yhdessäkin päikkärit. Iloitsen jokaisesta blogiystävästä, tavataan taas uutena vuonna, jolloin toivoakseni askartelutkin palaavat tämän blogin valikoimaan.

Pitkä loma kuluu ulkoillen

Ulkoilua, kerrospukeutumista, lumen kaivuuta, lumilyhtyjen tuhoamista, koirakaverin kanssa lenkkeilyä... ;) Kaikkea kivaa on Arttu harrastanut pitkän lomamme aikana, ja lisää on luvassa. Artusta on vauhdikkaitakin kuvia, mutta emännän kameran iästä ja laadusta johtuen se ei tarkenna liikkeessä olevaan, joten päättömiä ja hännättömiä koiria on kuvissa paljon :D))) Niinpä julkaisemme edelleen näitä apaattisia "nuuskin tai nukun" -kuvia, kunnes saamme paremman kameran.

Lumenreijittäjäkoira.

Kerrospukeutuja. Tässä oli pakkasta 10 astetta, joten fleece alle ja topaliivi päälle, ihan tarpeen oli, viis kalsarinlahkeita muistuttavasta alusasusta :)

Kamera on syönyt kuonosta ja hännästä palan...

Ensimmäinen joulu

Muiden paketit olivat Artulle täyttä ilmaa, kun omasta sai repiä esille isot solmuluut :)
Ensimmäinen joulu toi kohta 11kk täyttävälle Artulle kivoja uusia kokemuksia paksuun lumeen hukuttautumisesta, kyläilystä ja riistan mausta. Joulupäiväksi säästetystä paketista löytyi poron rusto, joka rouskui hetken hampaissa. Vasta tänään joulureissusta palannut ja nettiyhteyden avannut Arttu toivottelee blogikamuille iloista vuodenvaihdetta!

* * * * *

Se ihan ensimmäinen joulu,
kaukana täältä,
ilman lumihiutaleita,
vailla kynttilöiden lämpöä
ja vähäisin eväin.

Lämpöä talliin toi
eläin tai ehkä useampi,
pehmeyttä oljet,
rakkautta Taivaallinen Isä,
jonka Poika oli syntymässä.

Lumijouluissamme samat toiveet:
lämpöä, suojaa ja leposija.
Sama Rakkaus riittää
tallin hämyyn
ja valaistuun kotiin.

Luulot pois luusta

Neuvoista on otettu opiksi, ja puruluut otettu taas esille. Näistä ei vatsaa väännä. Kiitos huolenpidostanne. Luuton tulevaisuus mietityttää...

Vaikka miten päin kuivattua naudannahkaa jauhais, ei se luuksi muutu ja alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää...

Öinen ohjelmanjärjestäjä

Arttu sai sunnuntai-illan ajankuluksi pitkästä aikaa oikean luun. Reilun tunnin nakertelun jälkeen päättelin, että kiintiö on täynnä, ja luutakin herkullisemmalla (kuivattu naudan mahatikku - arvatkaa mikä H A J U niissä on, hyhhhhhhhhhhh) huijattuna pois luun luota poika ei huomannu, että luu meni takaisin jääkaappiin seuraavaa järsimistä odottelemaan.

Mutta seuraava vuorokausi... kuivaa, valkeaa luukakkaa päkisteltiin yhteensä yli 10 kertaa, ja osa tuli matolle, kun olin töissä tai nukuin.

Nyt on toinen yö aluillaan. Luukoira on ollut nukkumassa jo pari tuntia, mutta ravaa välillä makuuhuoneen ja eteisen oven välillä, kolauttaa ovea ja saa minut nousemaan kakan pelossa/toivossa. Kun uninen emäntä on saanut pujotettua ulkovaatetta ylleen, koira on kuvan mukaisissa asemissa: "Ulos vai? Mää vai? Ny vai? Oleksää emäntä seonnu, olkkarin matto on vallan mainio paikka..."

Siitä huolimatta on käyty ulkona jo kaksi kertaa, turhaan. Luut nipistelee vatsaa silti selvästi.

Onko mäykkyperheissä kokemusta, pitääkö luita alkaa antaa useammin mutta vähemmän, että tottuu ??? Vai eikö kaikkien vatsa kestä koskaan!?

Kortti on syntynyt...

Tilauksesta tehty kortti, ja sen salaperäinen sisäsivu, hopeisen kuitupaperin verhoamana.