Voi ei

Meidän mamma on ihan kajahtanu! Se ei askartele enää yhtään, vaan hössöttää mulle tämmösiä kankaita ja kahisevia sadeasuja päälle, hiukan ottaa ylvääseen mäykynpäähän toi touhu, mutta kun ei sille oikein voi pistää hanttiinkaan tällasissa jutuissa... Ruokaa tipahtelee kumminki vastaavasti toistaseks reilusti, etten viitti paljoo äksyillä, sen verran hyvät edut mulla täs huushollissa on.
Mamma väittää että mä tärisen ulkona ilman näitä kummia kledjuja ja mä yritänki ainaki koirapuistos olla kovasti tärisemättä, etten sais niskaani niitä naurettavia kuteita ja tulis nolatuks...
Tässä mulla on nyt yks "puku". Kun mulla on tää lenkillä, en viitti edes vetää kauheesti hihnassa, että mamma uskois kuin karsee olo mulla on!


En mä mahtunu tän kans edes sohvan alle hakeen mun palloo!!! Ai sori, se onki ihan eri suunnas, mut silti...

No entäs tää sitte... mun sanat ei riitä kuvaileen mikä kahiseva hirvitys mun päälle puettiin! Pitiki tulla sadepäiviä.

Jotain kivaaki mulle ostettiin :) Tää on jo mulle liian helppo, mut pelailen aina hetken mamman mieliks, ku noista koloista löytyy namipaloja, kyl tää ihan sen takia menettelee.

Tässä mä oon jo melkeen tyhjentäny kaikki namikolot.

Syksy tuo uutta tullessaan

Lumimarjapensaat on täynnä tällaisia "rypäleitä". Ennen olen nähnyt vain marjoja yksitellen, mutta tänä syksynä kasvavat ihan hillittöminä terttuina. Vai tunnistanko pensaan oikein, onko sama kasvi kyseessä...

Voiko lenkki olla puku päällä näin kauhean rankkaa...

Pakkasta ei ole montaa astetta, mutta iltalenkillä (pimeän turvin!) on harjoiteltu pitämään vaatetta yllä, koska ennen niitä tosi pakkasia on vielä murkkuikää ja montaa muuta luonnetta koettelevaa vastassa. Nyt Arttu kierii ruohoissa selällään ja yrittää vapautua oudosta vaatteesta. Lenkin jälkeen unohtuu eteisessä paikalla odottelu, että saadaan hihna ja kaulapanta irti. Kun kutsuin koiran takas, tuloksena oli kuvan kaltainen lakoaminen kenkien päälle riisuttavaks :)

Tunnustus

Kiitos Pajupirttiin tästä kivasta tunnustuksesta :)

Näiden neuvojen kera tunnustus tulee jakaa eteenpäin:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.

Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

Anna tunnustus seitsemälle.

Linkitä nämä blogissasi.

Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

1.PIDÄN-myöhäisillan rauhasta

2.OLEN-hajamielinen

3.INHOAN-valehtelua

4.RAKASTAN-yllätyksiä

5.NAUTIN-teestä suklaan kanssa

6.VIERASTAN-omahyväisiä ihmisiä

7.HALUAN-lomalle

HAASTE LÄHTEE:

Suvi-tuuli

Helena

Waldo

Marika

Pauliina

Hipsu

Vihreän talon väki

Viikon koirakuva: AINUTKERTAINEN

Taas on palattava ajassa taaksepäin, Artun pentukuviin :)

Kuvassa ovat ainutkertaista valjaat (jäivät jo pieneksi), suussa oleva pahvi (hetkessä silppua!), silmät (ainutlaatuisen hellyttävät) ja tietysti koko pieni koira pentuaikoineen elää ainutkertaista aikaa.

Messuilta

Terveiset Seinäjoen käsityömessuilta :)

Olipa siellä taas paljon houkutuksia, kaunista katseltavaa ja hiukan maisteltavaakin. Leimakuvien kohojauheen käyttöä varten ostetun kuumailmapuhaltimen lisäksi ostin kuvassa olevia korttijuttuja. Kun askartelu on yhä hiukan jäässä, teen poikkeuksen ja kuvaan pelkkiä ostoksia.

Orava kauniissa, tuuheassa talviturkissaan on kiepsahdellut koko päivän meidän pihassa vesisateessa. Kurre on hyvin varustautunut pakkasia varten.

Sade ei näytä loppuvan, ehkä sitten pitää karaista itsensä ja astua sinne sekaan, lenkki on tehtävä joka kelillä. Lenkkeilijä tosin nukkuu niin kauan kuin istun tässä pöydän ääressä, mutta on kohtuullista päästä jaloittelemaan, kun monta päivää meni jo ikävässä mahavaivassa nukkuen. Varoituksen sana: älä päästä raakaruokaan tottunutta koiraa kuivamuonakupin ääreen edes kylässä. Tuloksena oli pyöreä tankki, joka purkautui 1-3 tunnin välein parin vuorokauden aikana omaksi hoikaksi itsekseen :/ Meillä siis sairastettiin, mutta lempeän kermaviilin ja pakastekalan kautta ollaan taas kuosissa :)